”Kyllä, lisää armollisuutta, lempeä ja lämpöä lasten vanhemmille ja kasvatukseen. Tämä meidän yksin pärjäämisen kulttuuri on kyllä myrkkyä ihmisten hyvinvoinnille”, tviittasi Minna Minkkinen viime joulukuun puolivälissä.
Kyllä, lisää armoallisuutta, lempeä ja lämpöä lasten vanhemmille ja kasvatukseen. Tämä meidän yksin pärjäämisen kulttuuri on kyllä myrkkyä ihmisten hyvinvoinnille. #lapset #hyvinvointi https://t.co/dD6ayjoWUF
— Minna Minkkinen (@MinkkinenMinna) December 18, 2020
Myös Minkkisen oma työ lastensuojelussa oli loppuvuodesta raskasta. Hän oli aivan rättipoikki väsymyksestä.
Yksin pärjäämisen kulttuuri näkyy Minkkisen työpaikalla Tampereella, lastensuojelun lyhytaikaisessa laitoshoidossa, vaikka työpaikalla siintää vain jäävuoren huippu. Suurin osa tukea tarvitsevista perheistä selviää avohuollossa.
Minna Minkkisestä on hirveää armottomuus ja suorittamisen pakko, jota vanhemmilta odotetaan.
– Toivoisin armollisuutta vanhemmilta itseään kohtaan, sanoo Minkkinen ja jatkaa itseironisesti, että helppohan neuvoja on huudella lapsettomana.
Perheeseen kuuluvat puoliso Mari Minkkinen, koira Freddie Mercury ja kissat Holma ja Tuisku.
Minkkisen ykköshuoli on se, että lapset, nuoret ja perheet jäävät usein ilman oikea-aikaista sekä riittävää apua ja tukea.
– Näen omassa työssäni konkreettisesti sen, että perheet eivät saa riittävän ajoissa ja riittävästi palveluja. Ainahan perheen tilanne ei ole pelastettavissa palveluillakaan. Suurimmalle osalle olisi paljon tehtävissä, jos apu tulisi ajoissa, painottaa Minkkinen.
Epätoivoisia tilanteita syntyy esimerkiksi silloin, kun perheessä on rajua päihteiden käyttöä. Vanhemmat ovat tehneet ratkaisunsa, etteivät he halua elää perhe-elämää.
Avun saaminen nuorella kestää järkyttävän kauan
Lasten ja nuorten tilanteet ovat hyvin erilaisia. Lapset ovat usein nepsyja – neuropsykologisesti oirehtivia. Nuorilta on apu ja tuki jäänyt saamatta, ja he kärsivät mielenterveys- tai päihdeongelmista tai molemmista.
Erilaisista ongelmista kärsivät nuoret ovat samalla osastolla, mikä on raskasta niin nuorille kuin työntekijöillekin. Samaan aikaan työntekijät joutuvat tappelemaan palveluista.
– On järkyttävää, että nuori odottaa apua kuukausikaupalla. Nuori sijoitetaan meille silloin, kun hän ei pärjää kotona tai perhe ei pärjää nuoren kanssa. On ehkä jo käyty kierros erikoissairaanhoidossa, ja me joudumme tappelemaan hoidosta. Hoito olisi pitänyt saada ajat sitten matalalla kynnyksellä.
Näen työssäni lastensuojelussa tämän hädän. Se on näkynyt jo pitkään. Me ollaan tekemässä valtava moka jos ei meidän lapset ja nuoret eivät saa apua pikaisesti, kun tarvetta on.
Ja hoidolla en tarkoita erikkoissairaanhoitoa, se on se viimesijainen. https://t.co/9i7T772Pgb— Minna Minkkinen (@MinkkinenMinna) February 9, 2021
Usein lastensuojelulasten perheet ovat joutuneet selviytymään omin neuvoin.
– Olen nähnyt tämän myös omassa lähipiirissäni. On aivan kohtuutonta, että tokaluokkalainen odottaa yli kuusi kuukautta tutkimusten valmistumista. Sen jälkeen hän odottaa toiset kuusi kuukautta lääkärille pääsyä. Vuosi on mennyt siihen, että lapsi saa lääkityksen ja lähetteen kuntoutukseen.
– Se on liian pitkä aika, koska kuntoutus pitäisi aloittaa heti, sanoo Minkkinen.
Työssään hän kuulee myös sankaritarinoita vanhempien selviytymisestä. Kaiken päälle on vielä korona.
–Nyt pitäisi olla superpaljon palveluja tarjolla. Mutta onko ammattilaisia tarpeeksi tekemään? Enpä usko, pohtii Minkkinen.
On onni olla altistumatta tai sairastumatta
Minkkinen on iloinen, ettei yksikään lapsi tai työntekijä ole altistunut, joutunut karanteeniin tai sairastunut koronavuoden aikana.
– Töissä alkavat jo näkyä koronapaineet. Vahvistetaan koko ajan vuoroja, kun on niin huonovointisia lapsia. Tuntuu, että pitäisi olla koko ajan töissä, vaikka minulla onkin osa-aikainen työ. Alan olla aika väsynyt koronaan, ja kukapa ei olisi.
Viime syksy toi maskit myös Minkkisen työpaikalle, mikä hankaloittaa sosiaalityötä. Totta kai, Minkkinen käyttää maskeja ja kannattaa maskien käyttämistä, mutta on ongelmiakin.
– Puolet vuorovaikutuksesta leikkautuu pois, kun puolet naamasta leikkautuu pois. Vaikka meillä on visiirejä, ne eivät ole niin turvallisia, ja maskit ovat kätevämpiä.
Minkkisestä olisi supertärkeää olla ilman maskia varsinkin tilanteissa, jossa hän kohtaa huonosti käyttäytyviä nuoria. Mutta ilman maskia ei voi olla.
– Minua huolettaa, että mikä vaikutus maskien käytöllä on tilanteissa, jotka olisivat puheilla selvitettävissä. Kukaan ei tiedä, mikä vaikutus tällä on lapsiin ja nuoriin.
Koronan aikana lasten ja nuorten ongelmia on ratkottu lastensuojelussa Teamsilla. Yhteydenpito helpottaa osastotyötä, mutta yhteydenpidosta karsiutuu läsnäolo.
Teamsin välityksellä nuori ja hänen perheensä sekä työntekijät saattavat käsitellä nuoren koko elämää koskettavia asioita. Puhutaan koulusta. Puhutaan nuoren sijoituksesta tai valmistellaan huostaanottoa.
– Ollaan lapsen perusoikeuksissa kiinni. Tuntuu kauhealta, että tällaisia asioita käsitellään tietokoneen välityksellä.
– Kyllä hirvittää, huokaa Minkkinen syvään.
Onneksi kenttäsairaalat eivät tulleet
Koronakriisin alkaessa Minkkinen näki mielikuvissaan viime keväänä itsensä Pirkka-hallissa, kenttäsairaalassa, tekemässä lähihoitajille määrättyä työtä. Suomessa koronaepidemia hallittiin tolkullisesti eikä Minkkinen tai muutkaan terveydenhuollon työntekijät joutuneet kenttäsairaaloihin Italian malliin.
Viime vuoden onnellisin tapahtuma olivat Minkkiselle omat häät, vaikka muutoin oli paljon huolta ja pelkoa. Opiskelu on pitänyt Minkkisen järjissään. Se on niin erilaista. Se vapauttaa työstä ja politiikasta.
Vuosi 2020. Onnea oli mennä naimisiin, mutta muuten vuodessa oli paljon huolta ja pelkoa. Pelkoa miten me tästä selvitään ja ketkä eivät selviä? Mitä rajoitukset tekee ihmisille ja mikä työmaa tästä meille vielä jää hoidettavaksi? Huoli ei ole poistunut. #vuosi2020
— Minna Minkkinen (@MinkkinenMinna) December 31, 2020
https://twitter.com/MinkkinenMinna/status/1344625569200304128
– Oma strategiani on opiskella. Saan olla myös tosi onnellinen, että saan mennä töihin. Saan siirtyä työpaikalle, vaikka en olekaan siellä joka päivä, Minkkinen kertoo.
Minkkisen korona-arjessa lomittuvat työ, opinnot, Tampereen kaupunginhallituksen etäkokoukset ja Vasemmistoliiton ensimmäisen varapuheenjohtajan tehtävät.
On korona-aika tuonut jotain hyvääkin. Ajankäyttö on tehostunut.
Kansan Uutisten haastattelupäivänä Minkkinen ehti ratkoa aamulla etänä Tampereen Hakametsän alueen kehittämistä, osallistua Vasemmistoliiton puoluehallituksen kokoukseen päivällä, antaa haastattelun ja illalla odottivat opinnot määrällisistä tutkimusmenetelmistä.
– Olen päässyt työssäni helpolla verrattuna erikoissairaanhoitoon tai vanhusten hoivaan, Minkkinen toteaa.
Minkkinen kuvailee vanhustenhoivassa työskentelevän kaverinsa sairastumista koronaan.
Sairastunutta hirvitti ja pelotti, että hän mahdollisesti tartuttanut koronan johonkin mummoon tai pappaan. Jos tämän tunteen tietäisi, kukaan ei olisi baareissa, totesi kaveri.
– Minun ei tarvitse sellaista tuskaa kärsiä ammattilaisena, kun en ole vastaavassa työssä. Olen suojautunut kaikin keinoin, toteaa Minkkinen.
Kuntien tehtävät ovat mun lempiaihe
”Ai että, tämähän on mun lempiaihe, kuntien tehtävät, vastuut ja mahdollisuudet. Onneksi on kuntavaalivuosi”, kirjoittaa Minkkinen Twitterissä.
Minna Minkkinen on ollut Tampereen kuntapolitiikassa mukana jo kymmenen vuotta. Nyt hän pyrkii kolmannelle valtuustokaudelle ja kaupungin pormestariksi.
– Tämä on niin outoa aikaa. On vaikea käynnistyä vaaleihin, kun kaikki rytmittyy normaalisti vaalitorien ja vaalitapahtumien ympärille. Nyt kaikki tapahtumat ovat verkossa.
Lastensuojelun ohella Minkkiselle rakas aihe ovat päihdepalvelut ja palvelujen oikea-aikaisuus. Työ valtuustossa onkin vielä kesken.
– Olen puhunut kaksi kautta päihdepalvelujen saatavuudesta ja laadusta. Palvelut eivät ole muuttuneet niin hyvälle tasolle, kuin olen halunnut.
Minkkinen haluaa kouluihin riittävästi aikuisia. Tampere on lisännyt koulusosionomeja, mutta ei riittävästi, sillä nuorten mielenterveydellinen oireilu on rajua.
– Jostain syystä nuorten tyttöjen masennus on radikaalisti lisääntynyt, siihen ei ole löytynyt syytä. Näen myös työssäni nuorten tyttöjen masennusta ja itsetuhoisuutta. Psykiatrista apua ei ole ollut riittävän aikaisin.
Minkkinen puhuu innostuneesti siitä, miten Turussa on lisätty psykiatrisia sairaanhoitajia kouluihin. Sairaanhoitajalle ei tarvitse lähetettä, he ovat tuttuja ja heitä on helppo lähestyä.
– Ei riitä kaksikymmentä aikuista, jos kukaan ei uskalla puhua nuorille, huomauttaa Minkkinen.
Nuorten luottamuksen voittaminen vaatii aikaa. Sitä ei aina oivalleta.
Valtuuston arjessa ei tehdä vallankumousta
Millaisia valtuutettuja tulee, jos tullaan tekemään vallankumousta? Minna Minkkinen ei haluaisi puhua sanaakaan perussuomalaisista, mutta tätä periaatetta tärkeämpää on kumota perussuomalaisten luokattomia väitteitä.
– Perussuomalaiset spinnaavat valtuustojen työtä maahanmuuttoon ja hallituksen kaatamiseen, vaikka kunnissa tehdään huomattavasti tylsempää työtä, sanoo Minkkinen.
Valtuuston arkea ovat päätökset, jotka vaikuttavat tamperelaisten elämään ja palveluihin.
– Jos lähdet vaaleihin ajatuksella hallituksen kaatamisesta, voi kuulostaa aika nuivalta ja tylsältä, kun siellä käsitellään Tampereella Ojala-Lamminrahkan osayleiskaavaa. On supertärkeä asia, millaisen asuinalueen me rakennamme Ojala-Lamminrahkasta tai mistä tahansa uudesta alueesta tai miten me täydennysrakennamme kaupungin keskustaa.
– Nämä saattavat kuulostaa tylsemmältä, mutta ne ovat tärkeitä, painottaa Minkkinen.
Hän huomauttaa, että Tampereen kuntapolitiikassa olisi vallankumouksellista panostaa pyöräilyyn.
– Kaavoista ja pyöräilystä tamperelaiset antavat eniten palautetta. Etenkin tänä talvena, kun on paljon lunta, kävely- ja pyörätiet eivät ole riittävän kunnossa.
Tampereella tätä palautetta tulee paljon verrattuna esimerkiksi Ouluun, joka on niittänyt mainetta pyöräilykaupunkina.
uutiskirje 
