Tällä viikolla tuli kuluneeksi vuosi Tampereella pelatusta Bosnia-ottelusta, joka avasi kotimaiselle futikselle ennennäkemättömän ikkunan kohti suurta unelmaa eli arvokisapaikkaa. Markku Kanervan joukkue kesti syksyllä paineet muiden sulaessa, ja marraskuussa nähtiin ikimuistoiset juhlat Töölön jalkapallostadionilla.
Saavutuksen jälkeen Suomi liittyi monissa arvioissa todellisten jalkapallomaiden joukkoon. Urotyön ansiosta ikuinen takamatka muihin oli ajettu kiinni.
Koronakriisin myötä jalkapallotoiminta pysähtyi pariksi kuukaudeksi lähes kokonaan. Syntynyt aikalisä tarjosi mahdollisuuden tarkastella kotimaisen jalkapallon tilaa perusteellisesti. Eteenpäin on menty, mutta kuinka lähellä huippumaiden tekemisen tasoa olemme todellisuudessa?
Veikkausliigan pelillisiä trendejä arvioivassa Minor League Soccer -blogissa julkaistiin huhtikuussa kattava analyysi kotimaisen pääsarjan nykytilasta. Laajaan statistiikkaan pohjautuvassa kirjoituksessa peilattiin liigan tilannetta kansainvälisen futiksen megatrendeihin.
Data osoittaa, että Euroopan sarjoissa peli muuttuu koko ajan nopeammaksi ja teknisesti vaativammaksi. Pelin nopeus ei tässä kontekstissa tarkoita pelkästään päätöntä juoksemista pitkä pallo ja perään -taktiikan tyyppisesti vaan isompaa määrää oikeita pallollisia ratkaisuja pienemmässä tilassa ja lyhyemmässä ajassa.
Myös kollektiivisella prässäämisellä ja tilanteenvaihdoilla on huippujalkapallossa entistä korostuneempi rooli. Viimeistään Kloppin Liverpool on tuonut nämä elementit myös suomalaisten jalkapallon seuraajien tietoisuuteen.
Veikkausliigassa tempo on puolestaan hidastunut viime vuosina. Peli on strukturoidumpaa, syöttötarkkuus parempaa ja pallonhallintajaksot pidempiä, mutta pelinopeus hidastuu.
Tässä tilanteessa potentiaalisen nuoren on edelleen helpompaa lähteä etsimään kovemman tempon pelejä ulkomaisista akatemioista. Kuten Jussi Leppälahti kirjoitti tuoreimmassa Elmo-lehdessä, juuri tämän vuoksi Teemu Pukista, Glen Kamarasta ja Tim Sparvista on tullut maajoukkueen avainpelaajia, vaikka läpimurtoa ei heti tapahtunutkaan.
Ratkaisut ongelmaan eivät ole helppoja eivätkä nopeita. Pelin nopeuttaminen edellyttää kehitystä kaikilla osa-alueilla: fysiikassa, teknistaktisissa ominaisuuksissa ja päätöksentekokyvyssä. Muutoksen pitää lähteä liikkeelle jo varhaisesta juniorivaiheesta, ja sen pitää olla koko toimintaa läpileikkaava.
Suomessa on korostettu viime vuosina pelinomaista harjoittelua, mikä on tavoitteena oikea. Sisältöä ei ole kuitenkaan avattu tarpeeksi. Usein kentillä näkee tilanteita, joissa pelinomaisesta harjoitteesta puuttuu tavoite, jolloin siitä tulee päämäärätöntä ja hidasta potkiskelua.
Hyvä alku on tehdä kaikista harjoitteista ryhmien välinen kisa. Treeni- ja jaksokisat vaihtuvin joukkuein tuovat myös lisäpotkua ja tavoitteellisuutta harjoitteluun. Sisäisen kilpailullisuuden palon herättäminen tekee treenaamisesta pelinomaisempaa ja myös hauskempaa. Nyrkkisääntö ”niin pelaat, kuin harjoittelet” toimii siis edelleen.
Lauantain vakioriviltä löytyy Bundesliigan ja tauon jälkeen käynnistyvän La Ligan otteluita. Saksan peleistä nostan ideavarmaksi kohteen 1 Werder Bremenin, joka on noussut taistelemaan sarjapaikastaan. Vierasmatsi Paderbornia vastaan on todellinen kuuden pisteen taisto ja Bremen hyvä haku riville.
La Ligan joukkueiden tilanne on tauon jälkeen arvoitus. Kotiedun merkityksen vähentyessä Atletico Madrid on hyvä pankki kohteessa 12.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 13.6. kello 16.28. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 2, 2, 1 (X), 1, 1 (X), 1 (2), 1, 2 (X), X (1), 1 (X), 2, 2, 1.
uutiskirje 