”Meille jää aina Pariisi”, kuuluu Humphrey Bogartin kuolematon repliikki vuoden 1942 klassikkoelokuvassa Casablanca.
Sama tunnelma oli YK:n COP27-ilmastokokouksessa, joka järjestettiin marraskuun puolenvälin tienoilla Sharm-El-Sheikhissä Egyptissä.
COP27:n teemana oli vuonna 2015 solmitun Pariisin sopimuksen tavoitteen pitäminen hengissä: ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen 1,5 celsiusasteeseen.
Sharm-el-Sheikhin kokous alkoi kuitenkin apokalyptisissä tunnelmissa. YK:n pääsihteeri António Guterres piti kokouksen alussa voimakkaan puheen, jossa hän sanoi maailman olevan matkalla kohti ”ilmastohelvettiä” jalka kaasupolkimella. Guterresin mukaan meillä on valittavanamme joko kollektiivinen sopimus ilmastosolidaarisuudesta tai kollektiivinen itsemurha.
– Hyvin vahvaa retoriikkaa, kommentoivat Maija Kuivalainen ja Akseli Rouvari.
He ovat Suomen nuorten ilmastodelegaatteja, ja osallistuivat Sharm-El-Sheikin kokoukseen paikan päällä.
– Sense of urgency, kiireellisyyden tuntu, kuului juhlapuheissa, Rouvari sanoo.
Hän sanoo, että kaikilla osanottajilla vaikutti olevan ymmärrys siitä, missä mennään. Kaikki tiesivät, miten vaikea tilanne on, ja mitä on saatava tehdyksi.
Nuoret ilmastodelegaatit olivat kuitenkin kokouksen jälkeen pettyneitä.
– Kiireellisyys ei välittynyt kokouksessa käytännön tasolla, Kuivalainen huokaa ja sanoo, että kaikilla sektoreilla olisi pitänyt tapahtua enemmän.
– Niin ilmastonmuutoksen hillinnän, sopeutumisen, vahinkojen ja menetysten korvaamisen sekä ylipäätään yleisen rahoituksen ja vastuunkannon saralla. Tällä hetkellä olemme menossa kohti 2,7 asteen lämpenemistä. Se on tuhoisa tie.
Sama pettymys oli myös vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin mielessä.
”Etukäteisodotukseni eivät olleet suuret, mutta lopputulos on silti kokonaisuutena pettymys: maailman maat eivät sitoutuneet riittäviin päästövähennyksiin”, Andersson kirjoitti Facebookissa kokouksen jälkeen.
Anderssonin mukaan nykymenolla yhteinen tavoite ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta 1,5 asteeseen karkaa yhä kauemmas, vaikka siihen taas puheissa virallisesti sitouduttiin.
”Ilmastokriisi pahenee. Meillä ei ole tähän varaa”, Andersson kirjoitti.
Peli ei ole menetetty
Vaikka tilanne voi näyttää synkältä, on muutos parempaan koko ajan käynnissä.
Vaikka COP27-kokous ei antanut paljoa syytä optimismiin, oli kokouksen tärkein päätös uuden korvausrahaston perustaminen. Kyseisestä rahastosta köyhille ja kehittyville maille voidaan korvata ilmastonmuutoksen niille aiheuttamia tuhoja.
Rahastolle on totisesti tarvetta. Yksin Pakistanin tämän vuoden tulvien aiheuttamat vahingot tulevat aiheuttamaan 30–40 miljardin dollarin kustannukset.
Samaan aikaan pitää muistaa, että rahasto on vain laastarin liimaamista haavan päälle. Sillä hoidetaan oiretta, mutta samalla on hoidettava ilmastonmuutoksen juurisyitä eli päästöjä.
– Niistä merkittävimpiä ovat fossiilienergia, maatalous sekä luonnonvarojen ylikulutus, Maija Kuivalainen sanoo.
Juuri niihin pitää puuttua, jotta pystyttäisiin pitämään Pariisissa sovittu 1,5 asteen tavoite elossa.
Compensate-säätiön vaikuttavuusjohtaja Niklas Kaskeala sanoo, että tärkein ilmastotoimi on fossiilisista polttoaineista luopumisen nopeuttaminen.
– Ne ovat edelleen pääsyy siihen, miksi ilmasto lämpenee. Siellä on vielä paljon tehtävää.
Kaskealan mukaan kuitenkin jo ilmastotavoitteiden asettaminen on itsessään merkittävä edistysaskel.
– Kansalaisyhteiskunta, ympäristöjärjestöt ovat pitkään ajaneet kunnianhimoisten tavoitteiden asettamista, jotta päättäjät olisivat tilivelvollisia suhteissa näihin tavoitteisiin.
Esimerkiksi Suomen hallitus on ohjelmassaan sitoutunut hiilineutraaliuteen, joka saavutetaan vuoteen 2035 mennessä.
– Olemme edelleen pitkälti siinä vaiheessa, että tavoitteita asetetaan. Mutta jos meillä ei ole tavoitteita, ei meillä ole myöskään toimia, Kaskeala sanoo.
Ilmastodelegaatti Akseli Rouvari on samaa mieltä.
– Kaikki vakavasti otettavat vaikuttajat Suomessa ovat sitä mieltä, että hiilineutraalisuus vuonna 2035 on asia, jota kannattaa tavoitella.
Ilmastokriisi myös tiedostetaan tänä päivänä aivan eri tavalla kuin aiemmin.
– Kaikkien on otettava asiaan kantaa, ja esimerkiksi jokaisella puolueella on oltava siihen ratkaisu, Rouvari avaa.
Suoranaista tiedottomuutta tai ilmastodenialismia on vähemmän kuin aikaisemmin. Paras tiede ja tieto ovat siis ottaneet niskalenkkiä keskustelusta.
Kansainvälisesti väännetäänkin nyt siitä, kenen vastuulla ilmastotoimien toteuttaminen on ja millä aikataululla toimia tehdään. Vaikka tällä hetkellä keskitytään nopeasti teollistuviin maihin, kuten Intiaan ja Kiinaan, ovat lähes kaikki ilmakehään kerääntyneet päästöt vauraiden länsimaiden aiheuttamia. Kyse onkin siis pikemminkin siitä, kenellä on mahdollisuuksia ilmastopolitiikan tekemiseen.
– Me olemme enemmän tätä sotkua aiheuttaneet, ja on meidän velvollisuutemme siivota enemmän, sanoo Niklas Kaskeala.
Samaa mieltä on nuorten ilmastodelegaatti Akseli Rouvari.
– Olemme teollistuneita ja vauraita. Länsimaat ovat yhteiskuntia, joilla on varaa tehdä hyvää ilmastopolitiikkaa.
Mitä Suomi edellä, sitä koko maailma perässä
Suomi onkin tehnyt jo paljon enemmän, kuin voisi kuvitella.
Energiasektorin muutos on Suomessa kaikista pisimmällä, sanoo Nordean ilmastoasiantuntija Matti Kahra.
– Sähköntuotannon päästöt ovat pudonneet ja putoavat edelleen todella nopeasti. Nyt kun tuulivoimaa on rakennettu paljon ja Olkiluodon kolmas reaktori käynnistetään täydellä teholla, Suomi pääsee tilanteeseen, jossa sähkön tuotannosta 90 prosenttia on fossiilivapaata, Kahra sanoo.
Hänen mukaansa Suomi ja Pohjoismaat ovat jo saavuttaneet sen päästötason, joka koko maailman pitäisi saavuttaa seuraavien kymmenen vuoden aikana.
Energiasektorin lisäksi Suomessa merkittäviä päästölähteitä ovat teollisuus, liikenne ja maatalous. Teollisuussektorilla suuri muutos tulee yhdestä lähteestä.
– Teräksen osuus teollisuuden päästöistä on yli 75 prosenttia, Kahra sanoo.
– Kun SSAB:n Raahen-terästehdas korvaa kivihiilen avulla tuotetun teräksen vedyllä tuotetulla, se yksin pudottaa Suomen päästöjä jo seitsemän prosenttia. Se on massiivinen muutos.
Liikenteen ja maatalouden kohdalla palapeli jo vaikeutuukin.
– Ne ovat lähellä kuluttajaa, ja päästöjen lähteet ovat huomattavasti hajanaisempia: liikenteessä kyse on kaikista suomalaisista autoista ja maataloudessa maatiloista.
Sekä tietenkin kaikesta suomalaisten syömästä ruoasta.
Liikenteen päästövähennyksissä kyse on siitä, kuinka nopeasti sähköautot yleistyvät ja kasvavat isoksi osaksi suomalaista liikkumista.
Jotta liikenteen päästöjä saadaan vähennettyä, pitäisi yhtäältä saada ihmiset muuttamaan liikkumiskäyttäytymistään ja suosimaan julkista liikennettä, kävelyä ja pyöräilyä. Toisaalta taas sähköautojen saatavuutta pitäisi helpottaa niille, jotka tarvitsevat henkilöautoa.
– Sähköautojen osalta tilanne on se, että kysyntä on paljon suurempi kuin tuotanto, Matti Kahra sanoo.
Suomalaiset ostavat ja haluavat ostaa sähköautoja, mutta autovalmistajat eivät pysty valmistamaan niitä sellaisella tahdilla, joka vastaisi kysyntään.
– Maataloudessa törmätään siihen, että se on julkisin varoin tuettu ala. Toisin kuin energia, liikenne ja teollisuus, maatalous käytännössä pyörii tuilla, Kahra sanoo.
Suomessa tukia maksetaan sitä enemmän, mitä pohjoisemmassa tuotanto sijaitsee ja mitä eläinpainotteisempaa maatalous on.
Maataloustuet siis kannustavat tuottamaan maitoa ja lihaa. Jotta tähän saadaan muutos, pitää Kahran mukaan tukijärjestelmä purkaa ja rakentaa uudelleen tai ohjata tukia uudelleen vähäpäästöisempään tuotantoon.
Temppu ja kuinka se tehdään
Ilmastonmuutoksen torjunta on maraton eikä sprintti. Ilmastoa ei saada pelastettua yhdellä iskulla, vaan on edettävä askel kerrallaan.
Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin on pyrittävä, sillä jokaisella asteella ja asteen kymmenyksellä on väliä. Eikä kyse ole tieteestä tai teknologiasta tai edes rahasta, vaan politiikasta ja poliittisesta tahdosta.
– COP27-kokouksessa sai taas nähdä, että on paljon maita, joilla on intresseissään ylläpitää fossiilista tuotantoa. Ne ovat monesti samoja maita, jotka haraavat ilmastotoimia vastaan, kertoo Compensate-säätiön Niklas Kaskeala.
Hän sanoo, että kun oman vastuunsa yhteisestä ympäristössä tunnistaa, sitä alkaa vaatimaan myös muilta.
Syntyy heijastusvaikutus: eihän siinä ole mitään järkeä, että minä yksin teen näin.
– Ja silloin samaa muutosta voi vaatia myös yhteiskunnan rakenteilta.
Nordean Matti Kahra kertoo, että teollisuuden puolella suurin este on siinä, kykenevätkö ja uskaltavatko yritykset tehdä miljardiluokan ilmastoystävällisiä investointeja.
– Kysymys on siitä, näkevätkö yritykset, että investoiminen on mahdollista ja kannattavaa tässä hetkessä. Teknologia on olemassa, ja rahoituskin olisi näille ratkaisuille saatavilla, hän sanoo.
Parempi hiilineutraali elämä
Miltä ihmisten jokapäiväinen, normaali arki sitten näyttää, kun hiilineutraalisuustavoitteet on saavutettu?
Matti Kahra naurahtaa kysymykselle.
– Meillä on ollut tässä pari vuotta pandemiaa, ja Euroopassa soditaan paraikaa. Voidaan kysyä, että mitä normaali arki oikeastaan on.
Monet muutoksista tapahtuvat niin sanotusti konehuoneen puolella.
– Sähköä ja lämpöä tulee edelleen koteihin, mutta jatkossa ne tuotetaan päästöttömästi.
Pihassa voi olla polttomoottoriauton sijaan sähköauto tai sähköpyörä, tai sitten ihmiset liikkuvat enemmän kävellen ja julkisilla.
Teollisuus taas muuttuu päästöttömäksi vaivihkaa.
– Ei kuluttaja huomaa, onko polkupyörä tehty vetyteräksestä, kun se aiemmin oli tehty fossiiliteräksestä, Matti Kahra sanoo.
Hän lisää, että esimerkiksi sähkön hinta tulee vaihtelemaan nykyistä enemmän. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset joutuvat miettimään tarkemmin, miten ja milloin sähköä kannattaa kuluttaa.
Hiilineutraali arki tarkoittaa myös ruokavalion muuttumista kasvispainotteisemmaksi.
– Tulevaisuudessakin syödään varmasti makkaraa tai pihviä, mutta ne eivät ole eläinperäisiä, Kahra kuvailee.
Myös Niklas Kaskeala katsoo, ettei suuria muutoksia tule ihmisten arkeen.
– Luulen, että suurimmalle osalle ihmisistä elämä muuttuu parempaan suuntaan, hän sanoo.
Kaskealaa häiritsee ilmastonmuutoskeskusteluissa usein nähty tapa puhua luopumisesta.
– Tästä ja tuosta pitää luopua, jotta päästään ilmastotavoitteisiin. Asioiden muuttuminen ei ole sama asia kuin luopuminen, varsinkin jos muutos on parempaan, hän huomauttaa ja nostaa esimerkiksi liikenteen sähköistymisen.
– Sähköautot ovat tehokkaampia ja monin puolin järkevämpiä kuin polttomoottoriautot. Ne latautuvat yön yli autotallissa eikä tarvitse käydä tankkaamassa. Ja sekin, että meillä on toimivampi joukkoliikenne, on muutos parempaan suuntaan.
Myös kasvispainotteisemman ruokavalion yleistyminen on Kaskealan mukaan muutos parempaan suuntaan. Se on paitsi terveellisempää, myös ilmastoystävällisempää.
On samalla kuitenkin totta, että joistain muutokset tuntuvat vaikeilta, koska muutokset ovat aina pelottavia.
”Vastuulliset päättäjät pystyvät luomaan sellaisen vision elämästä, joka on nykyistä parempaa hiilineutraalissa Suomessa.”
Niklas Kaskealan mielestä on kuitenkin vastuutonta lietsoa muutospelkoa ja luoda muutosvastarintaa puhumalla siitä, että kohta ilmastotoimien nimissä ihmisiltä viedään saunamakkarat ja dieselautot.
– Vastuulliset päättäjät pikemminkin pystyvät luomaan sellaisen vision elämästä, joka on nykyistä parempaa hiilineutraalissa Suomessa, hän toteaa.
Elintapoja suurempi muutos näkyy talouden ja työllisyyden rakenteissa. Öljynjalostamoilla tai kivihiilivoimaloissa ei enää tulevaisuudessa työskennellä.
Matti Kahra muistuttaa, että rakennemuutoksia on tapahtunut teollisuudessa aikaisemminkin. Metsäteollisuudessa paperin kysynnän romahtaminen on johtanut suuriin muutoksiin, jotka ovat tulleet koko alalle nopeasti ja yllättäen. Niitä on ollut vaikea ennakoida, ja niiden vaikutuksia on hankala hallita.
– Ilmastopolitiikan aiheuttaman rakennemuutoksen erona tässä on se, että se on suunniteltua. Voimme ennakoida ja ennalta katsoa, mitä tämä kaikki tarkoittaa.
Vastuu on yhteinen
Ilmastonmuutoksesta keskusteltaessa sorrutaan usein puheeseen, jossa vastuu ilmastoteoista sälytetään yksilöiden vastuulle. Vastakkainen helmasynti taas on puhua vain rakenteellisista uudistuksista.
– Emme voi luottaa siihen, että poliitikot ratkaisevat tämän asian meidän puolestamme. Ei siellä ole riittävästi tahtoa, sanoo Niklas Kaskeala.
Riittävä poliittinen tahto saadaan synnytettyä luomalla painetta. Kaskeala painottaa, ettei usko ylhäältä alaspäin saneltuun muutokseen, vaan muutoksen on tapahduttava sillä tavalla, että riittävän moni sitä vaatii.
Nuorten ilmastodelegaatti Maija Kuivalainen katsoo asiaa kauempaa.
– Yksi ilmastonmuutoksen juurisyistä on edelleen talousjärjestelmä, joka mahdollistaa ylikulutuksen ja kannustaa siihen. Se pitäisi muuttaa planetaaristen rajojen mukaiseksi, Kuivalainen sanoo.
Länsimaissa etenkin nuoret tunnistavat ilmastonmuutoksen tärkeyden, uskovat tieteeseen ja kannattavat uusimman tutkimuksen suosittelemia muutoksia.
Seuraava askel on saada päättäjät kaikkialla maailmassa tilanteen tasalle.
uutiskirje 
