Toimihenkilöliitto ERTOn puheenjohtajan Juri Aaltosen mukaan eduskunnan käsittelyssä oleva potilasturvallisuuslakiesitys, jota moni kutsuu pakkotyölaiksi, on ilmentymä kansallisesta sopimisen kriisistä.
”Kriisi ei rajoitu pelkästään sosiaali- ja terveysalaan, vaan on paljon laajempi. Työnantajapuolelta ei tunnu enää juurikaan löytyvän ratkaisujen rakentajia, vaan yhä enemmän ristiriitojen aiheuttajia”, Aaltonen kirjoittaa liiton verkkosivuilla.
Hän pitää Suomea liian pienenä maana riitelyyn, mutta arvostelee, että työnantajaliittojen ja joidenkin yritysten nopean voitontavoittelun innossa ollaan palattu jo unohdettuun vastakkainasettelun aikaan.
”Kun työnantajat eivät suostu työmarkkinaneuvotteluissa tavoittelemaan yhteistä hyvää, ei sitä pysty tavoittelemaan työntekijäpuolikaan. Yhteinen tavoite korvaantuu osaoptimoinnilla sekä ideologialla. Erinomainen esimerkki lyhytnäköisestä ideologian hapattamasta toiminnasta oli kuluvan vuoden noin neljä kuukautta kestänyt UPM:n johdon ideologinen ristiretki ja työtaistelu”, kirjoittaa Aaltonen.
Suomi rakennettiin sopien muun muassa keskitetyillä työmarkkinaratkaisuilla. Sitten työnantajakeskusjärjestö EK ilmoitti vuonna 2016, että se ei enää suostu neuvottelemaan asioista valtakunnallisesti työntekijäkeskusjärjestöjen kanssa. Se oli tupo-kauden loppu.
Sitten osa työnantajista kieltäytyi myös alakohtaisista sopimuksista ja siirsi sopimisen yksittäisiin yrityksiin. Aaltosen mielestä tavoitteena oli ja on palkansaajaedunvalvonnan heikentäminen ja työnantajien vallan kasvattaminen.
Hänen mukaansa paluuta yhdessä sopimiseen ei ole, koska ei ole sopimisen pöytää eikä sopijoita.
Ei ratkaisua uhkasakoilla eikä pakkotyöllä
Sosiaali- ja terveysalan kriisiä on Aaltosen mukaan rakennettu vähintään vuosikymmen. Alalle on koulutettu liian vähän ammattilaisia eikä työn veto- ja pitovoimasta ole pidetty huolta.
Hän luottaa työriidan osapuolten osaavan ratkaista asian.
”Ongelmavyyhti ei ratkea pakkotyöllä tai uhkasakoilla, vaan sopimalla. Työtaisteluoikeus on perusoikeus, jonka käyttämisessä ja erityisesti rajoittamisessa pitää olla äärimmäisen varovainen. Lainsäätäjä ei saa asettua yhden osapuolen tueksi toista osapuolta vastaan.”
”Työtaistelun tarkoitus on aiheuttaa vastapuolelle haittaa niin paljon, että sopimus syntyy. Ei enempää, eikä vähempää. Jos työtaisteluoikeuden käytön työnantajalle aiheuttama haitta poistetaan kokonaisuudessaan lailla, on eduskunta asettunut toisen osapuolen tueksi toista osapuolta vastaan. Tätä ei voi hyväksyä. Tällainen linjaus suurimmalla todennäköisyydellä ainoastaan vaikeuttaisi ja pidentäisi alan selkkausta”, Aaltonen kirjoittaa.