Portugalin pääministeri António Costa vieraili tammikuussa Kap Verden saarivaltiossa. Maat sopivat, että Portugal antaa anteeksi Kap Verden velkoja, ja Kap Verde perustaa säästyvillä rahoilla ilmasto- ja ympäristörahaston.
Kap Verde, entinen Portugalin siirtomaa, on useista saarista koostuva puolen miljoonan asukkaan valtio 600 kilometrin päässä Afrikan länsirannikosta.
Se on poliittisesti vakaa, mutta luonnonoloiltaan ankara. Maa on kuiva ja sadetta saadaan vain muutamina viikkoina vuodessa. Kun sadetta tulee, sataa usein kaatamalla, minkä seurauksena tulvii. Kap Verde joutuu tuomaan yli 80 prosenttia elintarvikkeistaan ulkomailta.
Kap Verde on ilmastokriisin etulinjassa. Merenpinnan nousu uhkaa maata, jonka väestöstä neljä viidesosaa asuu rannikolla. Atlantin valtameren happamoituminen tuhoaa koralliriuttoja ja heikentää kalansaaliita. Trooppisten myrskyjen todennäköisyys kasvaa.
Luonnon ohella ilmastokriisi haittaa Kap Verdelle tärkeää turismia ja muuta taloutta. Suomestakin tehdään turistimatkoja Kap Verden saarille.
Koronapandemia heikensi tilannetta, ja Kap Verde joutui ottamaan lisää velkaa peruspalveluiden ja infrastruktuurin ylläpitämiseen. Vuonna 2021 ulkomainen velka nousi 2 miljardiin dollariin eli 157 prosenttiin bkt:stä. Köyhyysrajan alle on pudonnut lähes kolmasosa väestöstä.
Pieni osa veloista
Kap Verden velka Portugalille on 140 miljoonaa euroa. Sopimuksen mukaan velasta pyyhitään nyt pois ne 12 miljoonaa, jotka erääntyisivät vuoteen 2025 mennessä. Portugali on luvannut kuitenkin antaa anteeksi myös loput, kunhan ne sijoitetaan ympäristörahastoon.
Luvuista näkee, etteivät ne vielä ratkaisevasti helpota Kap Verden velkataakkaa, vaikka tätä pidetäänkin hyvänä alkuna. Esimerkiksi Portugalin valtion omistamalle Caixa Geral de Depósitos -pankille Kap Verde on velkaa 400 miljoonaa euroa, Maailmanpankille 500 miljoonaa ja Afrikan kehityspankille yli 200 miljoonaa.
Epäselvää on, aikooko Portugali laskea mitätöitävät velat mukaan kansainväliseen ilmastorahoitukseensa vai ovatko ne ”lisärahaa”. Sopimusta on muutenkin moitittu läpinäkyvyyden puutteesta.
Kansainvälisissä ilmastosopimuksissa on periaatteessa sovittu, että kehittyneet maat antavat vuosittain 100 miljardia dollaria YK:n ilmastorahastoon käytettäväksi kehitysmaissa ilmastonmuutoksen hidastamiseen ja siihen sopeutumiseen. Käytännössä rahaa on tullut vain murto-osa luvatusta.
Portugali on yksi heikoimmista maksajista suhteessa taloutensa kokoon. Sitä heikompia ovat vain Yhdysvallat ja Kreikka.
Entistä suurempia sopimuksia
Portugalin ja Kap Verden sopimus on esimerkki ilmastotoimiin (debt-for-climate swap) tai laajemmin ympäristötoimiin (debt-for-nature swap) liittyvistä velkajärjestelyistä.
Sopimuksissa luotonantaja keventää velkaa joko muuttamalla sen paikalliseen valuuttaan, alentamalla korkoa, antamalla osan siitä anteeksi tai kaikkia näitä yhdessä. Velallinen käyttää säästyneet rahat ilmastokestävyyden parantamiseen, päästöjen vähentämiseen tai luonnon monimuotoisuuden suojeluun.
Ensimmäinen tällainen sopimus tehtiin Boliviassa vuonna 1987. Aluksi sopimukset olivat hyvin pienimuotoisia. Niissä oli mukana kansalaisjärjestöjä, jotka ostivat velkoja luotonantajilta. Sittemmin on rinnalle tullut suoria luotonantajan ja velallisen välisiä sopimuksia.
Kymmenen viime vuoden aikana kiinnostus sopimuksia kohtaan on kasvanut, mutta kovin suurista summista ei puhuta vieläkään. Kaikkiaan oli 35 vuoden aikana viime syksyyn mennessä tehty 140 sopimusta, joissa velkoja on järjestelty yhteensä 3,5 miljardilla eurolla. Kehitysmaiden riskivelaksi arvioidaan yhteensä 390 miljardia euroa
Viime marraskuussa luonnonsuojelujärjestö TNC maksoi Belizen 533 miljoonan dollarin velan, ja Belize käyttää säästyneen rahan korallien suojeluun. Summa on 10 prosenttia Belizen bkt:sta.
Maailman ensimmäisen meriluontoa koskevan velkasopimuksen teki 22 miljoonalla eurolla Seychellit vuonna 2015. Sopimuksella suojeltiin Saksan kokoinen merialue.
Tänä talvena on neuvoteltu entistä suuremmista sopimuksista. Ecuador pyrkii järjestelemään 770 miljoonan euron velan, ja säästyneet varat käytettäisiin Galapagos-saarten suojeluun. Sri Lanka tähtää 960 miljoonan euron sopimukseen.
Eivät auta kaikkein heikoimpia
Sopimusten etuna pidetään sitä, että saajavaltiot voivat vapauttaa varoja ympäristökohteisiin nipistämättä niitä muista kehityshankkeista. Ne tuovat lisäresursseja maille, joilla on arvokas biodiversiteetti tai hiilinieluja. Näin tuloksena on globaali julkishyödyke.
Hyvässä tapauksessa – kuten Belizessä – sopimus voi parantaa velallisen luottoluokitusta. Näin ei kuitenkaan välttämättä tapahdu, sillä luottoluokittajat saattavat rinnastaa velkasopimuksen maksukyvyttömyyteen.
Yksi ongelmista on, että järjestelyyn eivät pääse kaikkein heikoimmassa asemassa olevat maat, varsinkaan jos niillä ei ole merkittäviä hiilinieluja.
Vaikutus ilmastoon on positiivinen, mutta rajallinen. Pienituloisten maiden osuus maailman ilmastopäästöistä on pieni, eikä velkasopimuksilla vähennetä Yhdysvaltain, Kiinan, Euroopan, Venäjän, Intian tai Japanin päästöjä.
Ilmastorahoitus on kaukana luvatusta.
Ratkaisematta on, miten velkasopimukset vaikuttavat ilmastorahoituksen laskentaan. Antajavaltiothan eivät tuo niissä varsinaisesti uutta rahaa pöytään, vaan ainoastaan luopuvat mahdollisesti muutenkin epävarmoista saatavistaan.
Kaupalliselta pohjalta toimivilla yksityisillä luotottajilla ei ole valtioiden tai kehitysrahastojen kaltaista kannustetta velkasopimusten tekoon. Yhdeksi ratkaisuksi tähän on ehdotettu velkojen vaihtamista päästöjen kompensoinnissa käytettäviin päästöyksiköihin.
Kaikkein köyhimpien maiden velkoja annettiin anteeksi vuosituhannen vaihteen molemmin puolin tehdyillä kansainvälisillä sopimuksilla. Viime vuosikymmeneltä lähtien on monien tilanne jälleen huonontunut.
Koronapandemia suorastaan romahdutti monen pienituloisen maan talouden, ja ne joutuivat ottamaan runsaasti syömävelkaa. Uusi isku oli Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan, joka kohotti rankasti ruuan ja energian hintoja.
Velkasopimusten ohella ilmastorahoitus voidaan kytkeä lainoihin ympäristökäyttöön sidotuilla valtion velkakirjoilla (SLB:t). Nämä sopivat lähinnä keskituloisille maille, joista Uruguay ja Chile ovat äskettäin niitä laskeneet liikkeelle.
uutiskirje 
