Keskustelu nuorisorikollisuudesta ja katujengeistä sai tiistaina jälleen lisää polttoainetta, kun poliisihallitus ja Helsingin poliisilaitos järjestivät aihetta käsitelleen tiedotustilaisuuden. Aiheesta on Suomessa puhuttu viime syksystä lähtien.
– Perussuomalaisten toimesta se freimattiin hyvin vahvasti maahanmuuttopoliittiseksi kysymykseksi, johon myös media lähti aika vahvasti mukaan. Keskustelussa menee vieläkin osin ehkä tiedostamatta mutta myös tahallisesti eri ikäryhmät ja käsitteet sekaisin, sanoo vasemmistoliiton kansanedustaja, nuorisotutkija Veronika Honkasalo.
Honkasalo huomauttaa, että nuorisoon kohdistuu usein ylipäänsä moraalisesti ladattua huolta. Nuorisorikollisuudesta käytävä keskustelu tarjoaa sitäkin paremman alustan moraalipaniikille.
Pohjoismaiden pitkä kriminaalipoliittinen historia osoittaa, että kovista rangaistustoimista ja kuritoimenpiteistä ei ole hyötyä.
– Tähän keskusteluun liittyen on näkynyt vahva rangaistuspopulismi. Pohjoismaiden pitkä kriminaalipoliittinen historia osoittaa, että kovista rangaistustoimista ja kuritoimenpiteistä ei ole hyötyä.
Lisätiedolle tarve
Honkasalo ei halua vähätellä huolia. Tilastoissa on näkynyt kasvua alle 15-vuotiaiden nuorten rikollisuudessa. Siitä pitää tietenkin olla huolissaan, Honkasalo painottaa.
– Tarvitsemme lisää tietoa, mistä tämä voi johtua, koska tämä alkoi jo ennen pandemiaa. Pandemia on kasannut pahoinvointia vielä lisää.
Usein nuorten oireilussa on taustalla ylisukupolvinen huono-osaisuus. Valtaosa nuorista voi hyvin, mutta huonovointisuus on entisestään kasautunut.
– On tärkeä muistaa, että puhutaan usein todella haavoittuvassa asemassa olevista nuorista, joilla myös itse on usein kokemusta rikosten tai kaltoinkohtelun kohteena olemisesta. Lapsiuhritutkimuksissa, joista tuorein tuli vuodenvaihteessa, nousee aika selkeästi esiin se, että nuorisorikollisuudessa tekijyys ja uhrius nivoutuvat usein toisiinsa. Monesti tekijät ovat saattaneet olla myös uhreja.
– Emme voi ratkaista näitä kysymyksiä vain rikosoikeudellisella seuraamusjärjestelmällä, vaan puhutaan sosiaalipoliittisista interventioista. Pitää myös pohtia onko lastensuojelussa kaikki hyvin, jos nuoret voivat näin huonosti. Nuorten oma viestikin on, että arjesta puuttuvat pysyvät, turvalliset aikuiset, Honkasalo sanoo.
Monimutkainen ilmiö
Honkasalo tiivistää, että nuorison oireilussa on kyse hyvin monimutkaisesta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Jokaisen nuoren kohdalla on oma tarinansa, miten ongelmalliselle tielle on päädytty.
– Oikeistopopulistisessa ympäristössä kukaan ei tunne kuulevan sanomaa siitä, että tarvitsemme monenlaista tukea ja ennaltaehkäisyä. Tarvitsemme moniammatillista työtä, jossa on sosiaalityö, poliisi, koulu ja nuorisotyö mukana. Meidän pitää tukea nuorta heti kun ongelmia tulee ilmi.
Honkasalo nostaa myös esiin nuorten kuulemisen tärkeyden. Tärkeä kysymys on, mitä nuoret itse olisivat toivoneet.
– Usein se on juuri se, että olisi joku aikuinen, johon voisi luottaa ja joka ottaisi tosissaan. He tarvitsevat enemmän arvostavia aikuisia omaan lähiympäristöön. Sen takia kouluissa oleva nuorisotyö tai jalkautuva ennalta ehkäisevä poliisitoiminta on tärkeää.
Honkasalo perään kuuluttaa myös poliitikkojen vastuuta. Heidän käyttämällään kielellä on suora vaikutus lasten ja nuorten arkeen. Tutkimuksissa on havaittu, että nuoret kokevat julkisissa tiloissa turvattomuutta aikuisten taholta.
Samalla tavoin poliitikkojen pitäisi miettiä, minkälaisia ratkaisuja he ongelmiin tarjoavat.
– Tarjotaan kovia keinoja, vaikka ei ole mietitty, ovatko ne tutkitusti tehokkaita.
lehti 