Kansanedustaja on huolissaan henkirikosten uhrien omaisista: Korvaukset täytyy periä itse, työkyky voi mennä, prosessit kestävät vuosia

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen on huolissaan siitä, että henkirikoksen oikeuskäsittely voi kestää pahimmillaan vuosia, sillä vakavia rikoksia käsitellään usein eri oikeusasteissa.

Hän toteaa, että asioiden käyminen läpi yhä uudestaan lisää osaltaan omaisten kuormitusta. Sarkkinen muistuttaa, että hallitusohjelmassa on sitouduttu lyhentämään oikeudenkäyntien kokonaiskestoa. Lisäksi valmisteilla on uudistus, jossa näytön vastaanottaminen keskitettäisiin käräjäoikeuksiin niin, että todistelu taltioitaisiin hovioikeuskäsittelyä varten.

Voimaantullessaan uudistus voi keventää oikeuskäsittelyistä henkirikosten uhrien omaisille koituvaa rasitusta.

”Olisi kohtuullista, että korvaukset maksettaisiin uhreille valtion varoista”.

– Oikeusprosessin pitkittyminen hidastaa toipumistyötä. Omaisille on raskasta, kun oikeudenkäynnit muistuttavat tapahtuneesta yhä uudelleen, Sarkkinen sanoo.

Traumaattinen kriisi

Hän toteaa, että läheisen kuolema henkirikoksen uhrina on traumaattinen kriisi, joka voi näkyä vielä vuosien kuluttua psyykkisinä vaikeuksina ja heikentyneenä työkykynä.

– Omaiset voivat tarvita esimerkiksi apua monissa käytännön järjestelyissä, vahingonkorvausten hakemisessa ja toimeentulon järjestämisessä sekä mielenterveyspalveluja ja tukea oikeusprosessin aikana, Sarkkinen toteaa.

Sarkkinen nostaa asian esiin hallitukselle esittämässään kirjallisessa kysymyksessään. Hän kysyy, miten hallitus aikoo parantaa uhrien omaisten palveluja.

Korvaukset peritään itse

Myös pitkittyvä korvausten perintä tuomitulta lisää omaisten henkistä kärsimystä. Kärsimyskorvausten periminen syylliseltä on omaisten itsensä vastuulla. Usein käy niin, että korvaukset viivästyvät tai jäävät kokonaan saamatta tuomitun varattomuuden takia. Sarkkinen pitää tätä omaisten kannalta kohtuuttomana.

– Olisi kohtuullista, että korvaukset maksettaisiin uhreille valtion varoista ja valtio hoitaisi perintäprosessin, hän ehdottaa.

Sarkkinen kertoo, että kansalaisviestien perusteella henkirikoksen uhrien omaisten palvelujärjestelmä on puutteellinen. Palvelupolku uhrien omaisten auttamiseksi vaihtelee eri paikoissa. Liian usein avunsaanti on oman aktiivisuuden varassa ja suunnitelmallista tukea on vaikea saada.

– Yhteiskunnan tulisi huomioida omaisten tilanne kokonaisvaltaisesti. Apua on tarjottava koordinoidusti ja ilman, että henkirikoksen uhrin omaisen täytyy sitä itse osata ja jaksaa anoa, Sarkkinen sanoo.

Suomessa kuolee vuosittain noin sata ihmistä henkirikoksen uhrina.