Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujen kestävyyttä, ketteryyttä ja riittävyyttä on koeteltu koronaepidemian aikana. Sote-järjestelmä on taipunut poikkeusoloihin yllättävän hyvin.
Viime vuosina on maalailtu uhkakuvia sote-palvelujen toimivuudesta, integraatiosta ja kustannuksista. Sote-järjestelmä on osoittanut muuntautumiskykyä poikkeusoloissa.
Suurkiitos siitä kuuluu ammattitaitoiselle henkilöstölle. Henkilöstön venymisen ja joustojen varaan ei voi laskea pitkälle tulevaisuuteen. Monin paikoin henkilöstö ja koko sote-palveluverkosto ovat toimineet äärirajoillaan.
Koronakriisi on vahvistanut sote-uudistuksen tarvetta. Hallitus joutuu päättämään, että edetäänkö sote-uudistuksessa ennen koronaepidemiaan laaditun aikaikkunan puitteissa vai otetaanko aikalisä.
Sote-lakien piti tulla eduskuntaan tämän vuoden loppuun mennessä. Sote-uudistukseen nihkeästi suhtautuneet suuret kunnat peräävät aikalisää. Pienissä kunnissa kipuillaan jo koronaepidemian lisäkustannuksista.
Lähikuukausien ja jopa lähivuosien ajan puhuttaa eniten koronaepidemian aikana syntyvä hoitovelka. Hoitojonot kasvavat.
Pahiten koronaepidemian koetteleman Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä HUS:ssa arvioidaan hoitojonojen purkuun kuluvan ensi vuosi. HUS:n hartiat ovat monia muita sairaanhoitopiirejä leveämmät.
Kaikissa sairaanhoitopiireissä on syntynyt terveysvelkaa. Sairauksia on jätetty hoitamatta tartunnan pelosta sen lisäksi, että terveydenhuollossa on keskitytty koronahoitoon.
Sote-palvelujen kantokyky vaihtelee eri puolilla maata, kuten on nähty konkreettisesti koronaepidemiankin aikana.
Leikkausjonojen pituutta on helpompi arvioida kuin koronan jäljiltä jääviä henkisiä vammoja. Monen mielenterveyspalveluja tarjoavan yksikön käytävät kumisevat tyhjyyttään. Sosiaalipalveluissa muhiikin iso velka.
sirpa.puhakka@kansanuutiset.fi
uutiskirje 
