Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA on hiljattain luonnehtinut Kiinaa vuosisatamme suurimmaksi uhaksi. Samaan aikaan Kiina ilmoittaa liittävänsä Taiwanin rauhanomaisesti itseensä ja suorittaa massiivisia lentosotaharjoituksia Taiwanin läheisyydessä. Näihin Yhdysvallat on vastannut lähettämällä yhdessä liittolaistensa Australian, Japanin ja Englannin sekä eräiden muiden maiden kanssa ennennäkemättömän suuren sotalaivaston samalle alueelle. Huomattavaa sotilaallista potentiaalia lisätään vielä rakentamalla Australiassa 18 ydinsukellusvenettä ydinkärkineen Aukus-sopimuksella. Ranskasta tilatut sukellusveneet Australia peruutti vanhanaikaisina.
Pitkään Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa on ollut määrittelemättä, lähtisikö Yhdysvallat tarvittaessa puolustamaan Taiwanin nykyistä asemaa sotilaallisesti, kunnes presidentti Biden vahvisti lokakuun lopulla kahdesti, että näin tulisi käymään, koska Yhdysvalloilla on sitoumus puolustaa Taiwania. Lähes samanaikaisesti Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ilmoitti, että Naton ”strateginen focus” tulee vastedes olemaan Kiinan sotilaalliseen uhkaan vastaaminen.
Kiinalla onkin arvioitua suurempi sotilaallinen kyky. Se teki pitkälle viedyllä teknologialla hypersonisen ohjuskokeen hämmästyttäen maailmaa. Koe pelästytti täysin Yhdysvaltain sotilaallisen ja poliittisen johdon, joka viittasi Sputnik-hetkeen, jolloin Neuvostoliitto osoitti olevansa avaruusteknologiassa Yhdysvaltojen edellä. Sen nykyinen ilmapuolustusjärjestelmä Alaskassa ei arvioiden mukaan pysty torjumaan Kiinan ilmahyökkäystä. Ohjusjärjestelmän hyväksikäytön mahdollistamiseksi Kiina rakentaa maanalaisia laukaisusiiloja eri puolille maataan.
Kiinan sotilaallinen vahvistuminen ja Yhdysvaltojen ylivoiman kyseenalaistaminen johtaa väistämättä lisääntyvään asevarusteluun Naton piirissä. Huolimatta Naton pääsihteeri Stoltenbergin Venäjän vastaisesta ärhäkkäästä propagandasta, Yhdysvallat julistaa liittolaisineen Kiinan päävastustajakseen. Venäjää pidetään vain johdonmukaisuussyistä esillä Naton jäsenmaiden yleisen mielipiteen vuoksi. Länsi on vastoin omaa etuaan työntänyt Venäjän myös läheisiin sotilaallisiin suhteisiin Kiinan kanssa ja siksi ne ovat Stoltenbergin mukaan Natolle yhdessä uhka.
Varustautumisen painopisteen siirtyminen Aasiaan merkitsee uusia sitoumuksia Naton jäsenmaille. Suomelle Nato-kumppanuus merkitsee jäsenyyttä suurempaa kuuliaisuutta Yhdysvalloille, jotta Suomi oman päättelynsä mukaisesti voisi toivoa tämän perusteella apua kriisitilanteessa. Niinpä emme voi valita monitoimihävittäjiä Ranskasta vahvistaaksemme EU:n omaa puolustusteollisuutta ja osoittaaksemme sille solidaarisuutta menetetystä sukellusvenekaupasta. Emme voi valita Gripeniä, vaikka haluamme muuten vahvistaa pohjoismaista puolustusyhteistyötä. Teollinen yhteistyö toteutuisi tuottavimmin Ruotsin kanssa, samoin kuin hävittäjien kunnossapito niiden pitkän eliniän aikana.
Suomelle on turvallisuusriski se, että Nato-kumppanuuden takia tulemme omalta osaltamme vahvistamaan mielikuvaa Yhdysvaltojen sotilaallisesta voimasta Aasiassa. Yhdysvaltojen poliittisen johdon ja niin muodoin Naton päätösten ennakoimattomuus myös presidentti Bidenin jälkeen tulevaisuudessa tulisi arvioida riskinä. Se on merkittävä, kun Suomi asettuu kuuliaisesti Nato-kumppanuuden perusteella vahvistamaan Yhdysvaltojen sotilaallista vastakkainasettelua ja lisäämään Naton ”strategista focusta” Kiinaan nähden.
Jo se, että olemme sitoutuneet Baltian maiden puolustamiseen tilanteissa, joita emme tunne, aiheuttaa Suomelle turvallisuusriskin. Ehkä Suomen lentokentät tulevat piankin Naton tarpeeseen, jos se päättää Puolan pyynnöstä auttaa Valko-Venäjää järjestyksen tielle aiheuttaen heti Suomelle turvallisuusuhan. Sama koskee Ukrainan lisääntyvää sodanuhkaa. Venäjään ja Kiinaan kohdistuvissa vihamielisissä operaatioissa turvallisuutemme heikkenee enemmän kuin mitä se vahvistuu Nato-kumppanina. Nato-maat jättivät Afganistanin samalla hetkellä, kun Yhdysvallat lopetti siellä puolustussotansa. Näin voi käydä Suomellekin.
Kumppanuudella riskeeraamme Kiinan suoman poliittisen erityiskohtelun ja taloudelliset intressimme. Suomalaiset yritykset ovat investoineet Kiinaan paljon ja menestyneet siellä. Nyt olisi aika ennakoida tulevaa kehitystä ja välttää todennäköisiä riskejä. Valitettavasti käy kuitenkin niin, että toimiin ryhdytään vasta, kun ongelma on jo käsillä ja vain huonot ratkaisut edessä.
Näissä asetelmissa huippukokous Helsingissä ETYKin hengessä on kaukainen haavekuva, minkä Stoltenberg Venäjän vastaisella retoriikallaan vahvisti. Pettymyksen saattoi presidentti Niinistön ilmeistä lukea lokakuussa pidetyssä yhteisessä tiedostustilaisuudessa. Sana ’rauha’ oli yksinomaan Niinistön lausuma toivomus.
Vesa Kumpulainen
Espoo
uutiskirje 
