Onko Suomi enää tyypillinen esimerkki pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta?
Tätä kysyivät Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan tutkijat Jorma Sipilä ja Anneli Anttonen kirjassaan Suomalaista sosiaalipolitiikkaa.
Heidän vastauksensa oli, että ei enää täysin. 1990-luvulla lähes kaikki valtion rahoittama toiminta heikentyi ja se säteili myös kuntien palveluihin. Tarveharkintaisuus korostui universalismin kustannuksella.
Hyvinvointivaltion sijaan yhä enemmän puhuttiin hyvinvointiyhteiskunnasta. Se oli vähemmän valtiota ja enemmän markkinoita ja vapaaehtoistyötä. Kansalaisten kuri ja kontrolli olivat lisääntyneet, sosiaaliset oikeudet heikentyneet.
Suomi saavutti hyvinvointivaltion pohjoismaisen tason vasta 1980-luvulla. 1990-luvulla sitä jo kuopattiin, kirjoittajat totesivat.
uutiskirje 
