Alkuviikosta kuultiin ensin tuoreet työllisyysluvut ja heti perään työministeri Timo Harakka esitteli hallituksen työllisyyshankkeet. Näiden tietojen analysointi on työllistänyt median edustajia kuuman lomaviikon aikana kiitettävästi. Ja tietysti näin pitää ollakin, sillä mikä muu asia voisi olla tärkeämpi maallemme kuin työllisyys.
Vasta hetken istuneen Rinteen hallituksen ohjelmasta ja tavoitteista on valtamediassa väännetty ahkerasti ei-voi-onnistua -tyylistä tekstiä. Niinpä ei ollut mitenkään ihmeellistä, että tilastokeskuksen uusimmat työllisyysluvutkin valjastettiin tähän samaan tarkoitukseen, hallituksen parjaukseen.
Mutta hiukan ilakoinnissa oli nyt käytetty sordinoa. Eikä ihme, sillä eihän mikään hallitus millään kokoonpanolla voisi vaikuttaa työllisyyslukuihin tällä nopeudella varsinkaan, kun talouskehityksen myötätuuli ei enää vie työllisyyttä eteenpäin kuten tapahtui Sipilän hallituksen aikaan.
Kaikki ymmärtävät, tai kaikkien ainakin pitäisi ymmärtää, että työllisyysasteen hilaaminen ylöspäin nyt, tässä taloustilanteessa ja erityisesti siksi, että työllistettävät ovat nyt pääosin pitkäaikaistyöttömiä, on erityisen vaikeaa.
Tilastoissa näkyy selkeästi käänne. Ansiosidonnaista päivärahaa saavia on nyt vähemmän kuin niitä, joille maksetaan työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa. Tämä tieto vahvistaa tosiasiaksi sen, että työministeri joutuu ratkomaan työllisyysasiaa juuri pitkäaikaistyöttömien kanssa.
Muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen työllistyminen on vielä helppoa kuin heinän teko verrattuna pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen. Vuosikymmenten aikana Suomessa on toteutettu lukuisia hankkeita, joissa on etsitty tehokkaita tapoja työllistää pitkään työttömänä olleita. Tulokset eivät ole olleet kaksisia. Harakalla ei ole vaihtoehtoja. Hänen ja Rinteen hallituksen on pakko paneutua tähän lähes mahdottomalta tuntuvaa tehtävään.
Siinä kaikki keinot ovat tarpeen. Varmasti myös kolmikannan hyödyntäminen.
lehti 