Mitä on vasemmistolainen politiikka? Ei aseita – hyvinvointia kansalaisille, rauhaa – ei sotia ja aina työkansan ja vähäväkisten puolella, oikeiston tukemaa suurpääomaa vastaan.
Siinä kiteytettynä lyhyesti millaista vasemmistopolitiikan tulisi olla. Voimakas vaihtoehto oikeistolaiselle hegemonialle, josta olemme saanet ”nauttia” jo liian kauan. Vasemmiston kannatus romahti Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden kaatumisen myötä. Varsinkin kommunistit kokivat kovia pudotuksia eri maissa.
Kommunistit olivat se voima kapitalistisissa maissa, niiden parlamenteissa, jotka pakottivat myös sosialidemokraatit huomioimaan osin työväenluokan edut valtakunnan politiikassa. Oikeiston ja vasemmiston hegemoniassa vasemmistolla oli vahva roolinsa, vaikka elimme porvarillisessa yhteiskunnassa.
1990-luvulla kaikki muuttui. Länsimaiden työläisten tuki ja turva, sosialistinen, leiri hävisi. Mitä se tarkoitti? Yhtäkkiä oikeistolainen hegemonia sai valtavan yliotteen niin Suomessa kuin muualla Euroopassa.
Meillä SKP/SKDL lakkautettiin ja perustettiin vasemmistoliitto. Kommunismista/kommunisteista tehtiin kirosana, joka piti lakaista maton alle.
Tapahtui suuri virhe. SKP/SKDL oli sodanjälkeisen Suomen suurin taistelija suomalaisen työväenluokan ja heikoimman kansanosan puolesta. Vielä tänä päivänä suomalaiset saavat nauttia niistä työelämän eduista ja sosiaalisista saavutuksista, joita kansademokraattinen liike taisteli ja kamppaili vasemmistolaisen politiikan vankkumattomana ajajana.
Tuli Lipposen hallitukset, Kataisen hallitus ja nyt Marinin hallitus, joista yhdessäkään ei toteutettu vasemmistolaista politiikkaa. Monet puhuvat torjuntavoitoista, kun kuitenkin elämme perin juurin kovassa oikeistolaisessa yhteiskunnassa.
Kuitenkin työkansa ja pienituloiset ovat joutuneet koko ajan maksamaan kalliisti vasemmiston seikkailuista eri hallituskokoonpanoissa. Köyhyys on käsin kosketeltavaa, ja suuri kansanosa kärsii puutteesta ja kurjuudesta.
Kun katsotaan tätä päivää ja vasemmistoliiton roolia puoluekentässä, niin kuka löytää siitä vaihtoehdon sosialidemokraattiselle politiikalle?
Näillä niin sanotuilla torjuntavoitoilla sitten ollaan valmiit myymään arvot ja aatteet. Asehankinnat, Nato, aseiden myyminen sotaa käyvään maahan. USA:n imperialismiin ripustautuminen ja viimeisenä pakkolain hyväksyminen hoitajien kiistassa.
On vastaansanomatonta, kuinka koko vasemmiston parlamentaarinen toiminta lamauttaa kenttäväkeä. Joukko- ja kansanliikkeet ovat lamassa. Kuka nyt omiaan vastaan alkaa kamppailla? Varsinkin demareista vasemmalla se näkyy kaikkein eniten.
Porukat luovuttavat. Jättävät osallistumatta, jättävät äänestämättä. Ja kaikkein karmeinta: jättävät suosiolla suuren aukon ihmisten hakeutua ja etsiä vaihtoehtoa esimerkiksi perussuomalaisista.
Ja hälytyskellot eivät edelleenkään soi. Eduskuntavaalit lähestyvät. Merkkiäkään ei näy vasemmiston suunnanmuutoksesta – päinvastoin. Hallitus kehottaa kansalaisia sietämään kurjuutta.
Ja kaikki sataa kokoomuksen ja perussuomalaisten laariin.
Hannu Tiainen
Kihniö