Enemmistö suomalaisista haluaa gallupien mukaan lykätä kallista kymmenien miljardien hävittäjähankintaa koronakriisin aiheuttamien talousvaikeuksien vuoksi. Vihreiden ja vasemmistopuolueiden kannattajista jopa kolme neljästä on tätä mieltä.
Ilmapuolustuksen entisen tarkastajan eversti Ahti Lapin mukaan ilmasodasta siirrytään ohjussotaan eikä ohjuksia pysty torjumaan hävittäjillä. Kehitys alkoi jo 1950-luvulla. Strategisten pommikoneiden torjuntaan tarvittiin ilmatorjuntaohjuksia hävittäjien sijasta, ja niitä oli 1960-luvun alussa lähes jokaisella Euroopan maalla. Persianlahden sodassa 1990-luvun alussa huomattiin, ettei satelliittiohjautuvia ballistisia ohjuksia pystytty torjumaan entisillä menetelmillä. Pelkkä ilmaherruus ei liioin estänyt maasta laukaistavilla ohjuksilla tehtyä hyökkäystä.
Niinpä alkoi ripeä tykistö- ja risteilyohjusten ja lennokkien kehittely. Euroopassa rakennetaan uusia ohjustentorjuntajärjestelmiä. Maasta laukaistavat ohjukset ovat uhka jopa suurvalloille, koska ne eivät vaadi ilmaherruutta tai edes ilmavoimia. 1900-luvun lopulla ilmavoimat ovat ratkaisseet vain ylivoiman tilanteessa. Hävittäjien välisiä taisteluja ei ole nähty Falklandin sodan 1982 jälkeen. Alivoimaisella puolella on 96 prosenttia ilmavoitoista tullut ilmatorjunnalla, Afganistanissa ja Irakissa sata prosenttia.
Pääesikunnan entisen suunnittelupäällikön eversti Pertti Tervosen mukaan tarvittaisiin suurvallan monipuoliset ilmavoimat, jotta monitoimihävittäjillä olisi puolustusministeriön raportissa kuvailtu merkitys ilmatilan hallintaan sodan aikana. Ilmavoimat haluaa luoda hyökkäyskyvyn, joka ei ole Suomelle mahdollinen.
Raportti väittää, ettei Hornetien elinkaaren jatkaminen ole kustannustehokasta. Puolustusvoimien asiakirjoista ei Tervosen mukaan selviä, mitä ”kustannustehokkuudella” tarkoitetaan: vertailevia laskelmia ei ole tehty. Myyvää ilmaisua ei ilmeisesti ole tarpeen perustella. Esiselvitys todistelee ilman tieteellistä pohjaa, että hävittäjä on korvattava hävittäjällä myös lukumääräisesti. Sen sijaan olisi pitänyt käsitellä kaikki ilmapuolustuksen osatekijät ja tehdä esitys kokonaisratkaisuksi. Rauhan ajan ilmavalvontaan ja kansainväliseen harjoitteluun riittää pienempikin konemäärä.
Professori Jouni Suistolan ja Ruotuväki-lehden entisen päätoimittajan eversti Heikki Tiilikaisen viime syksynä ilmestynyt kirja ”Uussota, vaihtuvat voimasuhteet” sisältää mm. nämä tiedot. Teoksen kirjoittajat ovat maanpuolustusaktiiveja ja evp-upseereita, ja se on maanpuolustuspiirien tervetullut kriittinen arvio Suomen puolustusdoktriinista, joka nojaa kalliisiin asehankintoihin. Ilmavoimiin painottuvaa ajattelua pidetään suurvaltojen politiikkana, joka ei sovi pienelle maalle.
Hannu Ketoharju
Juuka
uutiskirje 
