Poliisit tekivät 52 vuotta sitten New Yorkissa säännöllisiä väkivaltaisia ratsioita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen suosimiin ravintolohin. 51 vuotta sitten saatiin myös tarpeeksi poliisien väkivallasta ja syntyi kapina, jonka ajatellaan olevan alku nykyiselle pride-liikkeelle.
Poliisien väkivalta ei syntynyt tyhjästä, vaan poliittisen johdon vaatimuksista.
Rohkeat aktivistit Marsha P. Johnson ja Sylvia Rivera olivat 51 vuotta sitten Stonewallin kapinan keulahahmot. Yhdessä yhteisönsä kanssa he nousivat vastustamaan poliisiväkivaltaa ja loivat samalla maailmanlaajuisen pride-liikkeen.
Olemme ikuisesti kiitollisia Sylvialle, Marshalle ja muille rohkeille aktivisteille, jotka laittoivat oman turvallisuutensa alttiiksi taistellessaan ihmisoikeuksien puolesta.
Tänä vuonna kesäkuun pride-tapahtumat on peruttu koronavirusepidemian vuoksi. Kadut eivät silti ole tyhjiä. Yhdysvalloissa poliisi murhasi George Floydin hänen ihonvärinsä vuoksi. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta Yhdysvaltojen poliisille, päinvastoin.
Tänä vuonna kesäkuussa järjestetään Black Lives Matter -mielenosoituksia, joilla vastustetaan mustiin kohdistuvaa syrjintää ja poliisiväkivaltaa. Epäoikeudenmukaisuutta vastaan on marssittava niin kauan kuin sitä on. Ihmisoikeuksien edistäminen ei ala kabineteista, vaan kadulta.
Emme voi kuitenkaan tyytyä vain marssimaan tai lataamaan kuvia sosiaaliseen mediaan. Meidän on paitsi vastustettava rasismia, myös pyrittävä kaikin keinoin purkamaan yhteiskunnan rasistisia rakenteita. Tähän pätevät samat lainalaisuudet kuin kaikkeen taisteluun yhteiskunnallisesta muutoksesta: opi perusasiat, järjestäydy, tee töitä ja ole valmis pohtimaan myös omia toimintamalleja.
Kukaan ei ole seppä syntyessään, antirasismia voi oppia ja internet on täynnä tietoa aiheesta. Ei muuta kun opiskelemaan ja järjestäytymään.
En väitä, että tästä tulisi helppoa, mutta epäoikeudenmukaisuuteen tulee puuttua niin omassa puolueessa kuin koko yhteiskunnassakin.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton 2. varapuheenjohtaja.
uutiskirje 
