Vakavaan sairauteen 3. lokakuuta 70 vuoden iässä menehtynyt Aulis Ruuth jätti vahvan jäljen työväenliikkeeseen ja vasemmistolaiseen puoluetoimintaan. Aatteensa hän sai verenperintönä, ja hän teki koko elämäntyönsä oikeudenmukaisemman maailman puolesta.
Suutarin ja siivoojan pojasta kasvoi vahva vasemmistolainen vaikuttaja. Täyttäessään kymmenen vuotta sitten 60 vuotta Aulis Ruuth kertoi Kansan Uutisten haastattelussa pitävänsä itseään ja ikätovereitaan etuoikeutettuina. Hänen sukupolvensa sai nähdä Suomen kehittyvän ja vaurastuvan.
Kirvesmiehenä ja pääluottamusmiehenä uransa aloittaneelle Ruuthille perinteinen työväenliike oli kuin toinen koti. Hänen oma sosiaalinen nousunsa oli osa suomalaista luokkaretkeä. Hän kävi keskikoulun, mutta koulusivistyksen kapeus ei estänyt häntä hankkimasta laajasti tietoa ja etenemästä merkittäviin poliittisiin tehtäviin.
Aulis Ruuth syntyi ja kävi kansakoulun Helsingissä ja keskikoulun Vantaalla. Hän osallistui lapsena pioneeritoimintaan ja nuorena Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton (nykyään Vasemmistonuoret) toimintaan. Nuoruudessaan Ruuth valittiin Vantaan kaupunginvaltuutetuksi SKDL:n edustajana jo vuonna 1977.
Porukassa tekemisen merkityksen Ruuth oivalsi jo 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa pioneerikerhossa. Hän oli aina vahvasti läsnä tekemisissään ja aina valmis auttamaan. Hän oli rohkeasti omaa mieltään, eikä hän kalastellut näkemyksilleen hyväksyntää. Hän osallistui aktiivisesti puolueen linjasta ja kehittämisestä käytyyn keskusteluun.
Monille puolueen aktiiveille hän oli ihminen, joka tunsi oman puolueensa historian ja menneisyyden kuin omat taskunsa. Hän oli taitava hiljaisen tiedon siirtämisessä. Hänen oma perspektiivinsä puoluetyössä ulottui yli 50 vuoden päähän.
Politiikan ammattilaiseksi Ruuth nousi poliittisesti kuohuvalla 1970-luvulla, kun hänet kutsuttiin SKDL:n Uudenmaan piirisihteeriksi vuonna 1974. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin hän nousi uuden puolueen, vasemmistoliiton, puoluesihteeriksi kahdeksi kaudeksi vuosina 2001–2007.
Vuonna 1988 Ruuth palasi rakennustöihin, mutta hän jatkoi aktiivista vaikuttamista SKDL:ssä. Hän oli puolueen Uudenmaan piirin puheenjohtaja aina vuoteen 1993 saakka, jolloin hän palasi puoluetoimistoon kunnallissihteerin tehtäviin.
Punavihreän vasemmistoliiton perustamisen jälkeen Ruuthin sydän oli kallellaan punaiseen.
– Punainen tarkoittaa aineellista hyvää kaikille, mutta sitä ei saa toteuttaa ympäristön kustannuksella, Ruuth totesi Kansan Uutisten haastattelussa 20 vuotta sitten.
Hänestä punaisen ja vihreän tuli olla puolueessa tasapainossa. Punaiseen hänellä liittyi vahvasti solidaarisuus heikompia kohtaan ja tahto auttaa ihmisiä.
Puoluesihteerinä järjestötyö ja puolueen toverit olivat hänelle sydämen asia. Hän korosti puolueen yhteisöllisyyttä. Hän halusi puolueen toimivan kaikilla tasoilla aina pienimmästä puolueosastosta ylimpään päättäjään, puoluevaltuustoon, saakka. Hänet tunnettiin hyvin ”kentällä”, sillä hänellä oli laajat yhteydet eri puolille maata.
Ruuth toimi jo SKDL:n aikaan 1980-luvulla puolueen järjestötyössä toiminnanjohtajana. Vasemmistoliiton aikana hänen erityisosaamisensa oli kuntapolitiikka. Hänelle se merkitsi elävää, ihmisläheistä politiikkaa.
Ruuth kantoi huolta kuntien taloudesta ja etenkin palveluista. Kunnallissihteerinä hän teki tiivistä yhteistyötä muiden puolueiden kunnallissihteereiden kanssa, ja hänen asiantuntemustaan arvostettiin yli puoluerajojen. Ruuth päätti pitkän uransa kunnallissihteerinä vuonna 2014, jolloin hän jäi eläkkeelle.
Ruuth ei jättänyt poliittista osallistumista koko elämänsä aikana. Viimeiset vuodet hän asui Porvoon Suomenkylässä, osallistui aktiivisesti poliittiseen keskusteluun ja toimi myös paikallisessa puolueosastossa. Vielä viime keväänä hän oli ehdolla kuntavaaleissa.
Aulis ”Aukka” Ruuthille perhe oli tärkeä, ja hän oli tärkeä perheelleen. ”Lohdutusta suruun tuo tietoisuus siitä, että hän sai elää lähes loppuun saakka näköistään ja haluamaansa elämää”, kirjoittaa hänen puolisonsa Paula Ojala-Ruuth. Taannoin he juhlistivat yhteistä noin 140 vuoden ikäänsä. Yhteistä virallista taivalta kertyi yli 40 vuotta.
Aukka sai nähdä lastensa itsenäistyvän ja löytävän oman merkityksellisen tiensä elämässä, ja hän sai nauttia lapsenlastensa seurasta. Vielä tänä syksynä tulee kaksi lapsenlasta lisää, mutta elämä ei kantanut aivan sinne asti.
Aukka nautti suunnattomasti myös merielämästä. Mieli paloi keväisin vesille, olivatpa joet ja meret jäässä tai avoinna. Vuosikymmeniä Ruuthien kesälomat kuluivat merillä. Vielä tänä kesänä Ruuthit pääsivät yhteiselle merimatkalle.
Aulis Ruuthia jäävät kaipaamaan puoliso Paula Ojala-Ruuth, heidän kolme lastaan, lapsenlapset ja suuri joukko muita läheisiä, puoluetovereita ja entisiä työtovereita.
Auliksen saattotilaisuus pidetään perjantaina 29.10. klo 14.30 Hietaniemen krematorion isossa kappelissa Helsingissä. Omaiset toivovat saattajien hyvästelevän Aukan yhdellä ruusulla ja lahjoittavan kukkarahat Parasta Lapsille ry:lle, tili FI08 8000 1800 7605 15 tai Pidä Saaristo Siistinä ry:lle, tili FI42 6601 0010 5173 99 viitetekstillä ”Aulis Ruuthin muistolle”.
uutiskirje 