Nuori merkonomiksi opiskellut myyjä saa palkkaa kuukaudessa 2138 euroa ja on kuuden vuoden myyjän kokemuksellaan palkkakehityksensä huipulla. Näin kertoo Ylen juttu alkuviikolta.
– Hänellähän menee aika hyvin, kommentoi nokialainen myyjä Anne Nyman, joka on pääluottamusmiehenä K-Citymarketissa.
30 vuotta myyjänä toiminut Nyman päättelee oikein, että henkilöllä on kokopäivätyö.
Osa-aikaisuus on meidän alan isoin kipukohta.
Huipulla palkka on 12, 72 euroa tunnilta. Silti Nyman painottaa sitä, että kaupan alan suurin ongelma ei ole matala tuntipalkka, vaan se, että työntekijät eivät saa täysiä työtunteja.
– Vastentahtoinen osa-aikaisuus on meidän alan isoin kipukohta Käytännössä se tarkoittaa osa-aikaista työttömyyttä. Ei ole edes aikomusta antaa kokopäivätöitä, hän sanoo.
– Myyjistä noin 40 prosenttia työskentelee osa-aikaisina. Meidän ketjussa jopa 80 prosenttia.
Syytä hän ei tiedä.
– Ehkä työntekijät pysyvät nöyrinä näin, hän pohtii.
Hän varoittaakin yksisilmäisesti luottamassa palkkataulukoihin, kun tarkastellaan myyjien palkkoja.
– Niissä vertaillaan vain kokoaikaisten myyjien palkkoja. Silloin ne voivat näyttää ihan hyviltä palkoilta, Nyman toteaa.
– Ja kai ne olisivatkin, jos kaikki ansaitsisivat tuon runsaan kaksi tonnia. Sillä jo pärjäisi, vaikkei reteesti.
Kuuden tunnin vuoroja
Nymanin omalla työpaikalla 40 myyjästä neljällä on kokopäivätyö.
– Olemme niin sanottuja dinosauruksia, joiden työsopimukset ovat 20-30 vuotta vanhoja, eikä niitä ei ole saatu muutettua osa-aikaiseksi, vaikka varmaan halu olisi kova.
– Aina sanotaan, että kuuden tunnin työvuoro sopii vuorolistaan hyvin. Se siihen silloin, kun kaupat suljettiin seitsemältä ja silloin kun suljettiin yhdeksältä. Viikonloppuun kuulemma sopii kuuden tunnin työvuoro. Ja kun ruvettiin pitämään kauppoja auki 24 tuntia, kuuden tunnin työvuoro sopi hyvin, hän muistelee.
– Kauppojen aukioloajat ovat vapautuneet täysin, mutta yhä se kuusi tuntia eli 30 tuntia viikossa tuntuu olevan maksimi.
Ensimmäisen vuoden myyjä saa harjoittelijan palkkaa, joka on 85 prosenttia myyjän ensimmäisen vuoden palkasta. Sen saa, vaikka olisi yksin työskentelevä. Se tekee 1501 euroa kuussa kokopäiväiselle myyjälle.
On myös niin sanottu koululaispalkka, jota maksetaan lukiolaisille ja ammatillisessa oppilaitoksessa opiskeleville, vaikka nämä olisivat täysikäisiä. Se on 70 prosenttia ensimmäisen vuoden myyjän palkasta. Vuorolisät toki nostavat myyjän palkkaa keskimäärin kymmenen prosenttia.
– Näillä on kuitenkin vaikea pärjätä, jos asuu omillaan ja on vaikkapa perheellinen, Nyman sanoo.
Hän sanoo kuulleensa pääluottamusmiehenä työnantajapuolelta monesti, että kun ei saa maksaa enemmän kuin mitä työehtosopimuksessa on määrätty.
– Sehän on ihan pötyä. Maksaa saisi vaikka 20 euroa tunnilta, hän muistuttaa.
– Mutta on turha pyytää muuta kuin työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Se, että myyjät pystyisivät neuvottelemaan paikallisesti itselleen parempia palkkoja on höpönhöpöä. Ehkä joku huippukoodari pystyy vaatimaan parempaa palkkaa, mutta ei myyjä.
Ja kuuden tunnin työviikko
Nyman ihmettelee, että työnantaja ei anna hyväksi kehumilleenkaan työntekijöille riittävästi työtunteja.
– Ihmiset ovat työkykyisiä, työhaluisia, terveitä, innokkaita, sitoutuneita ja osaavat hommansa, mutta silti saavat ehkä 15 tunnin sopimuksen. Meillekin haetaan työntekijöitä kuudelle viikkotunnille, hän sanoo.
– Tunnen ihmisiä, jotka ovat olleet 10-15 vuotta osa-aikaisina, vaikka työsopimuslaki sanoo, että jos on tarjolla töitä, työnantajan kuuluu tarjota niitä osa-aikaisille työntekijälle. Tämä ei toteudu. Aina on joku selitys, miksi tarvitaan lisää käsipareja.
Eräs johtaja sanoi Nymanille, että jos väki lähtee, bussipysäkiltä voi hakea uudet myyjät. Tulijoita on.
– Mutta onko helmiä, joista kannattaa pitää kiinni?, Nyman kysyy.
– Kaikki eivät sovellu asiakaspalveluun. Uskon,että asiakkaat kaikki haluavat myyjän olevan ystävällinen ihminen, joka osaa laskea alennuksen ja antaa vaihtorahatkin.
Sossun luukulle
Ruokakauppa ei ole tulevaisuuden ala.
– Kun kassat automatisoituvat, meitä on koko ajan vähemmän, Nyman sanoo.
– Varmasti elinaikanani kassalinjat poistuvat.
Silti hän ihmettelee sitä, että huipputulosta tekevä Keskokin maksaa niin vähän palkkaa myyjilleen, että näistä moni joutuu hakemaan sosiaalitukia palkkansa päälle pystyäkseen elättämään itsensä.
– Minulla on työkavereita, jotka ovat ulosotossa ja ottavat pikavippejä. On niitä, jotka hakevat apua sosiaaliluukulta, ja niitä, jotka hampaat irvessä pärjäävät ilman apua, vaikka siihen olisi oikeus.
– On väärin, että yhteiskunta joutuu elättämään tulosta tekevän firman työntekijät, kun heille voisi ja antaa mahdollisuuden elättää itsensä omalla työllään. Nyt veronmaksajat maksavat heidän toimeentulonsa.
uutiskirje 