Mielenosoitukset Israelin uutta hallitusta vastaan jatkuvat jo kolmatta kuukautta. Helmikuussa yli 160 000 ihmistä osallistui hallituksenvastaisiin protesteihin Tel Avivissa.
Mielenosoitusten syynä ovat pääministeri Benjamin Netanjahun ja hänen uuden konservatiivisen oikeistohallituksensa ajamat uudistukset maan oikeusjärjestelmään. Jos Netanjahu saa tahtonsa läpi, uudistukset rajoittaisivat Israelin korkeimman oikeuden valtaa ja siirtäisivät valtaa oikeuslaitokselta poliitikoille.
Kiistan taustalla on pitkä, monien vuosien erimielisyys Israelin konservatiivisten oikeistopiirien ja keskustavasemmiston välillä siitä, miten oikeusjärjestelmän tulisi toimia ja siitä, mikä on minkäkin valtion instituution rooli.
”Nyt Israelissa osoitetaan mieltä valtion demokratian puolesta. Samaan aikaan Israelin valtio kuitenkin hallitsee palestiinalaisalueita, joilla ei ole demokratiaa.”
Korkein oikeus valtiovallan vartijana
Israelissa ei varsinaisesti ole yhtenäistä perustuslakia. Sen sijaan kansalaisuutta, valtion instituutioita ja vallanjakoa määrittävät maan ”peruslait”, joita on säädetty ja muokattu hiljalleen vuosikymmenten ajan. Nämä peruslait käytännössä toimittavat perustuslain virkaa.
– 1990-luvun alkupuolelta lähtien Israelin korkein oikeus on ottanut roolin, jossa se tulkitsee peruslakeja perustuslain omaisesti, kertoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Timo R. Stewart KU:lle.
– Näin ollen korkein oikeus toimii myös laillisuusvalvojana, joka tarvittaessa lausuu, jos maan parlamentin eli knessetin säätämä laki ei ole jonkin peruslain mukainen.
Tässä mielessä Israelin oikeusjärjestelmä on poikkeuksellinen, sillä monissa muissa maissa korkeimmalla oikeudella ei ole vastaavaa laillisuusvalvojan roolia.
Israelin malli on toiminut viimeisten 30 vuoden ajan, mutta se on aiheuttanut tyytymättömyyttä erityisesti Israelin konservatiivisessa oikeistossa.
– Korkein oikeus on nähty liberaalina toimijana, koska se on puuttunut erityisesti oikeistolaisten hallitusten säätämiin lakeihin ja todennut ne peruslakien vastaisiksi.
Israelin uskonnollinen oikeisto onkin tästä koetusta politisoitumisesta johtuen halunnut muuttaa korkeimman oikeuden asemaa ja ottaa siltä pois laillisuusvalvojan roolin.
Netanjahu romuttaa oikeusvaltion peruspilareita
Israelissa muodostettiin aivan viime vuoden lopulla uusi hallitus, jonka pääministeriksi nousi maan johdossa pisimpään toiminut Likud-puolueen Benjamin Netanjahu. Hallituksen tukipuolueina toimii useita pienempiä jyrkän konservatiivisia uskonnollisia oikeistopuolueita.
Heti ensi töikseen hallitus ryhtyi tekemään uskonnollisen oikeiston pitkään toivomia uudistuksia maan oikeusjärjestelmään. Hallituksen esittämien muutosten yhteisvaikutus tarkoittaisi käytännössä sitä, että vallassa oleva enemmistöhallitus voisi säätää haluamiansa lakeja ilman, että käytännössä kukaan pääsisi estämään niitä sillä perusteella, että ne loukkaavat kansalaisten perusoikeuksia, yhdenvertaisuutta tai vähemmistöjen asemaa.
Israelin hallituksen tavoitteena on saada osa uudistuksista läpi ennen juutalaista pääsiäistä eli pesah-juhlaa. Tuolloin knesset jää istuntotauolle.
Reformia kannattavien oikeistolaisten perusteluna on se, että demokraattisesti kansan vaaleilla valitsemien päättäjien pitää antaa tehdä sellaisia päätöksiä, joiden puolesta heitä on äänestetty.
– Uudistuksen kannattajat sanovat sitä kansanvaltaiseksi, demokraattiseksi reformiksi, jossa otetaan kansalle valtaa takaisin valitsemattomilta, elitistisiksi koetuilta tuomareilta, jotka ovat sen oikeudettomasti itselleen ottaneet, Timo R. Stewart sanoo.
Vastaavasti Israelin keskustavasemmiston ja joidenkin keskustaoikeistolaisten vasta-argumentti pohjaa siihen, että nyt esitetyt uudistukset antaisivat hallitukselle liikaa valtaa, mikä ei ole yhdellekään järjestelmälle hyväksi.
Esimerkiksi Israelin presidentti, keskustavasemmistolaista Työväenpuoluetta edustava Isaac Herzog on asettunut uudistuksia vastaan ja vedonnut hallitukseen, jotta se lopettaisi lain valmistelun.
– Vaikka periaatteessa monet Israelissa voivat kokea oikeusjärjestelmän ja instituutioiden uudistamisen tärkeäksi tavoitteeksi, ei Netanjahun toimia nähdä uudistuksena, vaan koko järjestelmän tuhoamisena, Stewart kertoo.
Toinen Netanjahun suunnittelemista suurista uudistuksista liittyy korkeimman oikeuden tuomareiden nimitykseen. Jos hallitus saa tahtonsa läpi, poliitikot pääsivät jatkossa myös nimittämään tuomarit korkeimpaan oikeuteen.
Kymmeniä tuhansia kaduilla
Mielenosoitukset Netanjahun hallituksen kaavailemaa uudistusta vastaan alkoivat tammikuun alussa Tel Avivissa, jossa 20 000 ihmistä kerääntyi Habima-aukiolle vastustamaan oikeusjärjestelmän reformia.
Koko maahan levinnyt protestiliike jatkui koko tammi- ja helmikuun, ja mielenosoitukset ovat koko ajan kasvaneet suuremmiksi. Mielenosoituksia ei varsinaisesti järjestä mikään yhtenäinen poliittinen liike, vaikka mukana onkin useita oppositiopuolueiden poliitikkoja. Mielenosoituksissa on loukkaantunut 11 ihmistä ja yli 120 on pidätetty. Yhdysvaltalaislehti New York Timesin mukaan protestit ovat levinneet myös Israelin asevoimiin.
Kaikesta vastustuksesta huolimatta hallitus ei ole näillä näkymin perääntymässä lakiesityksensä kanssa.
– Mahdollinen vaihtoehto on se, että Netanjahu saa esityksensä runnottua läpi. Voi olla, että Netanjahu ja hänen hallituskumppaninsa katsovat, että nyt on paras mahdollisuus saada tämä esitys läpi ja he aikovat saada sen tehtyä protesteista huolimatta., Timo R. Stewart kertoo.
Se vaikuttaa todennäköisimmältä, sillä hallituksella on tällä hetkellä lain läpimenoon tarvittava enemmistö knessetissä.
Toinen mahdollisuus on se, että Netanjahun hallitusrintama hajoaa.
– Netanjahun puolueessa Likudissa on lainsäätäjiä, jotka ovat vaikuttaneet avoimilta kompromisseille. Jos heistä riittävän moni lipeää rintamasta, on laki vedettävä pois ja tehtävä jonkinlainen kompromissiesitys, Stewart sanoo.
Levottomuudet ovat oire rikkinäisistä rakenteista
Timo R. Stewartin mielestä on hieman ongelmallista, että Israelista ja Israelin miehittämiltä palestiinalaisalueilta uutisoidaan Euroopassa lähinnä silloin, kun tapahtuu jotain dramaattista ja yleensä traagista.
– Silloin kun joku kuolee, tai jos on isoja mielenosoituksia kuten nyt.
Stewartin mukaan alueen ongelmat ovat rakenteellisia ja pitkäkestoisia, ja dramaattiset tapahtumat ovat vain näiden ongelmien pinnallisia ilmentymiä. Esimerkiksi jo se, että valtiolla ei ole yhtenäistä perustuslakia, johtuu Israelin perustamisen aikoihin pinnalla olleista poliittisista kiistoista. Nämä kiistat ovat Stewartin mukaan edelleen Israelia jakavia kysymyksiä
– Nyt Israelissa osoitetaan mieltä valtion demokratian puolesta. Samaan aikaan Israelin valtio kuitenkin hallitsee palestiinalaisalueita, joilla ei ole demokratiaa.
Timo R. Stewart arvioi, että suomalaiselle yleisölle ei ole aivan selkeää, miksi mielenosoituksissa ei ole mukana palestiinalaisia.
– Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että Israelin kansalaiset, jotka ovat palestiinalaisia, joita on kuitenkin noin viidesosa Israelin väestöstä, eivät ole kokeneet samanlaista osallisuutta Israelin valtioon.
Nyt kiista koskee korkeinta oikeutta, mutta suurin osa palestiinalaisista ei koe, että korkein oikeus puhuisi myös heidän puolestaan. Esimerkiksi vuonna 2018 Israelissa säädettiin kansallisvaltiolaki, joka määritteli maan nimenomaan juutalaisten kansallisvaltioksi. Korkein oikeus päätti vuonna 2021, että kansallisvaltiolaki oli Israelin peruslakien mukainen.
Miehitetyillä palestiinalaisalueilla asuvilla ihmisillä tilanne on lohduttomampi. Heillä ei ole Israelin kansalaisuutta eikä siten äänioikeutta.
– Miehitettyjen alueiden asukkaille ei ole juurikaan merkitystä sillä, millainen hallitus Israelilla on tai millanen on Israelin oikeusvaltiokehitys. He kärsivät sotilasmiehityksestä, jossa heillä ei ole poliittisia oikeuksia tai mitään horisonttia, jossa heidän tilanteensa päättyisi, Timo R. Stewart sanoo.
Stewartin mukaan usein länsimaissa kiinnostutaan Israelin ja palestiinalaisalueiden tilanteesta vain silloin, kun siellä tapahtuu sotilaallinen välikohtaus, jonka seurauksena joku kuolee.
– Nämä kuolemat ovat kuitenkin oire jatkuvasta, vuosikymmeniä kestäneestä sotilasmiehityksestä, joissa palestiinalaisilla ei ole ihmisoikeuksia eikä näköaloja rauhanprosessista.
uutiskirje 