Yksi kärjistyneen työmarkkinakevään avainsanoista on yleissitovuus. Siitä on puhuttu muun muassa samassa yhteydessä kuin paikallisesta sopimisesta, jota pääministeri Petteri Orpon (kok.) porvarihallitus aikoo laajentaa.
Ammattiyhdistysliike on varoittanut yleissitovuuden romuttamisesta.
Mutta mitä yleissitovuus tarkoittaa ja miksi se on niin tärkeä asia? Tätä avaa Kansan Uutisille Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n varapuheenjohtaja Katja Syvärinen.
”Ammattiliitoilla on tulevaisuudessakin rooli työntekijöiden etujen puolustamisessa, mutta pelisäännöt muuttuvat.”
Hyödyttää kumpaakin osapuolta
Syvärinen sanoo, että yleissitova työehtosopimus on suomalainen tapa varmistaa työehtojen vähimmäistaso, niin palkkojen, työaikojen kuin muidenkin työehtojen osalta.
Esimerkiksi minimipalkkaa ei ole laissa, vaan vähimmäispalkoista määrätään työehtosopimuksissa.
– Yleissitova työehtosopimus on valtakunnallinen, asianomaisella alalla edustavana pidetty työehtosopimus. Myös työnantajaliittoon kuulumattomien työnantajien on sovellettava yleissitovaksi todettua sopimusta työntekijöihinsä, hän toteaa.
– Yleissitovuus takaa, että järjestäytymättömät työnantajat eivät voi saada itselleen kilpailuetua alan muihin yrityksiin nähden polkemalla palkkoja tai muutoin heikommilla työehdoilla kuin kilpailijoilla.
Se koskee siis kaikkia kyseisen sopimusalan työntekijöitä.
Suomessa työehtosopimusten kattavuus on kansainvälisesti edelleen korkealla tasolla. Meillä on voimassa noin 160 yleissitovaa työehtosopimusta ja noin 89 prosenttia palkansaajista kuuluu työehtosopimusten piiriin.
Perusoikeudet kaikille
Kaikilla aloilla ei työehtosopimus kuitenkaan ole yleissitova.
– Työehtosopimuksen yleissitovuutta arvioitaessa otetaan huomioon alan työehtosopimustoiminnan vakiintuneisuus sekä alan työntekijöiden ja työnantajien järjestäytymisaste, Syvärinen selvittää.
Yleissitovuus ratkaistaan siis sen perusteella, kuinka suuri osa alan työnantajista ja työntekijöistä kuuluu kyseisen työehtosopimuksen solmineisiin työntekijä- tai työnantajaliittoihin.
Erityisesti arvioidaan järjestäytyneissä yrityksissä työskentelevien palkansaajien määrää. Sopimuksesta tulee yleensä yleissitova, jos heidän osuutensa on vähintään noin puolet alan kaikista palkansaajista. Raja ei kuitenkaan ole tarkka vaan siihen vaikuttaa esimerkiksi työehtosopimuksen vakiintuneisuus. Sopimusten yleissitovuuden vahvistaa Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta.
Aina voi neuvotella omat etunsa
Miten yleissitovuus ja paikallinen sopiminen liittyvät toisiinsa?
– Hallitus on erityisesti Suomen Yrittäjien painostuksesta edistämässä paikallisen sopimisen mahdollisuutta myös työnantajaliittoihin järjestäytymättömiin yrityksiin, Syvärinen muistuttaa.
– Tällöin häviäisi merkittävä kannustin järjestäytymiseen, mikä voisi uhata monilla aloilla yleissitovuutta, koska yleissitovuus edellyttää, että alan yritykset ovat kattavasti työnantajajärjestön jäseniä.
Syvärinen muistuttaa siitä, että paikallinen sopiminen on jo nyt mahdollista työnantajaliittoon järjestäytyneissä yrityksissä.
– Paikallisesti voi aina sopia paremmin kuin mitä työehtosopimus edellyttää. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen, noudatetaan työehtosopimusta, hän sanoo.
– Monet työntekijät ajattelevat voivansa neuvotella itse parhaiten. Niin voi aina tehdä, jos siihen vaan riittää vääntövoimaa. Jos alalla ei ole työehtosopimusta, lainsäädäntö on minimitaso, jota tulee noudattaa. On sitten työporukasta ja itsestä kiinni, miten käy. Liitto toki neuvoo ja auttaa jäseniään.
Miksi yritykset haluavat sopia asioista paikallisesti?
– Iso osa yrityksistä haluaa mieluiten noudattaa yhdessä sovittuja työehtoja. Osa kuitenkin todennäköisesti käyttäisi hyväkseen mahdollisuutta polkea laillisesti vakiintuneita palkkoja ja työehtoja, Syvärinen arvioi.
Uhkana työmarkkinoiden taksiuudistus
Syvärisen mukaan SAK.ssa ollaan huolissaan erityisesti nuorten ja maahanmuuttajien työehtojen puolesta.
– Mutta huoli ei koske pelkästään näitä ryhmiä. Jatkuvasti paljastuu rajuja palkkaukseen ja muihin työehtoihin liittyviä epäkohtia, joihin vielä päästään puuttumaan, mutta jos tulevaisuudessa on mahdollisuus tehdä pitäviä sopimuksia, jotka alittavat alan yleiset ehdot, avataan ovi työmarkkinoiden taksiuudistukselle, jossa voittajia eivät ole rehelliset yrittäjät ja työntekijät, Syvärinen sanoo.
– Viranomainen ei todennäköisesti tule ainakaan nykyresursseilla pysymään perässä valvoessaan sitä, noudatetaanko edes lainsäädännön minimitasoa. Aluehallintovirastoon eli Aviin tulee ilmoituksia työmarkkinarikollisuudesta jo nyt kaikilta aloilta. Ilmoitukset ovat jäävuoren huippu.
On kuitenkin muitakin vaihtoehtoja, kuten normaalisitovat työehtosopimukset. Niitä ovat velvollisia noudattamaan ne työnantajat, jotka ovat joko itse solmineet sopimuksen tai ovat sopimuksen solmineen työnantajaliiton jäseniä.
Yrityskohtaisissa työehtosopimuksissakin ammattiliitto neuvottelee sopimuksen yleensä yrityksen työnantajaliiton kanssa.
Myös yrityskohtaisten työehtosopimusten suosiminen, jossa yrityskohtaisilla työehtosopimuksilla voi poiketa lain vähimmäistasosta, aiheuttaa sen, että valtakunnalliset työehtosopimukset vähentyvät.
– Ja kun vain valtakunnallinen työehtosopimus voi olla yleissitova, tämäkin johtaa yleissitovien työehtosopimusten vaarantumiseen, Syvärinen sanoo.
Romuttuuko luottamus?
Syvärinen toteaa, että paikallisesti sovittavaksi jätetään usein isojakin asioita silloin, kun on luottamusta. Hän ei usko, että jos järjestäytymättömille työnantajille tulee mahdollisuus paikalliseen sopimiseen, se romuttaa koko Suomen työmarkkinajärjestelmän.
– Luottamuksen se voi romuttaa ja aiheuttaa hallitsemattoman tilanteen, jonka valvomiseen aluehallintoviranomaisilla ei riitä resurssit, hän arvioi.
– Ammattiliitoilla on tulevaisuudessakin rooli työntekijöiden etujen puolustamisessa, mutta toimintaympäristö ja pelisäännöt muuttuvat rajusti hallituksen toimien vuoksi.
uutiskirje 