Kenian Ison hautavajoaman alueella maa on kuivaa ja auringon paahtamaa. Näissä oloissa eläviä maasai-paimentolaisyhteisöjä vaivaa monista muista maista jo hävitetty trakooma, hoitamattomana krooniseen kipuun ja sokeuteen johtava tarttuva silmäsairaus. Heidän elinympäristönsä pölyinen kuivuus edistää trakooman leviämistä – samoin se, että heidän yhteisönsä elävät kaukana terveyskeskuksista.
Trakoomasta kärsii maailmanlaajuisesti vajaa kaksi miljoonaa ihmistä, pääasiassa köyhillä seuduilla. YK:n terveysjärjestö WHO:n mukaan se on maailman levinnein sokeutta aiheuttava tarttuva tauti. Noin 103 miljoonaa ihmistä elää alueilla, joilla trakoomaa esiintyy luonnossa ja se muodostaa sokeutumisriskin.
Näön lisäksi meni muutakin
Rumosiroi Ole Mpoke istuu jalat ristissä kuluneen lehmäntaljan päällä majansa edessä syrjäisessä Elankata Enteritin kylässä, toistasataa kilometriä Nairobista luoteeseen. Suru on uurtanut 52-vuotiaan Rumosiroin kasvoihin syvät juonteet. Aikoinaan teräväkatseiset silmät hädin tuskin erottavat maisemasta hänen ylpeydenaiheensa, karjan.
– Minun olisi pitänyt tehdä jotakin, kun vielä näin. Nyt olen hyödytön. En kykene hoitamaan karjaani, ja lasteni täytyy taluttaa minua. En pysty enää huolehtimaan heistä siten kuin isän pitäisi, Rumosiroi melkein kuiskaa surun samentamalla äänellä.
Rumosiroilta on viety näön lisäksi huolenpitäjän rooli. Hänestä on tullut köyhä ja muista riippuvainen, ja se syö hänen sieluaan.
– Kun joku perheestä sairastuu, kaikki pysähtyy. Minä en enää voi viedä karjaani laitumelle, ja jos karjamme ei ole tervettä, emme voi myydä sitä. Jos emme saa karjaa myytyä, meillä ei ole varaa ostaa ruokaa tai maksaa lasten koulumaksuja, Rumosiroi selittää.
Kuin veitsellä leikattaisiin
Baringon maakunnan Chemolingotin sairaalan pihalla istuskelee kuusi iäkästä naista. He eivät odota hoitoa, vaan maakuntahallinnon jakamaa hätäapuruokaa. Haurailla naisilla on kävelykepit ja nuoret pojat taluttajina. Kaikki ovat trakooman sokeuttamia. He hierovat taukoamatta punaisia, turvonneita silmiään ja yrittävät lievittää heltymätöntä kipua, joka vääristää heidän kasvonsa.
– Minulle on annettu silmävoidetta, mutta en enää piittaa hoidoista. Tulen tänne vain saadakseni ruokaa, Kakaria Malimtich mumisee. Hän on hävinnyt taistelunsa trakoomaa ja köyhyyttä vastaan.
Chemolingotissa asuva 68-vuotias Cheposukut Lokdap hieroo hänkin silmiään.
– Tuntuu kuin silmiäni leikattaisiin veitsellä, hän kuiskaa.
Kaksi vuotta sitten hänen näkönsä katosi lopullisesti.
– Se syöksi minut pimeään maailmaan. Olin turvautunut parempaan silmääni, jolla näin valon ja varjot. Muistan elävästi päivän, kun sekin silmäni petti.
Ei varaa hoitoon
– Täällä puhdas vesi on ylellisyyttä, ei oikeus. Lapsemme kärsivät kaiken aikaan silmätulehduksista eikä täällä ole klinikkaa, jonne heidät voisi viedä hoitoa saamaan. Joskus käytämme yrttejä tai toivomme, että tulehdus paranee itsestään. Niin ei tapahdu usein, karjankasvattajan vaimo Naitore Lekan, 40, sanoo.
– Tyttäreni Aishan näkö alkoi huonontua viime vuonna. Luulimme sitä vain tavalliseksi silmätulehdukseksi, mutta klinikalla meille kerrottiin, että se on trakooma. Aishalle annettiin antibiootteja, mutta emme voineet palata jatkohoitoon, koska klinikka on niin kaukana, ettei meillä ole enää varaa matkaan, Naitore kertoo.
Terveysviranomainen tohtori Wanjiru Kuria huomauttaa, että useimmilla terveysasemilla on pulaa niin henkilökunnasta kuin muistakin resursseista. Hänen mukaansa kannattaisikin keskittyä ennaltaehkäisyyn, kuten hygieniakasvatukseen ja puhtaan veden toimittamiseen.
Hygienian merkitys
Sokeutumista vastaan kamppailevan hyväntekeväisyysjärjestö Sightsaversin Kenian osaston johtaja Moses Chege selittää, että trakooma vaikuttaa köyhiin yhteisöihin suhteettoman paljon ja että sen hävittämisestä koituu suurta hyötyä niin yksilöille kuin yhteisöillekin. Koulua käyvien lasten ja työhön kykenevien aikuisten määrä kasvaa.
– Trakooman hävittäminen Keniasta on valtava haaste. Käsien ja kasvojen puhtaus on välttämätöntä leviämisen estämiseksi, mutta ilman puhdasta vettä on vaikea pitää yllä hyvää hygieniaa. On myös kulttuurinen ulottuvuus – jotkut maasait tulkitsevat trakoomaa aiheuttavaa bakteeria kantavien kärpästen läsnäolon vaurauden merkiksi, Chege sanoo.
Chegen mukaan Kenia kuitenkin pystyy voittamaan trakooman. Sightsavers on yhteistyössä Kenian terveysministeriön kanssa jakanut trakoomaa torjuvia lääkkeitä miljoonille sekä toteuttanut valistuskampanjoita. ”Näemme myönteisiä muutoksia. Kun yhteisöt ymmärtävät hygienian merkityksen ja saavat terveyspalveluita, trakooman kierre saadaan katkaistua”, sanoo puolestaan Wanjiru.
lehti 