Maahanmuuttajista puhutaan Suomessa liikaa monikulttuurisuuden ja uskonnon näkökulmasta. Tällainen puhe ei tavoita heidän todellista elämäänsä.
Näin sanoo Lähi-idän ja islamin tutkimuksen dosentti Marko Juntunen Helsingin yliopistosta. Juntusen tuore kirja Matkalla islamilaisessa Suomessa on kiehtova tutkimusmatka kosmopoliittiseen elämään ja ihmisten taustoihin Turun Varissuon lähiössä. Juntunen on tehnyt Varissuolla koko 2000-luvun mittaan perusteellista kenttätutkimusta erityisesti irakilaistaustaisten parissa.
Maailman myllerrykset ovat tuoneet vuokra-asuntovaltaiselle asuinalueelle ihmisiä eri puolilta maailmaa 1980-luvun vietnamilaispakolaisista alkaen. 1990-luvun laman aikana niin kantaväestön kuin maahanmuuttajienkin sosiaaliset ongelmat kärjistyivät ja rikollisuus lisääntyi.
Laman jälkimainingeissa Turun kaupunki alkoi voimakkaasti panostaa Varissuon ja sen naapurilähiön Lausteen viihtyvyyteen. Rakennuksia ja paikkoja kunnostettiin, asukkaita osallistettiin, yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta edistettiin. EU:n aluetukiakin saatiin. Tulokset ovat olleet hyviä. Vastoin monia ennakkoluuloja Varissuolla viihdytään nyt hyvin.
– Aluekohtaisissa asumisviihtyvyyskyselyissä Varissuo on Turun kärkeä. Varissuolla vierailee jatkuvasti kansainvälisiä delegaatioita katsomassa, miten olette onnistuneet näin hyvin, Juntunen kertoo Kansan Uutisille.
Kielen oppiminen pullonkaulana
Erityisen tyytyväisiä asuinpaikkaansa ovat toisen sukupolven maahanmuuttajanuoret. Kantaväestön keskuudessa esiintyy jonkin verran turvattomuuden tunnetta, vaikka alue ei tilastojen valossa ole erityisen turvaton. Syynä on se, että ihmiset eivät kohtaa toisiaan riittävästi kielellisten ja kulttuurillisten erojen vuoksi, Juntunen arvioi.
Asenteet vaihtelevat laidasta laitaan. Kirjassa raportoidussa paikallisen eläkeläisyhdistyksen tilaisuudessa toiset valittavat metelistä ja oudoilta tuntuvista tavoista, toiset taas kiittelevät maahanmuuttajien avuliaisuutta.
Maahanmuuttajaperheiden tyttöjen koulumotivaatio on kasvanut Suomessa selvästi 2000-luvun alusta lähtien.
Vaikka Varissuolla viihdytään, maahanmuuttajien keskittyminen samoihin lähiöihin ei ole ihanteellista. Juntusen mukaan suurimpia ongelmia on se, että lasten ja nuorten suomen kielen taito jää helposti puutteelliseksi, kun luokkakaveritkin ovat pääasiassa muunkielisiä. Monilla nuorilla on valtava motivaatio päästä eteenpäin elämässä, mutta kieli muodostuu usein esteeksi esimerkiksi korkeakouluhaaveille.
– Jo lukioon meneminenkin tuottaa monelle vaikeuksia. Ihmeellisiä menestystarinoitakin toki on.
Erityisesti maahanmuuttajaperheiden tyttöjen koulumotivaatio on kasvanut Suomessa selvästi 2000-luvun alusta lähtien. Moni tähtää jopa juristiksi, lääkäriksi tai insinööriksi. Esteiksi muodostuvat kielitaidon lisäksi kantaväestön usein tiedostamattomatkin ennakkoasenteet ja syrjintä työmarkkinoilla.
Traumat seuraavat mukana
Suomalaisessa keskustelussa elää vahvana mielikuva, että muualta tulleet haluavat elää vain keskenään ja luoda lähiöön oman pikkuyhteiskuntansa. Näin ei Juntusen mukaan ole.
– He ovat lähteneet kotimaansa jännitteitä karkuun ja etsivät Varissuon kaltaisia kosmopoliittisia saarekkeita, joissa he eivät erottaudu muista ja elävät harmonisesti moninaisuuden keskellä.
Varissuolla asuu maiden sisäisten konfliktien eri osapuolten edustajia. Jännitteitä osataan hallita ja ne pysyvät yleensä näkymättöminä. Monella on kuitenkin jatkuvasti tuntosarvet pystyssä.
– Kun keskustelin kahvilassa Irakista tulleiden kanssa ja mainittiin jonkun poliitikon nimi, he aina katsoivat ympärilleen, keitä on kuulolla. Tällaista on konfliktialueilta tulleiden ihmisten elämä, Juntunen kertoo.
”Hetkessä keskustelu kääntyikin siihen, kuinka baarin pöytävalo muistutti bagdadilaisen kuulustelukeskuksen lamppua.”
Pahinta ovat kuitenkin traumat, jotka eivät jätä rauhaan. Juntunen kuvaa kirjassaan Varissuolla asuvien irakilaisten kokemuksia sodasta, vainosta ja kidutuksesta. Irakin kommunistisen puolueen palveluksessa ollut Marwan virui 1980-luvulla Saddam Husseinin valtakaudella seitsemän kuukautta vankilassa odottamassa hirttotuomiota, kunnes sai harvinaisen armahduspäätöksen. Bashir perheineen oli puolestaan Irakin sodan ja vallanvaihdoksen jälkeisen kaaoksen aikaan vuonna 2006 joutua kostotoimissa kiertäneiden šiialaisten asejoukkojen teloittamaksi kotonaan, vaikka varsinaisena kohteena oli toinen perhe.
”Välillä irakilaistuttavani vaikuttivat olevan kuin ketkä tahansa varissuolaiset, mutta hetkessä keskustelu kääntyikin siihen, kuinka baarin pöytävalo muistutti bagdadilaisen kuulustelukeskuksen lamppua”, Juntunen kuvailee kirjassa.
Ei ole yhtä islamia
Islamilaisista maista tulleista puhutaan Suomessa usein yhdenmukaisena joukkona, vaikka todellisuus on mitä kirjavin, Juntunen harmittelee.
– Kotouttamiseen ja monikulttuurisuuteen liittyvät oppaat toimivat monesti banaalien yksinkertaistuksien varassa. Ihmiset pelkistetään muslimiksi tai tietystä kulttuuripiiristä tulevaksi.
Niin sunni- kuin šiiamuslimien joukossa on lukuisia eri suuntauksia keskinäisine jännitteineen ja poliittisine kiistoineen. Toisaalta suurelle osalle uskonto ei ole hallitseva asia elämässä, ja joukossa on uskonnottomiakin. Juntunen muistaa, kuinka erään monikulttuurisuusjärjestön illanvietossa suomalaistoimijat olivat antamassa täysin sekulaarille järjestöaktiiville nivaskan papereita jaettavaksi ”teidän moskeijassa”.
– Tiesin, että moskeija olisi viimeinen paikka, johon se mies koskaan menisi.
Apua uhkien tunnistamiseen
Myös keskustelussa turvallisuusuhista ja terrorismista maahanmuuttajien omat äänet ovat jääneet kuulematta, vaikka heillä olisi aiheesta konkreettisia kokemuksia.
– Keski-Afrikan, Afrikan sarven, Lähi-idän ja Keski-Aasian alueilta tulleiden ihmisten elämässä väkivalta koskettaa suoraan heidän perhehistoriaansa ja on iholla koko ajan. Jo vuoteen 2008 mennessä Irakin miehityssodan seurauksena 40 prosenttia bagdadilaisista oli menettänyt ainakin yhden perheenjäsenen, Juntunen toteaa.
– Olen monesti istunut tuttavieni olohuoneissa, joissa on päällä arabiankielinen taivaskanava. Heidän kotikadullaan on räjähtänyt pommi ja he soittavat sukulaisilleen, ovatko nämä kunnossa.
Monet ovat kertoneet ilmoittaneensa vastaanottokeskuksissa asuessaan henkilökunnalle muista asukkaista, joilla on ollut radikaaleja ajatuksia, mutta vailla tulosta. Tällaisia vihjeitä oli annettu myös Turun vuoden 2017 puukkoiskun tekijästä.
Jengiytymistä voidaan ehkäistä
Viime aikoina otsikoissa ovat olleet Helsingin väkivaltaisesti käyttäytyvät nuorisojengit.
– Jengiytyminen kulkee aalloissa. Muutama vuosikymmen sitten se kosketti aivan eri tavalla myös kantasuomalaista nuorisoa. Nyt monilta paikkakunnilta kuuluu viestiä, että yleinen polarisoituminen ohjaa nuoria valitsemaan omat leirinsä, Juntunen kommentoi.
Varissuolla jengiytymistä on ollut vain satunnaisesti ja jengit ovat olleet pieniä. 2010-luvun alussa rikostilastoihin tuli iso piikki vain 5–6 maahanmuuttajanuoren ryöstelyistä.
– Tietyt poliitikot puhuvat, että meillä vääjäämättä nähdään jonain päivänä Ruotsin lähiöiden kehityskulku. Asia on kuitenkin täysin meidän ohjailtavissamme. Voimme vaikuttaa siihen sillä, miten paljon panostamme tällaisiin lähiöihin, Juntunen korostaa.
Ja Varissuo on tästä varsin onnistunut esimerkki.
uutiskirje 