Huuhkajien vuoden kestäneestä upeasta liidosta on kirjoitettu paljon. Jalkapallo ei toki saa Suomen urheilumediassa yhtä lailla palstatilaa kuin jääkiekko, mutta myönteinen kuhina maajoukkueen ympärillä on kasvanut. Potkupallottelua kohtaa harvoin, mutta harva se viikko julkaistaan Markku Kanervan ylistyskolumneja. Niille kuten myös pelaajarintamalla ilmenevälle Teemu Pukin ihailulle on ehdottomasti sijansa, mutta maajoukkueesta löytyy jopa suurempiakin kasvutarinoita.
Esimerkiksi puolustuksen lukoksi noussut Joona Toivio on Huuhkajien kenties aliarvostetuin pelaaja. Tulostakin on tullut, koska lohkokakkosena Italian jälkeen oleva Suomi on päästänyt neljässä karsintaottelussaan vain kaksi maalia. Kaikesta ei käy kiittäminen edes huippumaalivahtiamme Lukas Hradeckýa.
Ruotsin pääsarjaa Häckenissä tahkoava Toivio on pelannut kokonaan kaikki EM-karsintaottelut löytäen puolimaagisen yhteyden toppariparinsa Paulus Arajuuren kanssa. Esimerkiksi maajoukkuepelit reilut kaksi vuotta sitten lopettanut Niklas Moisander ei välttämättä voisi kuin sekoittaa kuviota, vaikka on saanut kehuja Werder Bremen -peleistään. Samaan tapaan Huuhkajissa lopettanut Perparim Hetemaj jäisi vain Glen Kamaran jalkoihin keskikentällä.
Parhaiten Kanervan työn jälki on näkynyt siinä, että hän on luonut flow-tilan, jossa pelaajat voivat hyvällä itseluottamuksella antaa kaikkensa ilman pelkoa pelaten samalla erinomaisesti yhteen. Henkisellä puolella onnistuminen näkyy myös tilastoissa, koska esimerkiksi Bosnia-ottelussa Suomi onnistui jopa 93 prosentissa lyhyistä syötöistään, 73 prosentissa pitkissä syötöistään ja voitti 72 prosenttia kaksinkamppailuista.
Esimerkiksi juuri Toivio pelaa varmasti koko ajan taitojensa äärirajoilla, mutta tason säilyessä tämä riittää pitkälle eli EM-kisoihin saakka. Roolit kentällä ovat selvät, eikä mikään ole mahdotonta. Bosnian maaliruisku Edin Džeko jäi hienosti pimentoon Ratinassa muutama viikko sitten. Syksyllä kohdattavan Italian mahdolliset hyökkääjät Stephen el Shaarawy tai Ciro Immobile ovat hekin kuolevaisia, jotka on mahdollista pitää Joonan nuhteessa.
Toivio ei ole pelaaja, josta kohkataan ylipäätään missään. Aikuisikänsä ulkomailla pelannut kolmekymppinen on nähnyt Ruotsin ohella myös Puolan ja Norjan pääsarjan ilman mainittavaa glooriaa. Sille olisi kuitenkin paikkansa.
Juhannuksena ei pelata sarjafutista ainakaan Suomessa, ja vakiovihjeetkin tulevat ensi viikon alkupuolen peleistä Veikkausliigasta Kakkoseen. Yhdentoista pelatun ottelun jälkeen ainoana Veikkausliigajoukkueena ilman voittoa aneemisesti ajelehtiva VPS kohtaa sarjataulukon toisesta päästä löytyvän FC Interin.
Pelillinen ero on yksinkertaisesti huikea. Tämän lehden ilmestyessä vaasalaiset ovat saattaneet hyvinkin antaa Petri Vuoriselle lähtöpassit, minkä valossa voi vielä arvioida kohteen pelaamista, mutta muuten kyseessä on kierroksen varmin ykkönen.
Ykkösessä pelataan Oulun vaalipiirin AC-derby Oulun ja Kajaanin välillä. Kotijoukkue sai viime viikonloppuna ketsuppipullonsa auki Juho ”Kirurgi” Mäkelän iskettyä hattutempun EIF:n verkkoon. Oman apunsa toi varmasti valmennustiimiin liittynyt AC Oulun pitkäaikainen aiempi päävalmentaja Rauno Ojanen, jonka paluun myötä siirryttiin tulosta tuoneeseen kahden kärjen taktiikkaan. Oululaiset pelaavat ennen tätä ottelua myös torstaina KTP:ta vastaan kotonaan. Tämän pelin lopputulos ei ollut tiedossa tämän lehden mennessä painoon, mutta EIF-ottelu herätti niin paljon mukavaa virettä, että tällätään kohteeseen suora ykkönen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy tiistaina 25.6. klo 17.58. Kyseessä on kesäbonuskierros, jossa 13 oikein -voittoluokkaan lisätään 100 000 euroa. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 1 (2), 1, 2 (X), 1, 1 (X), 2 (X), 1, 2, 1 (X), 1, 2 (1), 1.
VIIKON VINKKI: Kesäkuumilla kannattaa kuunnella Yle Areenasta löytyvää podcastsarjaa Sivurajaheittoja. Veera Luoma-aho ja hänen haastattelemansa asiantuntijat tarjoavat ilman lajijargonia kansantajuisen raikkaita näkökulmia esimerkiksi siihen, mikä on peliäly tai pelitapa.
lehti 