Kaupunkien eriytymiskeskustelu on puolueille vaikeaa. Vaikeus tulee siitä, että siihen nivoutuu aika myrkyllinen yhdistelmä. Yhdistelmä koostuu sosioekonomisesta eriarvoisuudesta ja maahanmuutosta.
Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla vieraskielinen väestö painottuu alueille, joille on keskittynyt pienituloista väestöä. Jo tässä vaiheessa on ilmoille heitetty kaksi hyvin ongelmallista termiä – vieraskielisyys ja pienituloisuus. Kumpikaan kun ei suoraan kerro mitään ihmisen elämän laadusta.
Samalla huomataan, että eriytymiseen liittyy paljon huolia. Pienituloisemmilla alueilla on väestöllä esimerkiksi enemmän terveysongelmia. Helsingin kantakaupungissa miesten keskimääräinen elinikä on useamman vuoden korkeampi kuin itäisessä suurpiirissä, missä pienituloisten määrä on suurempi.
”Miten paljon me tuotamme todellisuutta, jota yritämme kuvata.”
Helsingin yliopiston apulaisprofessori, segregaatiota paljon tutkinut Venla Bernelius tiivisti muutama vuosi sitten KU:n jutussa, miten eriytyminen näkyy Helsingissä.
– Metrolla voi ajaa Suomen päästä päähän, kun katsotaan sosiaalisia etäisyyksiä eikä pelkästään maantieteellisiä. […] Jos katsomme postinumeroalueittain koulutus- ja tulorakennetta, Helsingistä löytyy alueita, jotka vastaavat Pohjois-Suomen syrjäisiä seutuja. Mahdollisuuksien rakenteet ovat hyvin alueellistuneet, Bernelius kuvasi.
Helsingissä kaupungin päättäjien keskuudessa eriytyminen on otettu vakavasti. Eriytymisen torjuminen on otettu yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi tällä vaalikaudella.
1. Koulut
Yle julkaisi aiemmin tänä vuonna koulukoneen, joka käynnisti vilkkaan keskustelun. Koneen julkaisua kritisoitiin laajalti, koska siinä niputettiin yhteen S2-oppilaat ja koulujen keskiarvot. Samalla koneessa kerrottiin koulun oppilaaksiottoalueen mediaanitulot ja korkeasti koulutettujen asukkaiden määrä.
Kone osoitti selvästi yllä mainitun tilanteen – vieraskieliset keskittyvät pienituloisille alueille. Suurin riski liittyy siihen, että joitakin kouluja aletaan vältellä – itse asiassa merkkejä sitä on jo nyt, kun vanhemmat yrittävät saada lapsiaan johonkin painotettuun opetukseen. Ilmiöstä puhutaan koulushoppailuna.
Siksi Helsingissä onkin väläytetty painotetuista luokista – ei opetuksesta – luopumista. Ajatus olisi, että painotettua opetusta saavat oppilaat olisivat samalla luokalla muiden oppilaiden kanssa. Samasta aiheesta puhui opetusministeri Li Andersson KU:n haastattelussa.
Helsingissä suunnitelmasta oli juuri ja juuri ehditty uutisoida, kun se jo ammuttiin alas eri suunnilta. Se osoittaa, kuinka vaikeaa eriytymistä vastaan on kamppailla.
Maaliskuun alussa Helsingin yliopiston apulaisprofessori Venla Bernelius puhui koulujen tilanteesta vakavaan sävyyn Helsingin Sanomain haastattelussa.
”Suomessa saatetaan olla hänen mukaansa ’tanssimassa alkutahteja’ kohti voimakasta koulusegregaatiota, kun tilannetta verrataan eurooppalaisiin esimerkkeihin”, HS kirjoitti.
Jos eriytymistä mittaa vieraskielisten oppilaiden määrillä, erot koulujen välillä ovat valtavia. Vauraimmilla alueilla vain muutama prosentti oppilaista puhuu muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään, sosioekonomisesti heikommilla alueilla prosenttiluvut ovat hyvin erinäköisiä.
Vieraskielisyys ei toki kerro vielä mitään oppilaasta.
2. Alueet
Asuinalueiden eriytymisessä Helsinki on huomattavasti paremmassa tilanteessa kuin esimerkiksi Turku. Helsingissä sekoittava asuntopolitiikka on onnistunut ainakin hidastamaan erojen repeämistä. Sekoittava asuntopolitiikka tarkoittaa, että kaikille alueille rakennetaan monipuolista asuntotuotantoa.
Siitä huolimatta asuinalueiden välillä on valtavia eroja. Tämä näkyy myös äänestyskäyttäytymisessä. Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laitio tiivisti viime vuoden tammikuussa Suomen Kuvalehden haastattelussa, että ”demokratian kriisi on todellinen ja suomalaisessa yhteiskunnassa näkyy aika voimakasta hyvinvoinnin jakautumista”.
– Helsingissä pyöräilee vartissa 80 prosentin äänestysaktiivisuuden alueelta toiselle, jolla se on 40 prosenttiyksikköä alempi, Laitio sanoi.
Selvää on, että mitä matalampi äänestysaktiivisuus, sitä vaikeammassa sosiosekonomisessa tilanteessa alue on.
3. Politiikka
Poliittisessa keskustelussa segregaatio on melkoinen myrkkypilleri. Siksi perussuomalaiset ovatkin onnistuneet tehokkaasti kaappaamaan aloitteen siinä itselleen. Perussuomalaiset puhuvat eriytymisestä pelkästään uhkakuvien kautta ja maalaavat hyvin dystooppista kuvaa tulevaisuuden Helsingistä.
Tämän vuoksi muiden puolueiden on uskallettava puhua aiheesta entistä enemmän. Muuten riskinä on juuri se, että jotkut alueet leimataan toivottomiksi.
– Hyvin helposti käy niin, että ihmisellä, jolla ei ole kokemusta julkisuudessa huono-osaisiksi leimatuista alueista, saattaa olla niitä kohtaan perusteettomia pelkoja, Bernelius kuvaili dilemmaa.
Keskusteluun kuuluu myös maahanmuutto juuri siitä syystä, että vieraskieliset painottuvat tietyille alueille pääkaupunkiseudulla.
– Maahanmuuttotaustaisista oppilaista koko Suomessa yli puolet asuu Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Kysymys siitä, miten maahanmuuttotaustainen väestö pääsee kiinni työmarkkinoille, on lähes täysin isojen kaupunkien ratkottavana paikallisesti. Vaikka se on mitä suuremmissa määrin kansallinen kysymys, Bernelius sanoi KU:n jutussa.
Jos ihmisten todellisuudet repeytyvät kokonaan toisistaan kaupungissa, on jälki rumaa. Siksi keskustelua on uskallettava käydä.
Tämä polveileva kirjoitus on hyvä päättää vielä yhteen Berneliuksen kommenttiin parin vuoden takaa.
– Miten paljon me tuotamme todellisuutta, jota yritämme kuvata. Seuraava kysymys on, miten voidaan muuttaa todellisuutta, jos sitä ei saa kuvata. En ole vielä 15 vuodessa ratkaissut tätä kysymystä. Mikään ei muutu, jos emme pysty puhumaan avoimesti pulmista. Mutta millä tavalla niistä puhutaan?
uutiskirje 
