”Agitaattorina ja sumuttajana hän on Suomessa lähes omaa luokkaansa.”
Näin Claes Andersson kuvasi työtoveriaan Esko Seppästä marraskuussa 2000 ilmestyneissä muistelmissaan Kaksitoista vuotta politiikassa.
Välirikko oli raju, sillä he olivat aluksi läheiset työtoverit Anderssonin noustessa eduskuntaan vuonna 1987. Se kulminoitui vuoden 1995 hallitusratkaisuun ja Suomen EU-jäsenyyteen. Molemmissa miehet olivat eri linjoilla.
Anderssonin mukaan hänellä ja Seppäsellä on eri käsitys politiikassa vaikuttamisesta. Seppäsen Andersson kirjoitti suhtautuvan erittäin kriittisesti yhteistyöhön sosiaalidemokraattien kanssa eikä hän myöskään suvaitse meikäläisiä ay-johtajia.
”En voinut sietää hänen taipumustaan puuttua asioihin ja hyötyä toisten tietämättömyydestä, epävarmuudesta ja pelosta.”