On välttämätöntä, että Suomi tekee yksityiskohtaisen selvityksen osallistumisestaan Afganistanin sotaan Yhdysvaltain rinnalla miltei 20 vuoden aikana. Eikä selvitykseksi riitä puolustusministeriön jo meneillään oleva yksipuolinen hanke. Yhtä välttämätöntä on myös se, että vasemmistoliitto keskustelee ja tekee johtopäätökset omista linjauksistaan Afganistanin osalta.
Vasemmistoliitto tuskastui jo muutaman vuoden sotimisen jälkeen Suomen sotilaalliseen osallistumiseen ja siihen, ettei kansainvälisen yhteisön mittavasta panostuksesta huolimatta maan sisällissotaa kyetty tai haluttu lopettaa. Yhtenä keskeisenä syynä sodan jatkumiseen oli se, että useammankin sodassa mukana olevan maan ja ennen kaikkea Yhdysvaltain sotatarviketeollisuus hyötyi sodan jatkamisesta. Samoin Afganistanin oma korruptoitunut poliittinen eliitti.
Pääministeri Matti Vanhasen johtama hallitus esitti vuonna 2010 Afganistanissa olevien suomalaissotilaiden määrän lisäämistä. Silloin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mitta tuli täyteen. Vasemmistoliiton kanta joukkojen lisäämiseen oli kielteinen. Suomella ei ollut ainoatakaan syytä ajautua yhä syvemmälle Afganistanin sisällissotaan, jota Yhdysvallat liittolaisineen kävi talebaneja vastaan. Joukkojen lisäämispyyntö tuli Yhdysvalloilta ja Natolta.
Puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Jaakko Laakso (vas.) totesi valiokunnassa joukkojen lisäystä käsiteltäessä vasemmistoliiton eduskuntaryhmän katsovan, että Suomen sotilasoperaatio Afganistanissa oli muutettava siviilioperaatioksi, joka tukisi maan jälleenrakentamista. ”Afganistan tarvitsee lisää kouluja ja terveyskeskuksia, ei lisää aseita ja ulkomaisia sotajoukkoja”.
”Jos Suomi haluaa aidosti olla mukana edesauttamassa rauhan ja vakauden saavuttamista, sen on tuettava siviiliyhteiskunnan rakentamista ja autettava dialogin ja rauhanprosessin aikaansaamista maan hallituksen ja kapinallisten kesken. Aidosti näin voi tehdä vain maa, joka ei itse osallistu sotatoimiin tai niiden tukemiseen”, sanoi Laakso.
Laakso totesi puolustusvaliokunnan lausuntoon jättämässään eriävässä mielipiteessä vasemmistoliiton esittävän, että Suomen operaatioon käyttämä mittava ja vuodesta toiseen kasvava rahamäärä ohjataan kokonaisuudessaan kohteisiin, joilla todella tuettaisiin vuosikymmeniä sodasta kärsineen maan jälleenrakentamista.
Myös ulkoasiainvaliokunnassa vasemmistoliiton kansanedustajat Annika Lapintie ja Esko-Juhani Tennilä kannattivat suomalaisten sotilaiden vetämistä pois Afganistanista ja sotilasoperaation muuttamista Afganistanin jälleenrakentamista tukevaksi siviilioperaatioksi.
Vasemmistoliitto ehdotti myös eduskunnan täysistunnossa, ettei eduskunta hyväksy suomalaisjoukkojen lisäämistä Afganistanissa ja edellytti valtioneuvoston valmistelevan pikaisesti suunnitelman Suomen osallistumisen muuttamiseksi sellaiseksi siviilioperaatioksi, joka tukee Afganistanin jälleenrakentamista, ja suomalaisten sotilaiden vetämiseksi kokonaan pois Afganistanista. Äänestyksessä Tennilän ehdotus sai tuekseen 26 kansanedustajaa.
Myös perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen oli Raimo Vistbackan kannattamana tehnyt ehdotukset, ettei suomalaisten joukkojen vahvistamista Afganistanissa hyväksytä. Samalla edellytettiin suomalaisten joukkojen hallittua vetäytymistä Afganistanista. Operaatiota kovasti tukenut Timo Soini oli tuohon aikaan jo europarlamentin jäsen eikä siksi voinut torpata ryhmän esitystä.
Myös kristillisen liiton kansanedustajat vastustivat suomalaissotilaiden määrän lisäämistä, mutta eivät edellyttäneet joukkojen vetämistä pois Afganistanista.
Vahvimmin Suomen sotilaallisen panoksen kasvattamista eduskunnassa tukivat suurimmat puolueet: keskusta, sosialidemokraatit ja kokoomus. Myös vihreät tukivat hallituksen ehdotusta ja vastustivat sotilaallisen operaation muuttamista siviilioperaatioksi.
Kataisen hallitukseen osallistuminen muutti vasemmistoliiton linjauksen päälaelleen. Vielä hallitusneuvottelujen alkuvaiheessa vasemmistoliitto kannatti Suomen sotilaallisen läsnäolon lopettamista ja operaation muuttamista humanitaariseksi avuksi Afganistanille.
Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen alkaneissa hallitusneuvotteluissa vasemmistoliiton neuvottelijat Lapintie ja Laakso esittivät ministeri Alexander Stubbin johtamassa ulkopoliittisessa ryhmässä vasemmistoliiton linjauksen kirjaamista hallitusohjelmaan.
Vasemmistoliitto kuitenkin muutti myöhemmin hallitusneuvotteluissa Paavo Arhinmäen johdolla kantansa ja oli valmis hyväksymään uuden ehdotuksen. Sen tuloksena Kataisen kokoomusjohtoisen hallituksen ohjelmassa todettiin ”Suomen sotilaallisen osallistumisen jatkoa Afganistanissa arvioitavan huomioiden ISAF-operaation kokonaisuus, osallistuvien kumppanien suunnitelmat ja vastuun siirron eteneminen sekä Suomen kriisinhallintavoimavarojen tarkoituksenmukainen kohdentaminen.”
Laakso, joka ei enää silloin ollut mukana neuvotteluissa, ei kannanmuutosta hyväksynyt.
Vasemmistoliiton johto ei ymmärtänyt, että muotoilun myötä Stubb sai ujutetuksi lävitse Suomen jatkon sitomisen Yhdysvaltain ja Naton päätöksiin, olihan ISAF-operaatio Nato-johtoinen. Tätä ns. ”yhdessä sisään, yhdessä ulos” -periaatetta on myöhemmin uuvuksiin asti toistettu keskeisten suomalaispoliitikkojen puolustaessa Suomen sotilaallista läsnäoloa Afganistanin operaatiossa. Näin on tehnyt myös Marinin hallitus.
Kataisen hallitukseen kiivaasti halunnut vasemmistoliiton johto oli valmis luopumaan aiemmasta kannastaan päättäessään osallistua kokoomusjohtoiseen hallitukseen, jonka politiikkaan vasemmistoliitto kuitenkin myöhemmin kyllästyi ja lähti hallituksesta.
Hallitusohjelman Afganistan-kirjauksesta silloinen vasemmistoliiton poliittinen sihteeri Jussi Saramo teki kummallisen johtopäätöksen. Hän lähetti vasemmistoliiton nimissä eräille Euroopan vasemmistopuolueille kirjeen, jossa väitettiin Kataisen hallituksen lopettavan osallistumisen Afganistanin sotaan ja Suomen suuntaavan apunsa maan kansalaisille: ”The participation to the war in Afganistan will end, and Finland will focus on help to civilians”.
Markus Mustajärvi
kansanedustaja (vas.)
lehti 