Amnesty Internationalin tänään julkaiseman vuosiraportin keskiössä ovat koronapandemian vaikutukset ihmisoikeuksiin. Pandemia on nostanut esiin rakenteellisen epätasa-arvon, joka osuu erityisesti naisiin, etnisiin vähemmistöihin, pakolaisiin, vanhuksiin ja terveysalan ammattilaisiin.
Pandemia alleviivaa rakenteellisia ongelmia, jotka ovat tulosta syrjivästä politiikasta. Useissa maissa myös terveyskriisistä on tullut sorron väline. Erinäisten maiden johtajat ovat käyttäneet tilannetta ihmisoikeuksien nakertamiseen ja oman valta-asemansa pönkittämiseen, järjestö syyttää.
– Edessämme oleva maailma on epäjärjestyksessä. Pandemian ollessa tässä vaiheessa jopa kaikkein harhaisimmilla johtajilla on vaikeuksia kieltää se tosiasia, että sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset järjestelmämme ovat rikki, summaa Amnestyn uusi pääsihteeri Agnès Callamard.
Amnestyn vuosiraportti kattaa 149 maata. Suomesta järjestö toteaa lähisuhdeväkivallan ja naisiin kohdistuvan väkivallan lisääntyneen. Sama on tapahtunut globaalistikin.
Suomessakin väkivaltapalvelut ovat olleet pandemian myötä jopa kokonaan katkolla tai niiden saavutettavuus on heikentynyt sekä jonot ovat kasvaneet.
Hallituksen viime vuoden lopulla julkaisemaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan toimintaohjelmaa Amnesty kutsuu tärkeäksi edistysaskeleeksi. Toimien kestävyyden varmistaminen vaatii hallituskausien yli meneviä panostuksia.
Perusturvan riittämättömyydestä moitteet
Oikeus sosiaaliturvaan on ihmisoikeus, mutta Suomessa tietyt perusturvaetuudet, kuten minimitason äitiys- ja sairauspäiväraha sekä työmarkkinatuki, ovat Amnestyn mukaan riittämättömiä.
Sama asia sai edellisen kerran moitteet maaliskuussa 2021 YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komitealta. Pandemia on vaikeuttanut Suomessa sosioekonomisesti haavoittuvassa asemassa olevien tilannetta entisestään. Hallitus on vastannut tilanteeseen väliaikaisilla sosiaaliturvan parannuksilla, mutta ne eivät kuitenkaan ole riittäviä, vuosiraportissa todetaan.
Moitteet Suomi saa myös siitä, että kansainvälistä suojelua saaneiden perheenyhdistäminen on edelleen hyvin vaikeaa eikä prosesseissa huomioida riittävästi lapsen oikeuksia. Korkea toimeentuloedellytys tekee perheenyhdistämisestä lähes mahdotonta.
Lisäksi Suomi sulkee turvaa hakevia lapsia säilöön ja palauttaa ihmisiä maihin, joissa he ovat vaarassa kohdata vainoa tai muuta epäinhimillistä kohtelua.
Aseista kieltäytyjät ja translaki
– Myös Suomessa korona on tehnyt rakenteellisen epätasa-arvon näkyväksi. Pandemian aikana ja sen jälkeen on erityisen tärkeää satsata ihmisoikeuksien turvaamiseen ja epätasa-arvoisten rakenteiden purkamiseen. Jokaisen poliittisen päätöksen ihmisoikeusvaikutukset on arvioitava kuntatasolla, lainsäädännössä ja valtion budjetissa, sanoo Amnestyn Suomen osaston ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro.
Raporissa esille nousee myös aseistakieltäytyjien kohtelu, josta erityisen hälyttävää Amnestyn mukaan on, että siviilipalveluksesta kieltäytyneitä ja kertaalleen tuomioistuimesta vapauttavan päätöksen saaneita henkilöitä on tuomittu uudelleen samasta rikoksesta.
Lisäksi vuosiraportissa mainitaan Suomen translaki, joka tulisi kiireesti uudistaa kokonaan. Samalla itsemääräämisoikeuden tulisi koskea myös alle 18-vuotiaita.
Solidaarisuus taka-alalla koronassa
Vuosiraportissa otetaan kantaa myös kansainvälisiin toimiin koronan torjunnassa. Siinä kansainvälinen yhteistyö ja solidaarisuus ovat jääneet taka-alalle.
Rikkaat maat ovat keränneet valtaosan koronarokotteista itselleen jättäen köyhille maille vain rippeitä. Ratkaisu voisi olla rokotetuotannon käynnistäminen köyhissä maissa. Rikkaat valtiot eivät kuitenkaan ole vaatineet lääkeyhtiöitä jakamaan tietojaan ja teknologiaansa.
Myös Suomi on vastustanut osana EU:ta rokotteiden patenttijoustoja.
Pandemialla on ollut vaikutuksia talouteen, mikä näkyy niin rikkaissa kuin köyhissä maissa. G20-maat tarjoutuivat keskeyttämään köyhempien maiden velanmaksun, mutta vaativat rahoja maksettavaksi myöhemmin korkojen kanssa.
Laajapuron mukaan koronapandemiasta selvitään vain kansainvälisellä yhteistyöllä. Rokotteita on oltava kaikille, kaikkialla ja ilmaiseksi.
– Köyhimmille 77 maalle tulee tarjota velkahelpotusta, jotta ne voivat vastata pandemiaan. Suomen tulee myös toimia ihmisoikeusperustaisen ulkopolitiikkansa mukaisesti ja edistää kansainvälistä solidaarisuutta. Rokotteiden patenttijoustojen tukeminen olisi askel oikeaan suuntaan.
Ihmisoikeusloukkauksia perusteltu koronatoimilla
Useissa maissa koronatoimenpiteiden varjolla on loukattu ihmisoikeuksia, Amnesty kertoo.
Koronaan liittyvää kommentointia tai hallitusten toimien kritisointia on pyritty rajoittamaan toistuvasti. Esimerkiksi Unkarissa rikoslakia muutettiin ja maa otti käyttöön jopa viiden vuoden vankeusrangaistukset “väärän koronatiedon levittämisestä”.
Bahrainissa, Kuwaitissa, Omanissa, Saudi-Arabiassa sekä Arabiemiraateissa pandemiaa on käytetty ihmisten sananvapauden rajoittamiseen. Hallituksen koronatoimia kommentoivista sosiaalisen median julkaisuista on nostettu syytteitä, joita on perusteltu väärän tiedon levittämisellä.
Koronapandemian aikana viranomaisten liiallinen voimankäyttö on lisääntynyt monessa maassa. Ulkona liikkuvia ihmisiä ja mielenosoittajia on kohdeltu väkivaltaisesti ja kuolettavalla voimalla. Esimerkiksi Filippiineillä poliisia ohjeistettiin karanteeniaikana ampumaan kuoliaaksi ihmisiä, jotka osoittavat mieltä tai voivat “aiheuttaa ongelmia”. Nigeriassa mielenosoittajia tapettiin kaduille. Brasiliassa poliisi tappoi ainakin 3 181 ihmistä tammikuun ja kesäkuun välillä – arviolta siis 17 kuolemaa päivässä.
Muitakin ihmisoikeusloukkauksia
Amnesty kiinnittää huomiota siihen, että pandemian aikana mediahuomio on keskittynyt koronaan. Jotkut maat ovat voineet käyttää tilannetta hyväkseen ja jatkaa ihmisoikeusloukkauksia.
Kiinassa uiguureja ja muslimivähemmistöä vainotaan yhä. Käyttöön otettu turvallisuuslaki vaikuttaa Hongkongin asemaan ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan mahdollisuuksiin. Intiassa aktivistien koteihin on tehty ratsioita terrorismin vastaiseen lainsäädäntöön nojaten.
Viime vuonna saavutettiin myös ihmisoikeusvoittoja. Niitä olivat Argentiinan aborttilaki, Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n aloittama tutkinta epäillyistä sotarikoksista Afganistanissa sekä massaliikkeet ihmisoikeuksien toteutumiseksi kuten Black Lives Matter -protestit ympäri maailmaa ja Nigerian #EndSars -mielenosoitukset.
Sosiaalisen eristäytymisen aikana toisaalta esimerkiksi ilmastomielenosoitukset jatkuivat virtuaalisesti.
uutiskirje 