Kommentti: Lärväilyni uuvateista oli tyhmää, anteeksi
Perussuomalaisista eronneet kansanedustajat muodostivat aluksi Uusi vaihtoehto -nimisen eduskuntaryhmän, joka pilkkakirveiden suussa kääntyi uuvateiksi.
Ikävä kyllä, olin kesällä 2017 yksi pilkkaajista.
Arvosteltavaa oli siinä, että puoleen kutistunut ryhmä jatkoi hallituksessa entisellä painoarvollaan ja lähtijät puhuivat puolueen kaappaamisesta, vaikka puoluekokous oli laillinen ja perussuomalaisten sääntöjen mukainen.
Kunnioitettavaa sen sijaan oli se selkäranka, jota poliittisen uransa tuhonneet riviedustajat osoittivat jättäessään aivan toiseksi muuttuneen puolueen.
Kesään 2017 asti äärioikeiston annettiin vaikuttaa perussuomalaisten sisällä, nyt se nousi johtoon ja vei kaikki johtopaikat. Kirjansa perusteella ainakin Simon Elolla oli hyvin tiedossa, minkälaisia nämä voimat olivat.
Pyydän siis anteeksi lärväilyäni. Olitte rohkeita ja periaatteellisia. Kai Hirvasnoro
13.6.2017 oli dramaattisin päivä Suomen poliittisessa lähihistoriassa. 20 perussuomalaisten kansanedustajaa marssi yhdessä ryhmäkokoukseen ilmoittamaan erostaan. Heti sen jälkeen tiedotustilaisuudessa kansanedustaja Simon Elo ennusti aivan oikein:
– Tämä päätös todennäköisesti tuhoaa poliittisen uramme. Päätös, jonka seurauksena meidät tuomitaan pettureiksi ja henkeämme uhataan.
Perussuomalaisista eronneet perustivat uuden vaihtoehdon, joka myöhemmin muuttui sinisiksi. Kaikki siniset putosivat eduskunnasta vuoden 2019 vaaleissa. Sitä ennen puoli vaalikautta he kuuntelivat ivaa ja syytöksiä sekä punavihreältä puolelta että entisestä puolueestaan.
Sinisten ryhmänjohtajana toiminut Simon Elo kertoo tällä viikolla ilmestyvässä kirjassaan Poliittiset mustelmani, miten puolueen hajoamiseen johtanut prosessi käynnistyi vuosia aikaisemmin. Kesän 2017 puoluekokouksen jälkeen perussuomalaiset on täysin Suomen Sisun käsissä Sisun kunniajäsenen Jussi Halla-ahon johdolla.
Oma ”painostuspuolue” oli sisulaisten tavoitteenakin sen jälkeen, kun ajatus puolueeksi järjestäytymisestä oli hylätty.
Elon muistelmat täydentävät hyvin toimittaja Lauri Nurmen viime syksynä ilmestynyttä kirjaa Jussi Halla-aho – Epävirallinen elämäkerta. Nurmen kirjassa kerrotaan Halla-ahon poliittisesta aktivoitumisesta Suomen Sisun kansallissosialismia opiskelleessa kirjapiirissä. Elo kuvaa, mitä vähemmän tunnetut sisulaiset tekivät samaan aikaan.
Radikaalit esiin vuonna 2013
Simon Elo oli liikkuva äänestäjä. Vaalirahakohu ja joidenkin poliitikkojen vaikeaselkoinen puhetapa kirkastivat hänelle 24-vuotiaana, että oma puolue on perussuomalaiset. Lokakuussa 2010 Elo valittiin perussuomalaisten nuorten puheenjohtajaksi, missä roolissa hänelle alkoi tulla kutsuja tv-keskusteluihin ja naama tutuksi omaa piiriä laajemmalle yleisölle.
Omasta mielestään Elo edusti maltillista konservatismia. Kolme vuotta myöhemmin radikaalimmat Suomen Sisussa vaikuttaneet voimat alkoivat vallata nuorisojärjestöä. Elon mukaan kärjessä olivat nykyinen kansanedustaja Jenna Simula ja Halla-ahon avustajana Brysselissä toiminut Mikael Lith, joka toimii nyt europarlamentissa Laura Huhtasaaren avustajana.
Elo kirjoittaa, että ”on jäänyt jonkin verran piiloon, miten Suomen Sisu on perussuomalaisissa kuin puolue puolueessa. Sisulaiset luottavat perussuomalaisten sisällä toisiinsa ja nostavat toisiaan tehtäviin. Jussi Halla-ahon puheenjohtajuuden myötä sisulaiset ovat puolueessa johdossa kaikilla sen tasoilla”.
Etnonationalismi aatteen ytimessä
Sisulaisten aate on etnonationalismi. Wikipedian mukaan kyseessä on ”nationalismin muoto, missä kansakunnat määritellään yhteisen perinnön perusteella, mikä yleensä tarkoittaa yhteistä kieltä, yhteistä uskontoa ja yhteistä etnistä perimää”.
Suomalaiseksi ei voi tulla. Suomalaiseksi synnytään, jos suomalaiset juuret yltävät monen sukupolven päähän.
Sisulaiset luottavat perussuomalaisten sisällä toisiinsa ja nostavat toisiaan tehtäviin. Jussi Halla-ahon puheenjohtajuuden myötä sisulaiset ovat puolueessa johdossa kaikilla sen tasoilla.
Elon mukaan etnonationalismin voi sanoa olevan nykyisen perussuomalaisen aatteen ytimessä. Ei vain nuorissa, vaan nykyisessä eduskuntaryhmässäkin.
”Perussuomalaisten nykyjohto ei tuomitse etnonationalisteja ja etnonationalismia, vaan vain varoittelee puhumasta asiasta liikaa, jos sen esiintuomisella voidaan menettää kannatusta”, Elo kirjoittaa.
Hän jatkaa, että ”minun nähdäkseni etnonationalismi on vain kiertoilmaisu kansallissosialismin opeille”.
Millaisesta ajattelusta todella on kyse, käy ilmi Elon kirjassaan siteeraamista sisäisistä keskusteluista.
”Uskaltaisin väittää, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta mokkakikkelit ja thaikkuhuorat eivät sytytä tässä järjestössä”, kommentoi nuorisojärjestön hallitukseen kuulunut Kouvolan kaupunginvaltuutettu Antti Eskelinen.
Hän totesi myös oppineensa, ”että vastustajan ideologiaa ajavat petturit ammutaan”.
Helsingin akateemisten perussuomalaisten hallituksen jäsen Roger Kulmala kirjoitti ”afrikkalaisten läsnäolon ja roturutsan normalisoinnista tilanteessa, jossa valkoisia yritetään hävittää samanaikaisesti neljällä eri mantereella”.
”Väestönvaihdoksesta” kirjoitti myös PS-nuorten Lapin piirin hallituksen jäsen Matti Haapala:
”Suomeen lisää maahanmuuttajia himoitsevat pyrkivät tuhoamaan määrätietoisesti suomalaisen yhteiskunnan väestönvaihdoksella. Tuota roskasakkia pitää kohdella maanpettureina”.
Voitte olla etnonationalisteja, mutta älkää sanoko ääneen
Mikä sitten on puolueen puheenjohtajaksi kesällä 2017 nousseen Halla-ahon rooli tässä kaikessa?
Elo pitää häntä taitavana sanankäyttäjänä, joka nosti kirjoituksillaan vuosia sitten tarpeellista keskustelua maahanmuuttopolitiikasta. Sen jälkeen hän on sortunut läheiseen yhteistyöhön äärioikeistolaisten liikkeiden kanssa.
”Halla-aho ei ole johtaja, joka johtaa haluamaansa suuntaan, vaan keulakuva, joka on tarvittu sisulaisen perussuomalaisuuden kurkiauraksi. Voi olla älykäs ilman, että on viisas.”
Kuvaavana hän pitää Halla-ahon viestiä nuorisojärjestölle vuonna 2018. Siinä Halla-aho sanoi fasististen ja kansallissosialististen näkemysten esittämisen vahingoittavan puoluetta ja sen poliittisia tavoitteita.
Elo lukee Halla-ahon viestiä niin, että tämä ei tuomitse etnonationalistien toimintaa tai ajattelua, vaan antaa vain ymmärtää, että kansallissosialististen näkemysten esittäminen vahingoittaa puoluetta ja sen maahanmuuttovastaisia tavoitteita.
”Siten Jussi Halla-ahon viesti nuorille ja kannattajakunnalleen on, että voitte olla ajattelultanne etnonationalisteja, mutta älkää sanoko sitä ääneen.”
Entinen kansanedustaja vetää yhtäläisyysmerkit perussuomalaisten radikalisoitumisen ja altright-liikehdinnän välille.
”Radikalisoituneet perussuomalaiset ihailevat, kuuntelevat ja seuraavat internetin kautta amerikkalaisia äärioikeistolaisia ajattelijoita. He kutsuvat heitä Suomeen puhumaan tilaisuuksiinsa. Internet on erilaisille ääriliikkeille kätevä väline houkutella maailmankuvaansa vasta muodostavia nuoria riveihinsä.”
Ennakkosuunnitelma oli halla-aholaisilla
Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä hallitukseen menon jälkeinen henkinen kahtiajako tuli näkyväksi 29.3.2017, kun joukko kansanedustajia vaati maahanmuuttopolitiikkaan lisää tiukennuksia sote-uudistuksen etenemisen ehtona.
Saman vuoden kesäkuussa halla-aholaiset valtasivat puolueen kaikki johtopaikat.
Muutama päivä myöhemmin eduskuntaryhmä halkesi kahtia. Lauri Nurmi on aiemmassa kirjassaan väittänyt, että taustalla oli aiemmin tehty selvä suunnitelma Halla-ahon valinnan varalta, mutta Elon kuvauksen perusteella nuo kesäkuun päivät olivat improvisointia kaaoksessa.
Hänen mukaansa sen sijaan halla-aholaisilla oli ennakkosuunnitelma.
”Halla-ahon tukijoukot kampittivat tietoisesti vähintään vuoden ajan sekä omaa eduskuntaryhmäänsä että Suomen hallitusta, jotta saisivat omat henkilönsä puolueen johtoon.”
Maalittamista ja informaatiovaikuttamista
Halla-ahon toimintatavoista Elo ei kerro sinänsä mitään uutta, mutta on siinä erilaista todistusvoimaa, kun entinen puoluetoveri kirjoittaa, että ”Jussi Halla-aho ei koskaan sano sosiaalisessa mediassa suoraan seuraajilleen, että teidän pitäisi käydä tämän henkilön kimppuun ja lähettää hänelle viestejä, mutta käytännössä ihmiset alkavat toimia niin. On erittäin naiivia ajatella, ettei Halla-aho sitä tiedostaisi”.
Painostus on järjestelmällistä toimintaa, jolla pyritään lamaannuttamaan kohde. Tavoitteena on kohteeksi otettujen poliitikkojen, tutkijoiden, toimittajien ja virkamiesten vaientaminen.
”Kyse on hävyttömästä demokratian perustuksen murentamisesta”, kirjoittaa Elo.
Painostus on järjestelmällistä toimintaa, jolla pyritään lamaannuttamaan kohde. Tavoitteena on kohteeksi otettujen poliitikkojen, tutkijoiden, toimittajien ja virkamiesten vaientaminen.
Uhkailua ja solvauksia hän kertoo saaneensa nimenomaan perussuomalaisten kannattajilta, ei punavihreiltä.
”Nähdäkseni osalla perussuomalaisten kannattajista ja aktiiveista on vaikeuksia käsittää häirinnän vakavuutta ja laajuutta, koska se harvoin kohdistuu heihin itseensä. Heillä on puoluetausta, joka pitkälti suojaa tällaiselta ilmiöltä.”
Perussuomalaisten toiminnan hajoamisen jälkeen Elo kuvaa muistuttaneen uskonnollista lahkoa.
”Joukosta lähteneitä pidettiin pettureina ja luopioina, joilla ei ollut enää ihmisarvoa, ja joita piti jopa vainota. Perussuomalaisten trollien tavoitteena oli loata lähtijää niin paljon, että tämä lamaantui eikä pystynyt enää poliittiseen toimintaan.”
Tähän kuvioon kuuluu myös kiistaton johtaja, jonka harkintaa ja näkemyksiä ei kyseenalaisteta.
Simon Elo: Poliittiset mustelmani. 360 sivua, Minerva.Juttua muutettu 9.2.2021 kello 9.08: korjattu kirjan nimi oikeaksi. Mustelmat, ei muistelmat.
Kommentti: Lärväilyni uuvateista oli tyhmää, anteeksi
Perussuomalaisista eronneet kansanedustajat muodostivat aluksi Uusi vaihtoehto -nimisen eduskuntaryhmän, joka pilkkakirveiden suussa kääntyi uuvateiksi.
Ikävä kyllä, olin kesällä 2017 yksi pilkkaajista.
Arvosteltavaa oli siinä, että puoleen kutistunut ryhmä jatkoi hallituksessa entisellä painoarvollaan ja lähtijät puhuivat puolueen kaappaamisesta, vaikka puoluekokous oli laillinen ja perussuomalaisten sääntöjen mukainen.
Kunnioitettavaa sen sijaan oli se selkäranka, jota poliittisen uransa tuhonneet riviedustajat osoittivat jättäessään aivan toiseksi muuttuneen puolueen.
Kesään 2017 asti äärioikeiston annettiin vaikuttaa perussuomalaisten sisällä, nyt se nousi johtoon ja vei kaikki johtopaikat. Kirjansa perusteella ainakin Simon Elolla oli hyvin tiedossa, minkälaisia nämä voimat olivat.
Pyydän siis anteeksi lärväilyäni. Olitte rohkeita ja periaatteellisia. Kai Hirvasnoro
uutiskirje 
