Kirje Kabulista: Afganistanin mafia ja naisiin kohdistuva vaino – kukaan ei rankaise naisten vainosta

En haluaisi kirjoittaa surullisia tarinoita Afganistanista. En haluaisi kertoa köyhyydestä, työttömyydestä, turvattomuudesta ja tuhansista muista ongelmista, jotka koskettavat lähes kaikkia afgaaneja. Mutta vuosikymmeniä jatkunut sota on painanut jälkensä meihin. Yrittäessään ratkaista jokapäiväisen elämänsä ongelmia ihmiset eivät pysty ajattelemaan muita tärkeitä asioita kuten äänestämistä tai presidentin valitsemista.

Yksi Afganistanin pahimmista ongelmista on korruptio ja se, ettei lain noudattamista valvota. Ihmiset eivät voi luottaa poliisiin tai hallitukseen, sillä liian monta kertaa he ovat jääneet ilman apua. On lähes mahdotonta saada oikeutta.

Jotkut sanovat, että Afganistan on mafian hallitsema. Niillä, joilla on rahaa ja valtaa tai vaikutusvaltaisia ystäviä hallituksessa, ei ole hätää. Mutta jos joku ei pidä kasvoistasi, sinua voidaan uhkailla tai sinut voidaan pahoinpidellä eikä kukaan puutu siihen, sillä viranomaiset on helppo hiljentää rahalla. Kukaan ei rankaise laittomuuksista.

Siksi en ole halunnut pyytää apua viranomaisilta, kun olen itse joutunut rikollisuuden uhriksi.

Olen vuosien aikana saanut paljon erilaisia häiritseviä, joskus naurettavia ja joskus pelottavia tekstiviestejä ja puhelinsoittoja. Pahantahtoiset ihmiset ovat halunneet pelästyttää minut, mutta olen aina yrittänyt jatkaa tavallista elämääni ja olla välittämättä uhkauksista. Olen yrittänyt vain olla entistä varovaisempi.

Viime keväänä sain kuitenkin uhkausviestejä, jotka todella satuttivat.

Minulla ei ole yhtään vihollista, jonka tietäisin. En myöskään elä erityisen vapaamielisesti. Yritän sopeutua yhteiskuntaan, koska en halua vahingoittaa perhettäni.

Muutama kuukausi sitten joku soitti veljelleni ja kertoi perättömiä asioita työstäni ja miten toimin työpaikallani. Koska veljeni on nuori ja kasvanut tässä yhteiskunnassa, hän raivostui minulle. Hänellä ei ollut malttia kysyä minulta mitään. Olin hyvin surullinen ja viikkoon en mennyt lainkaan kotiin, koska en halunnut tavata veljeäni.

Toisaalta ymmärrän häntä, koska asiat, joita mies oli kertonut veljelleni, olivat sellaisia, että veljen on reagoitava niihin. Ne olivat punainen vaate veljelleni. Olisin silti toivonut, että veljeni olisi uskonut minua eikä tuota outoa miestä.

Eräässä elokuvassa on vuoropuhelu, jota rakastan. Morsian on paennut omista hääjuhlistaan ja veli on hänelle vihainen. Veli raivoaa perheen äidille kysyen, mitä he voivat sanoa ihmisille. Äiti vastaa: ”Poikani, ole huolissasi sisarestasi, älä ihmisten puheista.”

Minunkin veljeni oli huolissaan ihmisten puheista, ei totuudesta. Lopulta veljeni kuitenkin ymmärsi, ettei hänelle soittaneen miehen puheissa ollut mitään perää.

Yritin saada tuon miehen käsiini, mutta se oli vaikeaa, koska minulla oli vain puhelinnumero, joka ei ollut enää käytössä. Basaareissa myydään rekisteröimättömiä sim-kortteja, ne ovat halpoja eikä niistä tiedä, kenelle ne kuuluvat.

Pari kuukautta myöhemmin sama henkilö soitti jälleen veljelleni ja panetteli minua ja työpaikkaani, mutta tällä kertaa veljeni vihastui ja sanoi tälle, että tämän pitäisi tulla tapaamaan häntä.

Olin valtavan iloinen siitä, että veljeni tuki minua eikä asettunut minua vastaan. Olin ylpeä hänestä.

Mutta en vieläkään päässyt eroon soittelijasta. Eräänä päivänä isäni ilmestyi työpaikkani eteen. Menin häntä ulos vastaan. Olin hyvin yllättynyt hänen tulostaan, sillä koko työskentelyni aikana Truth Landissa, isäni ei ollut käynyt siellä.

Kun näin hänen huolestuneen ilmeensä, arvasin heti, että jotain pahaa oli tapahtunut. Isäni kertoi, että joku oli soittanut ja esittänyt pahantahtoisia syytöksiä minusta ja työpaikastani. Isäni olisi halunnut pyytää miehen työpaikalleni vastaamaan puheistaan, mutta tämän puhelin ei enää toiminut.

Vein isäni toimistoomme hänen vastustelustaan huolimatta, ja hän tapasi firmamme johtajan.

Oli todella surullista nähdä isäni siinä tilanteessa. Johtaja oli ärtynyt ja sanoi, että sellaiset puhelinsoitot ovat harmillisia. Mutta jos niistä tulee ongelmia, on minun lopetettava työni. Siksi isäni ei pitäisi välittää tällaisista häirintäsoitoista.

Meidän ei pitäisi välittää pahantahtoisista, sairaista ihmisistä ja heidän häirintäsoitoistaan. Olen myös onnekas, sillä minulla on perhe ja vanhemmat, jotka tukevat minua eivätkä usko valheita. On kuitenkin hyvin surullista, ettei kukaan voi auttaa löytämään häiriköitä, jotta he saisivat rangaistuksen, eivätkä voisi jatkaa rikollista toimintaansa.

Moni nainen ei ole yhtä onnekas kuin minä. Jonkun toisen kohdalla panettelut olisivat voineet johtaa murhaan, kun tytön veli tai isä olisi uskonut soittajaa ja tappanut tytön yrittämättäkään ottaa selvää totuudesta.

Yritän myös yhä päästä tämän miehen jäljille, joka on halunnut tuhota minut ja yllyttää perhettäni tappamaan minut. Haluaisin saattaa hänet oikeuteen vastaamaan teoistaan. Jos joku päivä onnistun siinä, kerron sen teille.

Käännös: Kirsi Mattila