Tämän kertaisen kolumnini aihe on viikolla ajankohtaiseksi noussut lääkekannabis. Yle uutisoi, miten Valvira on tehnyt päätöksen kieltää turkulaisen lääkärin lupa reseptien kirjoittamiseen. Kyseinen lääkäri on määrännyt merkittävän osan suomalaisten kannabisresepteistä viime vuosina.
Helsingin Sanomat uutisoi 29.10.2019 että “lääkäreiden määrä on kutistunut olemattomiin sen jälkeen, kun Kela lähetti reseptejä antaneille lääkäreille viime vuonna kirjeen, jossa se ilmoitti, ettei lääkekannabis ole sovelias minkään kiputilan hoitoon ja uhkasi sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran puuttuvan asiaan”. Valviran linjausten myötä myös apteekkineuvos Markku Knuutila vahvistaa, että lääkärit vaarantavat urakehityksensä määrätessään lääkekannabista.
Turkulaisen lääkärin vastaanotolle on ymmärrettävästä syystä hakeutunut enemmän potilaita, jotka ovat tarvinneet kannabislääkitystä sairauksiensa hoitoon, sillä lääkettä määrääviä lääkäreitä ei painostuksen vuoksi ole. Monet näistä potilaista, jotka ovat saaneet helpotusta kipuihin tai muihin oireisiin, ovat nyt pakotettuja siirtymään esimerkiksi opiaattipohjaisiin, elimistöä ja psyykettä enemmän kuormittaviin lääkkeisiin.
Minulla on läheltä omakohtainen kokemus tästä, sillä paras ystäväni joutui viimeisinä kuukausinaan syöpää sairastaessaan saattohoidossa lääkärin pakottamana vaihtamaan reseptillä määrätyn lääkekannabiksen sekavuutta ja sivuvaikutuksia aiheuttaviin opiaattikipulääkkeisiin. Muutos rakkaan ystävän voinnissa oli surullista nähdä ja siksikin koen tämän uutisen potilaiden elämänlaadun horjuttamisesta vakavana yhteiskunnallisena haittana. Blogissani kerron lisää hänen kokemuksestaan.
Suomessa lääkettä on määrätty muun muassa MS-taudin, Parkinsonin taudin, vaikean reuman, aidsin, syövän ja kroonistuneen migreenin hoitoon. Lääkettä käytetään lääkärin valvonnan alaisena. Haastateltujen potilaiden mukaan lääkkeestä on merkittävä apu. He ovat myös kokeneet, että se on muita lääkkeitä miedompi sivuvaikutuksiltaan. Nyt monet lääkettä käyttäneet potilaat ovat nousseet esiin tuodakseen ongelmalle kasvot. He kertovat omakohtaisista kokemuksista ja elämästään vaikeiden sairauksien kanssa. Heillä on hätä. Onko heillä enää jatkossa mahdollisuus saada elämänlaatua parantavaa lääkettä? Valviran mukaan ei kuitenkaan ole riittävästi kliinisiä tutkimuksia todistamaan lääkekannabiksen toimivuutta. Potilaiden kokemukset ja kansainväliset tutkimukset eivät riitä todisteeksi.
Euroopan parlamentti vetosi vastikään lääkekannabiksen puolesta, mutta Suomen viranomaisten linja on toinen. Sosiologi Aleksi Huplin ja psykiatri Marja Vihervaaran kirjoittaman Lääkekannabis -kirjan mukaan Turun hallinto-oikeuden päätöksessä vuodelta 2006 todetaan, etteivät kansainväliset huumausainesopimukset olleet missään vaiheessa kieltäneet kannabiksen lääkekäyttöä. Lääkebisneksellä on varmasti sanansa sanottavana pyöreässä pöydässä. Kannabis olisi yrttilääkkeenä helposti ja edullisesti tuotettavissa kotimaisesti. Moniin vakaviin tauteihin oireita helpottavana lääkkeenä sen laajempi käyttöönotto näkyisi kassavirroissa.
Olennaista on mielestäni myös tarkastella lääkettä haittavaikutusten näkökulmasta. Yhtään kuolemaan johtanutta yliannostusta ei ole koskaan tapahtunut, toisin kuin esimerkiksi opiaattien kohdalla. Jos vakavasti sairas potilas saa helpotusta, kuten ystäväni saattohoidossa ollessa, on vaikea ymmärtää syitä evätä ihmisen oma oikeus vaikuttaa sairautensa hoitoon.
Tarvitsemme lisää erityislupia lääkäreille, sillä kapasiteetti hoitaa potilaita on alimitoitettu. Meidän pitäisi yhteiskunnallisesti ymmärtää paremmin potilaan kokemuksen merkitys ja ottaa kantaa hyväksyvästi kannabiksen käyttöön lääkkeenä. Lääke tulee saada Kela-korvausten piiriin. Valviran pitää uudelleen arvioida kantansa sekä turkulaisen lääkärin tapauksessa, että yleisesti.
lehti 