– Biokaasu on siunaus, kuubalainen Mayra Rojas sanoo ja valmistautuu keittämään kahvia kaasulietensä sinisellä liekillä.
Rojas on uusiutuvan energian pioneeri kotiseudullaan Carambolan maalaisyhteisössä. Biokompostorista on tullut tärkeä osa perheen arkea ja hyvinvointia.
– Ruuanlaittoon kuluu vähemmän aikaa ja sähköön vähemmän rahaa. Näin syntyneiden säästöjen avulla olemme pystyneet myös kohentamaan kotitaloamme, Rojas selittää.
– Kaasuliekki ei mustuta astioita, kuten polttopuu.
Takapihalla on kompostorin ohella sikolätti ja hedelmäpuita, ja viereiselle tontille Rojas aikoo perustaa luomupuutarhan vihanneksille.
– Aiemmin kun sikojen lanta, virtsa ja ruuantähteet kärrättiin pihan nurkkaan, läjä löyhkäsi ja kärpäsiä oli paljon, Rojas sanoo ja kaataa kuppiin tuoretta kahvia.
Taustalla kansainvälinen projekti
Vuonna 2011 Rojas sai kuulla biokompostoreista.
– Kuuban uusiutuvan energian edistämisyhdistys Cubasolar järjesti työpajoja ja asiantuntijaneuvontaa, ja biokaasun käyttäjien liike MUB kannusti ihmisiä rakentamaan biokompostoreita, Rojas kertoo.
Rojasin aviomies Edegni Puche rakensi kompostorin. Perhe maksoi itse osan, ja lopuista kuluista vastasivat kunta ja paikallinen sikatilayhtiö.
Biokaasun käytön lisäämistä Kuubassa tuki kansainvälinen vuonna 2009 alkanut projekti, jonka on määrä loppua tänä vuonna. Projektin tarkoituksena on ollut muun muassa auttaa maaseutuväestöä ymmärtämään uusiutuvien energialähteiden merkitys ja biokompostorien rooli esimerkiksi sikatilojen jätteiden käsittelyssä ja lannoitteen valmistamisessa. Rahoitus tuli sveitsiläiseltä kehitysyhteistyöjärjestö Cosudelta.
Energiaa, lannoitteita ja säästöjä
Kuubassa on noin 5 000 biokompostoria, mutta yli 90 prosenttia maan sähköntuotannosta tapahtuu fossiilisia polttoaineita polttamalla. Huomattava osa Kuuban 3,9 miljoonasta kodista käyttää pääasiassa sähköä ruuanlaittoon ja kylpyvesien lämmittämiseen.
– Meidän täytyy tehdä ihmiset tietoisemmiksi, että biokompostori ei vain suojele ympäristöä ja tuota energiaa, vaan tuo myös säästöjä. Lannan käyttämättä jättäminen on kuin rahan pois heittämistä, Rojas sanoo. Biokaasun sivutuotteena syntyy lannoitteita, joiden tehon todisteena Rojas esittelee pihallaan kukoistavia orkideoita.
Koko yhteisö on hyötynyt Rojasin biokompostorista. Kun trooppiset myrskyt aiheuttavat sähkökatkoksia, naapurit voivat tulla laittamaan ruokansa hänen kaasullaan.
Talouskriisi hidastaa
Rojas kertoo, että biokompostorien yleistymisen esteenä on valtion kolme vuosikymmentä kestänyt talouskriisi, jota vielä pahensivat koronapandemia ja Yhdysvaltain kauppasaarron kiristykset.
Rahoitusongelmat ovat vähentäneet sementin, teräspalkkien ja muiden rakennustarvikkeiden tuotantoa. Puute riivaa myös asuntorakentamista, ja lannastakin on pulaa.
Rojas on tyytyväinen omaan tilanteeseensa, mutta kaikilla perheillä ei ole riittävästi sikoja ja karjaa tai varaa rakentaa biokompostoria. Carambolastakin niitä löytyy vain viisi, vaikka koteja on noin 120 ja asukkaita 400.
Monelle liian kallis
– Biokompostorin rakentamisesta on tullut liian kallista, myöntää Cubasolarin paikalliskoordinaattori Lázaro Vázquez.
Pienimuotoisen biokompostorin keskimääräinen minimihinta on tuhannen euron tienoilla. Se on paljon maassa, jossa keskipalkka on runsaat 150 euroa kuussa. Vázquez toivoo, että halukkaat saisivat matalakorkoisia lainoja kompostoreiden rakentamiseen. Hän uskoo, että niiden verkostoa on mahdollista kasvattaa 20 000 yksikköön.
Heinäkuussa Kuuban parlamentti ilmoitti, että se haluaa kasvattaa biokaasun ja biopolttoaineiden tuotantoa ja käyttöä. Avuksi otetaan taloudellisia kannustimia.
Kokonaisvaltainen hyöty
– Biokompostorin tärkein hyöty on ympäristöllinen, ja biokaasun tehokkuus piilee sen loppukäytössä. Biokaasu on ruuanlaitossa paljon tehokkaampaa kuin jos se ensin muutetaan sähköenergiaksi tai sitä käytetään koneen käyttövoimana, Cubasolarin johtokunnan jäsen ja MUBin koordinaattori José Antonio Guardado selittää.
– Biokaasuteknologian arvo pitää ymmärtää kokonaisvaltaisesti ja hyödyntää kaikkia sen lopputuotteita. Sehän tuottaa myös ravinteita maaperän lannoittamiseen, ja sillä on suora vaikutus ruuan tuotantoon, Guardado jatkaa.
lehti 