Kansainväliset ilmastotutkijat ovat jälleen varoittaneet, että olemme ilmastoromahduksen partaalla. Tällä menolla ihmiskunta vaarantaa itsensäkin. Viesti on tuttu tutkimuksesta, raportista ja vuodesta toiseen.
Juuri mitään ei ole vielä tehty. Päästöt ovat sen kuin kasvaneet ja hiilinielut vähentyneet. Lisääntynyt tehokkuus on ulosmittautunut kasvaneena kulutuksena. Tieteellisellä tiedolla ei ole ollut käytännössä juuri mitään vaikutusta tehtyyn politiikkaan.
Yksi keskeinen ongelma on, että – kuten kaikki muutkin instituutiot – kaikki politiikka perustuu yhä talouskasvulle. Ajatukselle, että talous voisi kasvaa, vaikka luonnonvarojen kulutus vähenisi. Että absoluuttinen irtikytkentä olisi mahdollista. Ikävä kyllä sellaisesta ei ole todisteita.
Uusia teknologioitakin tarvitaan, mutta vihreä kasvu on toiveajattelua. Kysymys on vain siitä, siirrytäänkö kasvunjälkeiseen aikaan mittavien kriisien, konfliktien ja romahdusten kautta vai hallitummin. Siitä, miltä kasvunjälkeinen aika näyttää.
Jos taloutta ei pian kyetä sovittamaan ympäristön kestokyvyn mukaiseksi, ei kyetä ratkaisemaan mitään muitakaan ongelmia. Ei ihmisoikeusrikkomuksia, huolta huoltosuhteesta eikä varhaiskasvatuksen ongelmia. Elämän edellytykset yksinkertaisesti häviävät. Siksi kaikki tarmo pitäisi suunnata nyt siihen. Kysyä niitä vaikeimpia kysymyksiä, vaatia konkretiaa löysän huutelun tilalle.
Täysin puhdasta ja ongelmatonta energiantuotannon tapaa ei ole, joten kulutusta on kerta kaikkiaan vähennettävä. Mutta miten se todella tehdään ilman, että koko talous sakkaa? Mitä nollakasvu tarkoittaa yhteiskunnan eri palveluille ja aloille? Mitä on Saudi-Arabia, Yhdysvallat tai Venäjä ilman öljyä? Mitä finanssikapitalismi ilman kasvua?
Tietenkään kysymys ei ole vain tekninen ja taloudellinen. Se koskee kaikkia elämänaloja ja vaikuttaa myös maailman voimasuhteisiin, konflikteihin ja muuttovirtoihin.
Vaikka ainakin tuoreimman kansainvälisen huippututkimuksen ilmastotutkijat pitävät välttämättömänä kasvunjälkeiseen talouteen siirtymistä, jotain voidaan tehdä jo ennen sitäkin. Kuten muuttaa ruokajärjestelmä kasvipitoista syömistä suosivaksi. Jo yksin sillä olisi valtava vaikutus.
Aina ei tarvitse keksiä mitään kovin mullistavaa. Sirpa Pietikäinen (kok.) ehdotti (HS 1.11.), että eläkeyhtiöt sijoittaisivat varallisuutensa kestävästi ja vinkkasi Riikka Purralle (ps.), että veronmaksajien rahaa ei kannattaisi ehkä kaataa ympäristölle haitallisiin yritystukiin. Tällä hetkellä eläkeyhtiöillä on kymmenien miljardien investoinnit kiinni fossiilisissa.
Se, joka johtaa vihreää siirtymää, tulee johtamaan paljon muutakin. Kenties tämä on ymmärretty tähän asti suurpäästelijänä tunnetussa Kiinassa, jossa on parin viime vuoden aikana rakennettu aurinko- ja tuulivoimaa vuodessa enemmän kuin koko muussa maailmassa viimeisen kahden vuoden aikana yhteensä, jos taloushistorioitsija Adam Toozea on uskominen.
Mitä tekee Stubbin Suomi? Rahtaa broileria ja sellua Kiinaan.
uutiskirje 
