Politiikkaa kannattaa tehdä tässä päivässä katsoen tulevaisuuteen, mutta jos haluaa katsoa taaksepäin, on se syytä tehdä kokonaisvaltaisesti, eikä vain yksittäisinä paloina sieltä täältä.
Vasemmistoliitto on suhtautunut kriittisesti Suomen sotilaalliseen läsnäoloon Afganistanissa. Olemme 20 vuoden aikana tuoneet pitkäjänteisesti esiin, ettei Afganistanin tilanteeseen ole sotilaallista ratkaisua.
Vasemmistoliiton mielestä Suomen pitää keskittyä siviilikriisinhallintaan sekä kehitys- ja koulutusyhteistyöhön – ei sotilaalliseen toimintaan. Suomen pitää olla erityisen vahva humanitaarisessa avussa. Tämä koskee niin Afganistania kuin muitakin konfliktialueita.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on linjannut selkeästi, että Afganistanin operaatiosta on laadittava perusteellinen selvitys ja otettava opiksi. Suomen ei tule osallistua sellaisiin operaatioihin, joissa tavoitteet ja toimintatavat eivät ole selvät ja joissa on suuri riski joutua pitkittyneen konfliktin osapuoleksi.
Viimeksi vuonna 2018, kun Suomen kokonaisvahvuutta Afganistanin sotilasoperaatiossa haluttiin nostaa, vasemmistoliitto vastusti joukkojen lisäämistä. Mietintöön jättämässäni vasemmistoliiton vastalauseessa kirjoitin: ”Suomalaisten sotilaiden lisääminen ei ratkaise afganistanilaisten turvallisuus- tai kehitystilannetta. Pikemminkin pitäisi päinvastoin huolellisesti selvittää hallitusti irtautumista sotilaallisesta operaatiosta – – Maan vakauttamisessa Afganistanin oman, kansallisen rauhanprosessin eteneminen on keskeisessä roolissa. Tässä Suomi pystyisi varmasti tarjoamaan osaamistaan rauhanvälityksessä ja siviilikriisinhallinnassa.”
Markus Mustajärven kirjoitus (KU 41/2021) antaa virheellisen kuvan siitä, että vasemmistoliiton linja Afganistania koskien olisi muuttunut Kataisen hallitukseen osallistumisen johdosta. Mustajärvi lainaa hallitusohjelmaa vain osittain ja ilmeisesti kopiointivirheenä jättää kirjoituksessaan saman hallitusohjelman kohdan viimeisen lauseen pois, joka on vasemmistoliiton kannalta oleellinen, sillä siinä sitoudutaan siihen, että ”Suomen osallistumisen painopiste siirtyy asteittain kehitysyhteistyöhön, siviilikriisinhallintaan ja koulutukseen”.
Hallitusohjelmassa oli siis sovittu vasemmistoliiton linjan mukaisesta siirtymisestä pois sotilaallisesta operaatiosta. Syksyllä 2012 joukkojen vahvuus Afganistanissa laski 195 henkilöstä 145 henkilöön, kun lisäjoukko kotiutettiin. Kesästä 2013 alkaen ISAF-operaatio toimi ainoastaan Afganistanin viranomaisia tukevassa roolissa ja operaatio päättyi kokonaan vuoden 2014 lopussa.
Stubbin hallituksen aikana vuonna 2015 Suomi liittyi RS-operaatioon. Ryhmäpuheessaan Annika Lapintie vaati sille YK:n turvallisuusneuvoston mandaattia ja totesi kehitysavun ja siviilikriisinhallinnan painotuksen olevan oikea suunta.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassakin vasemmistoliitto on tuonut aina esille oman näkemyksensä. Olemme pyrkineet sen mukaisesti vaikuttamaan Suomen linjaan niin hallituksessa kuin oppositiossa. Lähtökohtaisesti on parempi pyrkiä vaikuttamaan politiikan sisältöön kuin olla yksin oikeassa vaikuttamatta lopulta päätöksiin. Kaikessa päätöksenteossa vasemmistoliiton pitää pyrkiä edistämään rauhaa ja ihmisoikeuksia.
Paavo Arhinmäki
Vasemmistoliiton puheenjohtaja 2009–2016, ulkoasianvaliokunnan jäsen 2015–2021
lehti 