“Yksinäisyys on murskaavaa. Se iskee ja lyö vyön alle. Usein tulee tunne, ettei ole tarpeeksi hyvä eikä kukaan välitä. Mä luulen, että kun on yksinäinen, ei masennu vaan siitä yksinäisyydestä, vaan kaikki tunteet nousee pintaan. Kaikki se viha, katkeruus, tai suru ja yksinäisyys nostaa ne pintaan. Se ettei kukaan huomaa. Eikä välitä. Ja se on kaikista pahin tunne ikinä.”
Sitaatti on peräisin yksinäisyystutkijan, kasvatuspsykologian ja kasvatustieteen professori Niina Junttilan tutkimusaineistosta. Hän kertoi nuorten kokemuksista Kirkon kasvatuksen päivillä tänään tiistaina. Kyseessä on kirkon ammattikasvattajille suunnattu tapahtuma, joka järjestetään koronatilanteen vuoksi verkkotapahtumana.
Junttila esitteli karuja lukuja lasten ja nuorten väkivaltaisen käyttäytymisen ja itsetuhoisen oireilun kasvusta. Nuorten henkinen kunto on hänen mukaansa heikompaa kuin koskaan aiemmin.
Keväällä 2021 kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta koki yläkoulunuorista 19 prosenttia, ammatillisten oppilaitosten nuorista 17 prosenttia ja lukiolaisista 22 prosenttia. Sosiaalista ahdistuneisuutta koki yläkoulunuorista 35 prosenttia, ammatillisten oppilaitosten nuorista 29 prosenttia ja lukiolaisista 37 prosenttia.
– Nuorten psyykkinen huonovointisuus, erityisesti kokemukset ulkopuolisuudesta ja yksinäisyydestä ovat lisääntyneet. Yksi näiden ilmiöiden taustalla vaikuttavista tekijöistä on ostrakismi eli sulkeminen ulkopuolisuuteen jättämällä henkilö joko tahallisesti tai tahattomasti näkemättä, kuulematta tai kokonaan huomaamatta, Junttila kertoi.
Kirkon kasvatuksen päivillä haetaan työkaluja siihen, ettei kukaan jäisi yksin. Junttilan mukaan yksinäisyyttä on mahdollista ehkäistä monella tavalla: vahvistamalla yksinäisen sosiaalisia ja sosiokognitiivisia taitoja, lisäämällä matalan kynnyksen kontaktien mahdollisuuksia, pyrkimällä muuttamaan yksinäisyyteen liittyviä ajatusvääristymiä sekä vaikuttamalla muiden asenteisiin, yksinäisten huomioimiseen ja vastavuoroisuuteen.
uutiskirje 
