Suomen miesten jalkapallomaajoukkue pelasi kaksi- ellei kolmijakoisen EM-karsintasarjan. Huuhkajat taisteli kelvollisesti aina syyskuun 7. päivään saakka, jolloin Oliver Antmanin maalilla puristettiin makoisa vierasvoitto Kazakstanista.
Sillä hetkellä oli viidestä pelistä vedetty neljä voittoa, ja Suomi johti H-karsintalohkoa 12 pisteellään. Ainoastaan Tanskalta oli avausottelussa 23. maaliskuuta saatu selkään Kööpenhaminassa, sekin melko kunniallisesti 1–3.
Vaihe kaksi alkoi kolme päivää Kazakstan-pelin jälkeen, sunnuntai-iltana 10.9., Olympiastadionilla Helsingissä. Täyden kotikatsomon kannustaessa Huuhkajat jaksoi panna Tanskalle kampoihin 85 minuuttia. Sitten keskikenttämies Kaan Kairinen torkahti hetkeksi, hän myöhästyi Pierre-Emile Hojbjergin vetoa blokatessaan – ja pallo painui maaliin ohi muuten hyvin torjuneen Lukas Hradeckýn.
Muuta ei tarvittu. Tanska veti 0–1-voitolla kolmen pisteen potin, Suomi jäi haromaan tyhjää ja vaille tuiki tärkeää tasapelipistettä. Kohtalokasta oli sekin, että pelin lopulla Oliver Antman loukkaantui kykenemättä pelaamaan enää loppusyksynä. Nousevaa maaliseppoamme olisi kipeästi tarvittu rämmittäessä tulevissa otteluissa.
Tanska-tappio aloitti kohtalokkaan sarjan.
Tanska-tappio aloitti kohtalokkaan sarjan: kolme häviötä peräkkäin.
Lokakuun 14. päivänä Slovenia löylytti Ljubljanassa Suomen 3–0 pelissä, jossa jo 28. minuutilla tilanne oli 2–0 ja Huuhkajat selvästi alistunut. Suomalaisten otteet olivat koko pelin ajan ponnettoman mielikuvituksettomia – juuri kun olisi kaivattu kaikki voimavarat lohkon pahinta kiistakumppaniamme vastaan. Vaan ei, vielä loppuhetkillä 3–0-maali varmisti edullisemman keskinäisen maalisuhteen Slovakialle.
Sloveniaa vastaan Suomi esiintyi surkeammin kuin pitkiin aikoihin, harjoituspelitkin mukaan lukien. Katsojan mieleen nousi kuvia joistakin takavuosien taaperruksista, joissa mikään ei onnistu. Suomi-futiksen pitkähkön nousujohteen aikana oli jo miltei unohtunut, miten pieleen saattaa kaikki mennä.
Naulan arkkuun löi sitten vierailija Kazakstan, joka 17.10. Olympiastadionilla pesi Suomen maalein 2–1. Huuhkajat hallitsi mutta Kazakstan voitti. Shokkitulos sinetöi sen, ettei Suomi voisi enää nousta suoran EM-kisapaikan tuovalle kakkossijalle H-lohkossa.
Hieman yli kuukausi oli kulunut Huuhkajien komeilusta lohkon kärjessä. Äkkiä oltiinkin kaukana takana. Niin katoaa…
Karsintojen kolmas vaihe, voitot Pohjois-Irlannista ja San Marinosta, oli enää laiha lohtu. Pelaaminen pysyi erittäin keskinkertaisena, vain jälkimmäisellä puoliskolla Pohjois-Irlantia vastaan yllettiin hienoihin kuvioihin ja tehoihin.
Hallitsevaksi jää epävarmasti lepattava jälkikuva.
Lohkossa tipahdettiin kauas Tanskan ja Slovenian taakse, kolmoseksi. Kuusi voittoa, neljä tappiota; 18 maalia, 18 pistettä. Ei niillä Kuuhun mennä. Hallitsevaksi jää epävarmasti lepattava jälkikuva.
Pelaajistamme tutut konkarit eivät järin hyvin pärjänneet. Teemu Pukki ja Joel Pohjanpalo olivat odotettua vaisumpia, jopa flegmaattisia paikoin. Alavirettä lisäsi sekin, että heitä syötöillä juonikkaasti ruokkiva Robin Lod oli niin kauan loukkaantuneena poissa. Kärkimieskone ei saanut rouhittavaa. Keskikentän Rasmus Schüller ja Glen Kamara näkevät hyvin peliä, mutta heidän roolinsa on erilainen kuin Lodin.
Kaksi hyökkääjää löi nyt läpi, Oliver Antman ja Daniel Håkans. He ovat nopeita, suoraviivaisia ja rohkeita nuorukaisia, joista koituu meille vielä paljon iloa. Mutta nämä karsinnat loppuivat siinä mielessä kesken.
Puolustuksessa piisaa ongelmia. Laitapakki Nikolai Alho suoriutui tasaisen varmasti kautta linjan, hän ei aiheuta huolta. Sen sijaan Richard Jensen oli alituinen murheenkryyni, ja vaikea ymmärtää, miksi päävalmentaja Markku ”Rive” Kanerva peluuttaa häntä niin tiuhaan. Kaveri on hidas ja romuluinen, ja se aiheuttaa rankkareita. Nuori Matti Peltola puolestaan on loistolöytö ja tulevaa vakiomiehistöä. Sama pätee Arttu Hoskoseen ja vasta 18-vuotiaaseen Tomas Galveziin.
Huuhkajista ei kihissyt samanlaista voitontahtoa kuin edellisissä EM-karsinnoissa.
Suomelta meni karsinnat alakanttiin. Pari voittoa tuli hyvän tuurin siivin, ehkä vain 2–0-kotivoitto Sloveniasta irtosi harmonisen joukkuepelin painolla. Huuhkajista ei ylipäätään kihissyt samanlaista voitontahtoa kuin edellisissä EM-karsinnoissa, peli oli kesympää.
Oljenkortena kohti Saksan EM-kisoja 2024 on vielä kahden pelin jatkokaavio, jonka vastustajat arvottiin eilen torstaina. Suomen pitäisi ensin päihittää Wales vieraissa 21. maaliskuuta ja sitten Puola–Viro-pelin voittaja (siis Puola) Helsingissä 26. maaliskuuta. Vaikkei vastus kummassakaan ottelussa vaikuta mitenkään ylivoimaiselta, kiperiä matseja on joka tapauksessa luvassa. Wales ja Puola ovat futismaita kumpikin.
Siis kaksi voittoa, jotta mennään kisoihin. Riven johdolla, toistaiseksi – mutta jos kisatie katkeaa, vaihtunee johtajakin.
Kihelmöivää. Maaliskuuta odotellessa.
uutiskirje 