Aamukaste kimaltelee vallattomasti vasten villiintynyttä kukkaniittyä. Vieressä kohoaa pieni punainen mummonmökki. Horisontissa siintää Suomen suurin virtavesi, Kemijoki.
Mökki on Erika ja Joel Wikströmin majapaikka tämän viikonlopun. Äiti ja poika ovat pian suuntaamassa kaksipäiväiseen mielenosoitukseen.
Virallisesti soutu järjestetään nyt viidettä kertaa. Wikströmit eivät pohdi osallistumistaan, vaikka kerta on ensimmäinen. Jos voimalaitos rakennetaan, muuttaisi se merkittävästi luonnonympäristöä, ja Wikströmeille rakasta kotiseutua.
”Kemijoki Oy tuhosi Puurosen lohet. Nyt niitä on entistä enemmän, ja ne ovat lähteneet elämään ympäri Suomen.”
Voimalaitoksen suunnittelutyö on ollut Erikan suvulle raskas ja pitkä matka. Noin seitsemänkymmentä vuotta sitten alkanut voimalaitoksen suunnittelu on vaikuttanut jokivarren asukkaiden elämään, vaikka varsinaisia rakennustöitä ei ole koskaan aloitettu.
– Tämä on minulle merkittävä ja rakas paikka, eikä se ole enää sitä, jos virtaus muuttuu entisestään ja viereen tulee voimalaitos. Aluetta koskevat kiistat ja niiden riistot ovat vaikuttaneet yli sukupolvien. 60-luvulla isoisäni sanoi, että alueelle ei kannata suunnitella mitään, koska viereen rakennetaan joka tapauksessa voimalaitos.
Wikström selventää, että vanhaan sukutilaan liittyvät tulevaisuudenhaaveet roikkuvat eräänlaisessa löysässä hirressä. Vesivoimalaa koskevat maakaupat ja mediajulkisuus ovat luoneet epävarman tunteen tulevasta, eikä suuria suunnitelmia alueella kannata tehdä.
Sukutila ja mökki tulisi jäämään alajuoksulle, jossa vedenpinta laskisi. Sen sijaan yläjuoksulla vedenpinta nousisi useita metrejä. Kaavaillun Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueella on 81 rakennusta, joista 48 jää veden alle. Yksi vakituinen asuinrakennus menetettäisiin kokonaan.
– Meille tämä tarkoittaisi entistä heikompia jäitä ja epävarmempia virtoja, mutta yläjuoksun tilallisille tämä olisi kova paikka. Omalta osalta olen eniten huolissani ympäröivästä luonnosta ja maisemallisesta arvosta. Luontoa tulisi suojella entistä tehokkaammin, eikä tuhota sitä. Meillä ei ole siihen yksinkertaisesti varaa.
Soututapahtuma muuntautui yhteisötaideteokseksi
Kaavailtu voimalaitos hukuttaisi alleen Kemijoen hiekkasärkät, ja viimeiset luonnontilaiset koskiosuudet. Alueelta on myös tehty havaintoja uhanalaisista lajeista. Luonnonsuojeluliiton Lapin piiri on ottanut tiukasti kantaa voimalaitosta vastaan.
Kemijoki Oy on hakenut kolmen vuoden lisäaikaa rakentamisen aloittamiselle. Vanha lupa umpeutui toukokuussa.
Voimalaitos tulisi halkomaan Sieriniemen. Vaikutukset villille niemelle olisi tuhoisat, jos joen virtaamaa ohjattaisiin kulkemaan sen läpi.
Järjestäjän kuuluttaman turvallisuusohjeistuksen jälkeen veneet nytkähtävät liikkeelle, kohti välkehtivää Kemijokea. Aurinkoisessa säässä kuljettava matka on noin viisitoista kilometriä, ja se soudetaan yhden kahvitauon voimalla.
Ennen taipaleelle lähtöä jokainen venekunta ottaa osaa lähtöpaikassa esitettävään yhteisötaideteokseen. Osallistujia on saapunut paikalle noin seitsemänkymmentä.
Värikkäitä lohen kuvia, veistoksia ja tauluja nousee ilmaan, kun vajaa kolmekymmentä venekuntaa toimii käskystä samanaikaisesti.
Tempaus lähti käyntiin kevättalvella, kun Vesa Puuronen (vas.) kävi mielenilmauksellisesti maalaamassa graffititeokset Kemijoki Oy:n voimalaitoksiin. Puuronen tuomittiin teosta mittaviin vahingonkorvauksiin ja sakkoihin.
Teoksia huutokauppaan lahjoitti reilu kolmekymmentä taiteilijaa. Rahaa kertyi lähes seitsemäntuhatta euroa.
Tempauksen puuhamies Pekka Jurvelin toteaa, että Puurosen lohet tulevat elämään ikuisesti, eikä Kemijoki Oy mahda asialle mitään. Ne ovat tulleet jäädäkseen.
– En muista, milloin viimeksi Suomessa taiteilijat olisivat lähteneet näin pontevasti liikekannalle jonkin yksittäisen yhteiskunnallisen epäkohdan edessä, ja ottaneet asian tällä tavoin omakseen. Kemijoki Oy tuhosi Puurosen lohet. Nyt niitä on entistä enemmän, ja ne ovat lähteneet elämään ympäri Suomen.
Pian Jurvelin näyttää kuvaa puhelimestaan. Yksi taideteos on kuvattu Sysmän tippavoimalan edessä. Taiteen ostajia on pyydetty viemään lohiteos itselle läheiseen virtapaikkaan, ja ottamaan valokuva. Näin Puurosen innoittamat lohiteokset leviävät ympäri Suomen, ja muistuttavat vapaiden virtojen merkityksestä.
Kemijoen kuohut voi yllättää varomattoman soutajan
Soutajat ovat pitkälti alueen entisiä tai nykyisiä asukkaita, mutta uteliaita luonnonsuojelijoita on saapunut kauempaakin. Kaikkia osallistujia yhdistää välitön huoli Sieriniemestä ja virtavesistä.
Melottava matka ei ole haastava, mutta kaksi maltillista koskiosuutta vaatii keskittymistä, ja oikeaa laskulinjaa. Väärää puolta soudettaessa on vaarana ajautua kivikoihin, ja erkaantua muusta ryhmästä.
Ympärillä kohoaa yli kymmenmetriset jokitörmät. Joenuomassa näkyy ajoittain kalojen pintakäyntejä.
Tasaisin väliajoin viereen pölähtää toinen venekunta. Matka jatkuu pieniä hetkiä yhdessä edeten. Virrassa kulkeminen vieritysten on haastavaa, mutta mielenkiintoista. Ajoittain jännittävääkin.
Usein kohtaaminen toistaa tiettyä kaavaa: ensin puidaan läpi päivän kuulumiset, mutta äkkiä siirrytään Kemijoen kohtaloon. Usein muistellaan kokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta.
Aikoinaan lohisaaliit ovat olleet mittavia.
Luonnon pahoinvointia ja ilmastokriisiä ei osallistujien kanssakäymisessä sivuuteta. Ihmisen toiminnan vaikutus Kemijokeen on ollut monelle järkytys.
Hetki kahvitauon jälkeen kuuluu pedagoginen puheenparsi viereisestä veneestä. Jouni Pöykkö opastaa jälkipolvelleen Valma Pöykölle perämelan käyttöä. Näin vene saadaan kulkemaan haluttuun suuntaan.
Virtaavassa vedessä jokaisella veneessä olijalla on tehtävänsä. Yksi lapsista on kiinni airoissa, toinen perämelassa. Isä Jouni katsoo reittiä läpi voimakkaan virran, kunnes vene tömähtää viimeiseen määränpäähänsä, Leirikariin.
Rannassa odottaa uupunut, mutta onnellinen venekunta. Wikströmit ovat iloisia kokemastaan matkasta, eikä Kemijoen tuulessa menetetty hattukaan tunnu haittaavan Joelia.
– Aika rankkaa, koska en ole ennen melonut. Tuntuu, että olimme jotenkin tosi hitaita, naurahtaa Joel.
Luonto luovuuden lähteenä
Lähdemme kävelemään Wikströmien mökiltä Kemijoen suuntaan. Erika on huolissaan mökkitien tulevaisuudesta, jos voimalaitos rakennetaan.
Suuri rakennusprojekti tarkoittaisi mittavaa raskasta liikennettä kotitiellä ja lähialueella. Kauhuskenaarion toteutuessa olisi rannasta nähtävissä harmaa betoninen pato. Koskemattomat metsät, ja hiekkarannat olisi enää muisto.
Hiekkatieltä suunta kaartuu kohti kuivaa kangasmetsää. Metsäpalstan läpi on joskus mennyt polku, jonka voi nähdä, kun katsoo tarkoin mustikanvarpujen lävitse.
Vieri viereen on rakennettu kaksi mökkiä. Päätämme pysähtyä. Pihapiirin rakennukset vaikuttavat huonokuntoisilta, hoitamattomilta ja hylätyiltä.
Sammaleet peittävät mustan kattohuovan. Välikaton rakenteet terassin yläpuolella tuntuvat kosteilta. Mökki on lähes tyhjä, eikä sisällä ole kuin korkeintaan yhden sängyn verran huonekaluja. Toisen mökin portaikon askelmien lävitse kasvaa vadelmaa
Erikan mielestä pihalla haisee keväisin home.
Petäjäniemessä sijaitsevat rakennukset ovat nykyisin Kemijoki Oy:n omistuksessa.
Aika tuntuu pysähtyneen. Tulee vaikutelma, että maa-alueet ovat jokiyhtiön strateginen työkalu uuden voimalaitoksen puskemisessa alueelle. Mökit sen sijaan turhia, arvottomia.
– Muistan, että vene oli ilmestynyt rantaan, ja sitä on siirrelty mökistä toiseen. Arvelen tämän tapahtuneen, kun kirjoitin mökeistä ja niiden käytöstä jokiyhtiölle yhteisessä kanteessa. Kemijoki Oy on aggressiivisesti ostanut maita pilkkahintaan, jotta heillä olisi vipuvartta hallita aluetta.
Mielenosoituksessa toistuu samankaltainen viesti: jokiyhtiön toiminta ja korvaukset eivät herätä luottamusta.
16-vuotias Joel Wikström pysähtyy poimimaan muutaman mustikan. Hän kertoo haaveestaan rakentaa tulevaisuudessa alueelle studio, jossa tehdä musiikkia. Luonnolla on hänen mukaansa itseisarvo.
– On vaikea haaveilla tällaisista asioista, jos viereen kaavaillaan voimalaitosta. Luonto ja sen koskemattomuus inspiroivat minua, ja siksi haluaisin viettää täällä aikaa.
Studion kaltaiset haaveet Kemijoen rannalla tuntuvat Joelista kuitenkin kaukaisilta. Ainakin niin pitkään, kun taistelu Kemijoen viimeisistä vapaista virroista on vielä käynnissä.
uutiskirje 