Tiistai-iltana 27.4. Paavo Arhinmäki kävi nukkumaan pettyneenä. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajan suosikkijoukkue Chelsea ei ollut onnistunut voittamaan Real Madridia. Alakuloa lisäsi vahva usko siihen, että hallitus kaatuu seuraavana aamuna.
– Olin vähän pettynyt siihen, ettei Chelsea saanut toista vierasmaalia mutta myös siihen, että tänään [keskiviikkona 28.4.] keskusta ei jatkaisi hallituksessa, Arhinmäki sanoi KU:n haastattelussa.
Hallituspuolueet olivat vääntäneet lähes viikon kehysriihessä Säätytalolla, mutta nyt neuvottelut olivat päättymässä umpikujaan. Valtioneuvoston viestintä kertoi tiistaina illansuussa, että neuvottelut ovat tiistain osalta päättyneet, mutta mitään tietoa jatkosta ei kerrottu. Yleensä tieto jatkosta kerrotaan heti.
”Kerran meinasi mennä usko”
Keskusta päätyi lopulta sopimaan riidan ja jatkamaan hallituksessa. Siitä, miten keskustan puheenjohtaja, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko ja SDP:n puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin saivat sovun rakennettua, liikkuu erilaisia tarinoita. Helsingin Sanomain mukaan Marin torjui tiistai-iltana Saarikon viimeisen vaatimuksen, mutta he jatkoivat myöhemmin keskusteluja. Niiden pohjalta rakentui sopu.
Useita vuotoja
21.4. alkaneiden hallituksen puolivälineuvottelujen oli tarkoitus kestää kaksi päivää. Nopeasti kävi selväksi, että kahdessa päivässä ei valmista tule. Neuvottelut eivät käytännössä edenneet lainkaan.
Jumiutumisesta kerrottiin paitsi ministereiden toimesta Säätytalon portailla myös lehtien sivuilla. Neuvotteluista vuodettiin yksipuolista tietoa tiedotusvälineille. Vuodot saivat myös humoristisia piirteitä: välillä neuvotteluiden kerrottiin olevan täysin solmussa ja hieman myöhemmin kerrottiin osapuolten olevan lähellä sopua.
– Meidän tapa tehdä politiikkaa ei ole tehdä sitä median kautta. Se heikentää koko hallituksen toimintaedellytyksiä. Se oli todella inhottavaa ja vaikeutti neuvotteluita, tiivistää opetusministeri Jussi Saramo KU:lle.
Saramo veti vasemmistoliiton neuvotteluryhmää Säätytalolla. Vuodoilla ei hänen mukaansa palveltu demokratiaa.
– Kun yksipuolisesti vuodetaan tietty kulma, sehän antaa enemmän väärää kuvaa neuvotteluista kuin avaa, mitä siellä tapahtuu. Senkään vuoksi se ei ollut hyvä kokemus.
Neuvottelujen pitkittyessä alkoi huomio kiinnittyä niihin entistä tiukemmin. Säätytalon portailla oli alusta alkaen päivystänyt toimittajia, mutta määrä alkoi lisääntyä, samoin kirjoitettujen juttujen määrä.
Aina välillä Säätytalosta poistui ulos ministeri, joka antoi lyhyen kommentin tiedotusvälineille. Sen pohjalta pyrittiin analysoimaan tilannetta. Vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo oli ensimmäinen, joka syytti avoimesti umpisolmusta keskustaa.
Puolueen nimeä hän ei maininnut, vaan puhui eräästä puolueesta. Kylmän sodan aikaiselle kremlologialle ei ollut tarvetta, sillä jokainen tiesi Ohisalon tarkoittavan keskustaa.
Saramon linja lausunnoissa oli toinen.
– Joku huomioi, että annoin kaikkein positiivisimpia lausuntoja portailla, tyyliin ”Hyvä tästä tulee”. Siinä oli ehkä vähän sattumaakin. Neuvottelut etenivät niin, että välillä ne olivat täysin jäissä. Sitten kun lähdettiin etenemään, tuntui, että nyt tämä laukesi. Jos sillä hetkellä sattui kävelemään ovesta ulos, se oli sen hetkinen tunto.
Saramo huomauttaa, että osapuolten välillä ei lopulta ollut suurta erimielisyyttä summista. Kuten Arhinmäki KU:lle sovun jälkeen muotoili, kyse oli keskustan kipuilusta, minkä vuoksi puolue kriisiytti neuvottelut.
– Tähän on ulko- mutta myös sisäpuolelta sotkettu aika paljon identiteettipolitiikkaa. Miltä asiat näyttävät, Saramo muotoilee.
Etenkin iltapäivälehdet ovat peesanneet opposition väitettä, että keskusta on vihervasemmistolaisen hallituksen apupuolue. Tämän puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen myös sanoi, kun kertoi, miten asioiden pitää muuttua. Kurvinen puhui perinteisen punamullan kaipuusta.
Pienet erot
Kun neuvottelutulos lopulta kerrottiin, vahvistui Saramon sanoma. Erimielisyydet olivat lopulta hyvin pieniä, joskin kyse oli isoista periaatteista eli identiteetistä. Keskusta esimerkiksi pumppasi tukea Suomen parille tuhannelle turvetuottajalle ja painotti etenkin verohelpotuksia.
– Olemme pääosin tyytyväisiä lopputulokseen. Tietenkään se ei ole kaikin osin sellaista, mitä olisimme lähtökohtaisesti halunneet kaikista tulokulmista. Olosuhteisiin nähden onnistuimme aika hyvin, Saramo muotoilee.
Mutta oli Saramoltakin ennen sopua usko mennä. Vasemmistoliitto oli muiden puolueiden tavoin valmistautunut neuvotteluihin useiden viikkojen ajan. Julkisuuteen vasemmisto oli kertonut, että työttömyystukien leikkauksiin puolue ei missään nimessä suostu.
– Kerran meinasi mennä usko, kun neuvotteluissa esitettiin aivan kohtuuttomia vaatimuksia, jotka olisivat käytännössä johtaneet työttömyysturvan suuriin leikkauksiin. Sinne vaadittiin rajuja leikkauksia, jotka eivät meille olisi luonnollisesti mitenkään käyneet.
Saramo ei mainitse, kuka leikkauksia esitti. Sen hän kertoo, että esitys tuli aivan loppuvaiheessa. HS kertoi puolestaan omassa jutussaan, että Saarikko esitti aivan loppuhetkillä ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkausta Marinille. Siihen Marin ei suostunut.
– Olimme koko ajan kertoneet, että se ei meille sovi. Tuntui, että ei edes haluta sopia, Saramo toteaa.
Lopulta työttömyysturvan leikkausta ei esitetty, ja vasemmistoliittokin pystyi hyväksymään tuloksen. Vuodelle 2023 hallitus tulee tekemään sopeutusta 370 miljoonan euron edestä.
– Meille ehdoton kynnyskysymys oli, että jos vuodesta 2023 alkaen tulee leikkauksia, suljimme ulos koulutuksen ja opintotuen sekä sosiaali- ja terveysministeriön kokonaisuudessaan. Opetus- ja kulttuuriministeriöön tulee sopeutustarvetta ministeri Saarikon salkkuun, mutta on sovittu, etteivät ne voi tulla koulutukseen tai opintososiaalisiin etuuksiin.
Leikkausten kohdentamisesta sovitaan myöhemmin. Ministeriöittäin summat on kuitenkin jo määritelty. Isoin leikkaus tulee liikenne- ja viestintäministeriöön (110 miljoonaa) ja puolustusministeriöön (35 miljoonaa).
Voittajat jatkavat
Kuka riihessä sitten voitti? Annetaan vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin ensin vastata. Hän on kevään ajan vanhempainvapaalla opetusministerin toimesta eli ei osallistunut suoraan neuvotteluihin.
– Vasemmistolainen talousajattelu voitti kehysriihiväännön. Tässä tehdään poikkeuksellisella tavalla kehysylityksiä, koska toinen vaihtoehto olisi täysin vastuuton tässä tilanteessa, Andersson sanoi erityisavustaja Dan Koivulaakson podcast-lähetyksessä.
Koivulaakso on vasemmistoliiton ministeriryhmän sihteeri. Titteli hämää, sillä hän on periaatteessa ”korkea-arvoisin” vasemmistoliiton erityisavustajista.
Vaikka turvetuottajat saivat nyt tukia, tulee keskusta löytämään itsensä uudelleen hankalasta paikasta syksyllä. Andersson huomautti podcastissa, että hallitus sitoutui tekemään korvaavia toimia ilmaston osalta. Se tarkoittaa metsiä, maataloutta tai liikennettä.
– Kun halutaan tehdä helppoja, vaikuttavia ilmastopäätöksiä Suomessa, silloin niitä tehdään turpeen osalta. Jos halutaan tehdä vaikeampia ja kalliimpia, silloin tehdään korvaavia toimia. Se tulee olemaan mielenkiintoinen keskustelu syksyn budjettiriihessä, Andersson sanoi.
Saramo nostaa esiin hallituksen jatkon. Syksyllä korona on toivottavasti väistynyt tai väistymässä Euroopasta. Silloin myös talouden arvioidaan alkavan kasvaa voimakkaasti. Se tarkoittaa, että samalla alkaa pandemian aiheuttamien tuhojen korjaus. Niitä ei leikkaamalla hoideta.
– On tärkeätä, että meillä on tämä hallitus korjaamassa koronan jälkiä. Erityisesti kyse on siitä, että hoiva-, hoito- ja oppivelka hoidetaan heti. Kaikki muu on toissijaista. Jos niitä ei hoideta, sitten se vasta kalliiksi tulee.
uutiskirje 
