Kansainvälinen rikostuomioistuin antoi marraskuussa pidätysmääräyksen Israelin pääministeri Benjamin Netanjahusta. Määräystä voi kommentoida esimerkiksi sanalla vihdoin.
Netanjahu on vastuussa Israelin toteuttamasta kansanmurhasta Gazassa. Israelin armeijan toimissa ei enää pitkään aikaan ole ollut kyse sodankäynnistä. Suurin osa kuolleista on ollut siviilejä, Gaza on pommitettu raunioksi, ja alueella on puutetta oikeastaan kaikesta. Tilannetta pahentaa se, että Israel estää avustuskuljetusten vientiä Gazan alueelle.
Jos Netanjahu päätyy oikeuden penkille, tulevat todisteet häntä vastaan olemaan vahvat. Israelin armeijan raaoista teoista riittää materiaalia ja onneksi myös todistajia.
Suhtautuminen ICC:n antamaan pidätysmääräykseen kertoo paljon niin kutsutun lännen ongelmista.
Syytteet Netanjahua vastaan eivät ole antisemitismiä. Kyse on oikeudesta ja siitä, että kenenkään ei pitäisi olla lain yläpuolella.
Ikävä kyllä todennäköistä on, että Netanjahu ei oikeuteen joudu. Siitä pitää Israelin tukija Yhdysvallat huolen.
Suhtautuminen ICC:n antamaan pidätysmääräykseen kertoo paljon niin kutsutun lännen ongelmista. Esimerkiksi Ranska on ilmoittanut, ettei se pidättäisi Netanjahua, vaikka ICC:n määräys niin edellyttäisi.
Jälleen kerran kaksoistandardit lävähtävät täydellä voimalla silmille. Länsi vaatii muuta maailmaa – täysin perustellusti – tuomitsemaan Venäjän hyökkäyssodan, mutta länsimailla on suuria vaikeuksia tunnistaa Israelin rikollisia sotatoimia Gazassa. Ei ihme, että Venäjän presidentti Vladimir Putin varmasti nauttii tilanteesta. Nauttimisen asemesta Putinin pitäisi olla Netanjahun kanssa vastaamassa syytöksiin sotarikoksista.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb on määritellyt, että niin kutsuttu globaali etelä tulee ratkaisemaan tulevan maailman suunnan. Globaaliin etelään kuuluu yli sata maata, joten joukko ei ole millään muotoa yhtenäinen. Yksi yhdistävä tekijä on jonkinlainen koettu kokemus kolonialismista, mikä vaikuttaa luonnollisesti kuvaan länsimaista. Venäjä on myös taitava levittämään tätä käsitystä, minkä vuoksi Afrikassa on nähty useamman maan kääntyneen Venäjän suuntaan. Venäjältä saa aseita ja Kiinasta rahaa, länsimaiden on vaikea kilpailla sen kanssa.
Vielä vaikeampaa kilpailusta tulee, kun kykenee tuomitsemaan yhden sotarikokset muttei toisen.
Israel on saartanut Gazaa lähes 20 vuoden ajan. Länsirannalla se on jatkanut laittomien siirtokuntiensa levittämistä.
Palestiinalaisten protesteihin Israel on vastannut voimalla. Ei ole ihme, että vastarinnalla on kannatusta palestiinalaisten keskuudessa. Neuvottelut kun eivät ole johtaneet muuhun kuin entistä huonompaan asemaan.
Tässä päästään kahteen sanaan, jotka on tärkeä osata erottaa – ymmärtää ja hyväksyä. On helppo ymmärtää, miksi esimerkiksi ääri-islamistinen Hamas-järjestö käyttää terroria aseenaan.
Mutta ymmärtäminen ei voi tarkoittaa hyväksymistä. Jos ei voi hyväksyä Israelin tekemiä rikoksia, ei Hamasinkaan tekemiä rikoksia voi hyväksyä.
Se on selvää, että Netanjahu on rikollisella sodallaan varmistanut yhden asian: väkivaltaisen vastarinnan jatkumisen palestiinalaisalueilla.
uutiskirje 