”Minä toivon, että kiky-tunnit jäävät historiaan tasapuolisesti kaikilla aloilla Suomessa. Ei voi käydä niin, että miesvaltaisten vientiteollisuuden alojen vahvat liitot saavat nämä neuvoteltua pois, mutta jo valmiiksi palkkakuopassa oleville naisvaltaisille aloille ne jäävät.”
Näin vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson ottaa kantaa meneillään oleviin työmarkkinaneuvotteluihin.
Andersson jatkaa toivovansa, ”että tässä maassa vihdoin opittaisiin arvostamaan myös sitä ammattitaitoa ja osaamista, jota hoiva- ja kasvatusaloilla tarvitaan. Siellä ei ole töissä ´käsipareja`, vaan kouluttautuneita ja osaavia ihmisiä, jotka omaavat tärkeän ja vahvan ammattitaidon.”
Kiista kiky-tunneista on jumiuttanut teollisuusalan työehtoneuvotteluja. Teollisuusliitto, Paperiliitto ja Pro ovat aloittamassa kaksiviikkoisen lakon 27. tammikuuta, jos sopua ei sitä ennen synny. Tiistaina alkaneissa kunta-alan neuvotteluissa kaikki ammattiliitot vaativat palkattomien kiky-tuntien poistamista.
Andersson muistuttaa vasemmistoliiton varoittaneen Sipilän hallitusta monta kertaa siitä, että näin raju työmarkkinasopimus palkansaajille aiheuttaa työehtosopimusneuvotteluihin ongelmia pitkälle tulevaisuuteen.
”Vastustimme kiky-sopimusta, koska se oli syvästi epäoikeudenmukainen ja leikkasi täysin poikkeuksellisella tavalla tavallisten palkansaajien ja duunareiden ansioita.”
Pahiten kiky iski Anderssonin mukaan julkisella sektorilla työskenteleviin. Suomen lähihoitajiin, sairaanhoitajiin, kiinteistönhuoltajiin, keittäjiin, palomiehiin, poliiseihin, varhaiskasvatusopettajiin ja moniin muihin kohdistettiin ylimääräinen leikkaus lomarahoihin.
Lisäksi kiky-sopimukseen sisältynyt työajan pidennys toteutettiin kaikkein laajimmin juuri sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetuksen ja kasvatuksen aloilla.
”Eikä tässä vielä kaikki, vaan kikysopimukseen sisältyneet muutokset heikensivät myös kuntien verotulokertymää ja taloutta aiheuttaen siksi myös säästöpaineita juuri näille samoille aloille.”
Julkisen puolen työvoimapula ei Anderssonin mukaan ratkea vain lisäämällä koulutuspaikkoja ja kohdentamalla ne uusiksi.
”Tarvitaan myös panostuksia työhyvinvointiin, työn resurssien riittävyyteen, johtamiseen – ja työehtoihin.”
uutiskirje 