Jokainen kirja on harjoitus seuraavaa varten, kertoo kirjailija, teatteriohjaaja Juha Hurme (s. 1959).
On hyväksyttävä se totuus, että tieteellinen tieto on rajallista. Tämän hyväksyy myös Hurme, taiteessa ja elämässä. Niin kuin kirjat, myös teatteriesitykset ovat aina harjoituksia seuraavaa varten.
Finlandia-palkitulle Hurmeelle Suomi-kirjan kokoaminen ollut harjoitusta ja tiedon haalimista. Teos on jatkoa hänen tietokirjojensa sarjalle. Sarjan ensimmäiset osat, Nyljetyt ajatukset sekä Niemi ovat saaneet laajan lukijakunnan ja palkitun vastaanoton.
Ei ollut Piispa Henrikiä tai Lallia, se on katolisen kirkon propagandaa.
Suomi poikkeaa aikaisemmista kulttuurihistoriallisista kerronnoista, sillä siinä on vahva ekologinen ote. Biologiaa opiskellut Hurme kertoo kirjassaan muun muassa suomalaisen aarniometsän häviämisen tarinan.
– Jokainen avohakkuu on riski, toteaa Hurme.
– Maapallolla ei elä yhtäkään turhaa hyönteislajia. Supistunut ja häiriintynyt biodiversiteetti on syynä siihen, että altistumme muun muassa koronavirukselle.
Opettajien lapsena Hurme on vahvasti valistuksellinen kirjoittaja, mutta viihteen palveluksessa. Hänen kirjansa pursuavat huumoria ja hauskoja anekdootteja. Hurme paljastaa kirjoittavansa tahallaan viihteelliseen muotoon, jotta tieteen sanoma olisi helposti lähestyttävää.
Hurme on kirjallisen työnsä ohella viime aikoina kuulunut myös Kansallismuseon uuden perusnäyttelyn suunnitteluryhmään. Hän vastaa näyttelyn teksteistä ja niiden viimeisistä ulkoasuista.
Suomi-kirja käsittelee Suomen keskiaikaa ja on saanut paljon sisältöä näyttelyn työstämisestä.
– Suomen historiassa on valtava määrä väärää tietoa. Ei ollut Piispa Henrikiä tai Lallia, se on katolisen kirkon propagandaa. Myöskään väkivallalle ei anneta tilaa tässä näyttelyssä. Suomi-kirja olisi huomattavasti köyhempi ja täynnä virheitä, jos en olisi osallistunut tämän näyttelyn rakentamiseen, kertoo Hurme.
Kömpelöstä näyttelijästä
tieteen popularisoijaksi
Paimiossa syntynyt Hurme päätyi 25-vuotiaana hakemaan Jyväskylän ylioppilasteatteriin. Alku oli hänen omien sanojensa mukaan kömpelöä näyttelemistä. Pikkuhiljaa hän siirtyi kirjoittamaan ja ohjaamaan näytelmiä.
Hurme oppi kirjailijaksi dramatisoimalla. Tukholmaan päädyttyään hän päätti lähteä opiskelemaan estetiikkaa ja filosofiaa, mutta ei ole vielä tähänkään päivään mennessä valmistunut yhdestäkään yliopistosta.
Nykyisin hän on kuitenkin Suomen arvostetuimpia ja tuotteliaimpia kirjailijoita ja teatteriohjaajia.
– Taiteessa ei ole kyse lahjakkuudesta. On kyse siitä, että taiteilijat ovat kiinnostuneempia maailman tutkimisesta kuin ihmiset keskimäärin, latoo Hurme.
Kuten hänen tietokirjansa alkavat usein alkuräjähdyksestä, myös hänen vastauksensa alkavat usein jostain tuhansien ellei miljoonien vuosien päästä.
Mitä kirjailija ajattelee suomen kielestä ja sen rytmistä?
– Puheen historia on huomattavasti pidempi kuin kirjoitetun kielen historia. Laulujen ja loitsujen rytmi on olennaista mieleenpainamisessa. Olen kirjoittanut näyttämölle puhuntaa ennen kuin kirjoitin kirjoja. Ajattelen, että jokainen kirjani on kuin pitkä puhe.
Hurme kiittää kustannustoimittajaansa Jussi Tiihosta vankasta tuesta. Alkuidean jälkeen Hurme kirjoittaa noin vuoden ajan tekstiä, joka kursitaan kasaan Hurmeen ja Tiihosen yhteisellä, muutaman päivän leirillä.
Leirin jälkeen Hurme hioo kirjansa julkaisukuntoon.
Empatiakyky
perustuu tietoon
Hurmeen sanojen mukaan teatterintekijät ovat myötäelämiskyvyn ammattilaisia. Näyttelijän tulee eläytyä sekä omaan roolihahmoonsa että vastanäyttelijäänsä sellaisenaan.
Myös teatterin katsominen on myötäelämiskyvyn kehittämistä.
– On vaikeaa olla rasisti, jos ymmärtää, että kaikki elävä on saman kantasolun tulosta neljän miljardin vuoden päässä.
– Empatiakyky perustuu tietoon maailmasta ja ihmisestä, painottaa Hurme.
Hurme ei usko rutiineihin, mutta yhden rutiinin muodostumisen hän paljastaa.
– Jaoin nuorena Jyväskylässä Kansan Uutisia. Siitä kehkeytyi hyvä aamurytmi. Herään edelleen neljän viiden aikaan aamulla.
Aamuyöllä on hyvä kirjoittaa, koska silloin nukkuu muun muassa Hurmeen kaksivuotias poika.
Mitä teet, kun kaikki kirjat ja teatteriesitykset on tehty?
– Silloin on aika vetäytyä. Minulla ei ole enää maanista tarvetta tehdä taidetta. Aion olla jatkossa intohimoinen lukija, vakavoituu Hurme.
Mutta väläyttää humoristisen hymyn.
uutiskirje 
