Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Paavo Arhinmäki liitti oppivelvollisuusuudistuksen historialliseen jatkumoon, kun lain ensimmäinen käsittely tiistaina alkoi.
– Ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta yhdestä merkittävimmistä päätöksistä. Vuonna 1921 säädettiin oppivelvollisuudesta. Siitä lähti se pitkä tie, jossa on huolehdittu koulutuksesta, sivistyksestä, osaamisesta.
– Reilu 50 vuotta sitten, vuonna 1968 säädettiin peruskoulusta lailla. Peruskoulu on ollut ehkä merkittävin tekijä suomalaisessa yhteiskunnassa. Koulutus on ollut tapa, jolla yhdestä Euroopan köyhimmästä ja syrjäisimmästä maasta on vuosikymmenien myötä noustu yhdeksi maailman rikkaimmaksi, hyvinvoivimmaksi ja onnellisimmaksi maaksi.
Peruskoulu mahdollisti, että kaikista taustoista oli aivan uudella tavalla mahdollisuus omien kykyjen, halujen ja motivaation kautta mahdollisuus päästä entistä pidemmälle.
Arhinmäki hehkutti, että hallituksen esitys oppivelvollisuuden laajentamisesta on jatkoa kahdelle aiemmalle suurelle koulutuspoliittiselle uudistukselle.
Oppivelvollisuus laajenee ensi vuonna 18 ikävuoteen.
Peruskoulu-uudistuksella haluttiin huolehtia siitä, että jokainen lapsi ja nuori pärjää elämässä. Tänään se ei enää riitä. Arhinmäki kertasi aiemmasta keskustelusta tuttuja numeroita siitä, että noin 15 prosenttia jää ilman toisen asteen tutkintoa. Vain perusasteen tutkinnon suorittaneiden työllisyysaste on 40 prosenttia, toisen asteen tutkinnon suorittaneilla se on 70–90 prosenttia.
Koulutus-, tasa-arvo- ja yhteiskunnallinen uudistus
– Tässä on kysymys yksilöiden, nuorten kannalta merkittävästä laista, jossa pidetään nuorista huolta, tuetaan heitä, mutta samalla myös pidetään huolta siitä, että nuoret eivät pääse putoamaan.
– Mutta tällä on myös iso yhteiskunnallinen merkitys. Jokainen syrjäytetty nuori tulee hyvin kalliiksi yhteiskunnalle, ja se tulee hyvin kalliiksi yhteiskunnalle, jos ei ole valmiuksia työelämään ja tulevaisuuden työurasta tulee pätkittäinen.
Arhinmäen mukaan oppivelvollisuuden laajentaminen on siis koulutuspoliittinen uudistus ja sen lisäksi merkittävä yhteiskunnallinen tasa-arvouudistus ja myös työllisyysuudistus.
Vastustusta kuten vuonna 1968
Eduskunnassa kaikki ovat samaa mieltä itse tavoitteesta, vähintään toisen asteen tutkinnon suorittamisen tärkeydestä. Keinoista ollaankin sitten eri mieltä. Oppositio vastustaa tavoitteeseen pyrkimistä tällä tavalla.
Arhinmäki sanoi myös peruskoulu-uudistuksen saaneen vastaansa kovaa kritiikkiä vuonna 1968.
– Mutta tuskin kukaan enää tänä päivänä kritisoi sitä päätöstä. Uskon, että historia tulee näyttämään myös tämän päivän ja uudistuksen merkityksen koko suomalaiselle yhteiskunnalle.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho sanoi, että peruskoulusta pääsee läpi liian vähäisillä taidoilla ja moni toiselle asteelle päätynyt ei selviä siellä muun muassa liian vähäisen lähiopetuksen ja oppilashuollon vuoksi.
– Tässä tilanteessa on hiukan erikoista, että hallitus haluaa käyttää rahaa oppimateriaaleihin, jota suurin osa meistä ei tarvitse. Voidaan perustellusti sanoa, että kyseessä on tulonsiirto köyhiltä hyvätuloisille.
Kokoomuksen Sofia Vikman syytti hallituksen oppivelvollisuusmallia kiireellä ja asiantuntijoita kuulematta tehdyksi. Hän oli Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että uudistus ei puutu koulupudokkuuden syihin.
– Nuoria autetaan parhaiten laittamalla oppimisen perusta kuntoon. Keskeisiä kritiikin aiheita valiokuntakuulemisessa oli se, että uudistuksen toimeenpanon aikataulu on epärealistinen, rahoitus ei riitä ja uudistus ei vastaa sille asetettuja tavoitteita.
Viime kaudella leikattiin 700 miljoonaa
Vasemmistoliiton Veronika Honkasalo oudoksui opposition esittämää kritiikkiä, kun edellinen hallitus leikkasi koulutuksesta lähes 700 miljoonaa euroa.
– Tämä hallitus satsaa joka ikiseen opinpolun vaiheeseen tuntuvasti, historiallisesti.
Oudolta hänestä tuntui myös Halla-ahon väite siitä, että kyseessä olisi tulonsiirto hyvätuloisille.
– Onko meidän neuvolajärjestelmämme tulonsiirto hyvätuloisille? Onko peruskoulu tulonsiirto hyvätuloisille? Suomen malli on onnistunut tasa-arvoisamman yhteiskunnan rakentamisessa paremmin kuin ne maat, joissa on enemmän tarveharkintaisuutta pienituloisille. Maksuton koulutusjärjestelmä hyödyttää aivan kaikkia.
Alaikäiset opetuksen ja oppilashuollon piiriin
Lakiesityksen eduskuntaan marraskuussa paimentanut opetusministeri Li Andersson sanoi yhteiskunnan määrittelevän tällä lailla sen vähimmäistason koulutusta ja osaamista, mikä meidän yhteiskunnassamme pitää hankkia pärjätäkseen tässä yhteiskunnassa.
Kaikki alaikäiset nuoret tulevat julkisesti rahoitetun koulutusjärjestelmän piiriin.
– Muutos kyllä kohdentuu niihin, jotka ilman tätä keskeyttäisivät alaikäisinä opintojaan. Nämä nuoret ovat jatkossa maksuttoman opetuksen, opinto-ohjauksen ja maksuttoman oppilas- ja opiskelijahuollon palveluiden piirissä. Ja minun kysymykseni on, että mitä tukea nämä nuoret saisivat, jos me antaisimme heidän keskeyttää opintonsa ja jäädä kotiin yksin 16- tai 17-vuotiaana. Ei mitään.
uutiskirje 