Perussuomalaiset valmistautuivat vaali-iltana kuvaamaan tulostaan sanalla ”tsunami”. Maanantaina kummankin iltapäivälehden kannessa Jussi Halla-aho suutelee vaimoaan. Perussuomalaiset onnistuivat luomaan mielikuvan, että olisivat suuriakin vaalivoittajia.
Puolueen tulos on hyvä, sitä ei voi kiistää. Mikään poikkeuksellisen erinomainen se ei ole. Sama kuin viime vaaleissa.
Jos leikitään hetki ruotsalaisia blokkivaaleja, niin perussuomalaiset on sivuraiteella ja varsinainen taistelu vallasta käytiin punavihreiden ja porvarien välillä. Kokoomuksen johtama porvariblokki (muut keskusta, RKP ja kristillisdemokraatit) säilyi niukasti suurimpana 39,2 prosentilla ja 83 paikalla, jossa lisäystä yksi.
Eduskuntavaalien varsinainen ilmiö oli punavihreiden nousu. SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton yhteiskannatus nousi 5,2 prosenttiyksikköä 37,4:ään. Lisäpaikkoja tuli 15.
Perussuomalaiset on kaukana politiikan kummastakin päävaihtoehdosta, joista kumpikin on ainakin sanoissa sitoutunut sellaisiin asioihin kuin ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen ja maahanmuuttajille suvaitsevainen Suomi. Perussuomalaiset profiloitui näissä ja monissa muissa arvoasioissa omaan nurkkaansa vastavoimaksi kaikille muille.
Ei tullut tsunamia. 82,5 prosenttia annetuista äänistä meni puolueille, jotka ovat viime vaalikauden aikana sanoneet selkeästi, etteivät Halla-ahon johtaman puolueen arvot kelpaa. Tämä oli vaalien suuri jakolinja.
Suomessa ei ole blokkivaaleja eikä lähtökohtaisesti muodosteta blokkihallituksia. Voitostaan huolimatta punavihreät eivät pysty sellaista muodostamaan. Ruotsista voi ottaa oppia, ettei ääripuolueen eristäminen toimi, vaan silloin sen kannatus kasvaa. Siksi on turha uhota etukäteen, että perussuomalaiset ei kelpaa hallituskumppaniksi. Antaa sen tapahtua normaalissa prosessissa, sillä äärioikeistolaisia marttyyreitä emme tarvitse.
Kirjoittaja on Kansan Uutisten toimituspäällikkö.
uutiskirje 
