Tuontihoitajat eivät ole ihmelääke Suomen sotekriisiin: Vääriä lääkkeitä ja polttavaa pesuvettä

Hoitajaliitto SuPerin pari viikkoa sitten julkistama jäsenkysely vieraskielisten hoitajien kielitaidon puutteista herätti paljon keskustelua, muttei konkreettisia toimia. Kysely julkistettiin juuri ennen työministeri Arto Satosen (kok.) matkaa Filippiineille ja Vietnamiin, jolla oli tarkoitus houkutella hoitajia Suomeen.

Satonen kommentoi Superin jäsenkyselyä sanomalla, että Suomen täytyy houkutella hoitajia ulkomailta, vaikka hoitoalalla on huolta rekrytoitavien puutteellisesta kielitaidosta.

– Mutta ei se vaihtoehto ole, että ei oteta ulkomaalaisia. Koska silloin meillä on liian vähän tekijöitä, ministeri totesi tuolloin tiedotustilaisuudessa.

Lisäpainetta tuo se, että mitoitukseen lasketaan osaamattomia hoitajia.

SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg arvioi ministerin käsittäneen kyselyn tulokset hiukan väärin.

– Vaikutti, että ministeri ei oikein tykännyt. Mutta pitää muistaa, että SuPer ei vastusta työperäistä maahanmuuttoa, vaan olemme on huolissamme tänne tulevien hoitajien kielitaidosta, Inberg sanoo.

Inberg muistuttaa siitä, että juuri nyt yhä suureneva joukko suomalaisia hoitajia on vailla työtä. Hyvinvointialueilla on käynnissä useita yhteistoimintamenettelyjä, joiden vuoksi lähtevien tilalle ei voida palkata uusia. Muutenkin alan pitovoima on heikennyt.

– YT-menettelyjen vuoksi vakituisia työpaikkoja ei tule hakuun entiseen malliin, hän sanoo.

– Meidän mielestä asiat pitää laittaa kotimaassa kuntoon ensin.

Vaaraa ja vakavia tilanteita

Jäsenkysely osoitti, että ulkomaisten hoitajien kielitaidon puutteet aiheuttavat vaaratilanteita. Kävi ilmi huoli, joka työpaikoilla vallitsee niin asiakas- ja potilasturvallisuuden kuin vieraskielisten hoitajien oikeusturvan toteutumisesta.

Vaaratilanteita aiheutuu esimerkiksi lääkkeiden jakamisessa, kun ammatillinen kielitaito riitä. Arkisessa kanssakäymisessä vakavia tilanteita voi syntyä esimerkiksi asiakkaan perustarpeista huolehtiessa kuten suihkussa.

– Hoitaja ei ymmärrä eikä osaa korjata tilannetta. On kuitenkin selvää, että näihin tilanteisiin pitäisi puuttua heti, hän kuvailee.

Hän painottaa ammatillisen kielitaidon merkitystä ja muistuttaa siitä, että kielikoulutus ja kielitaito on työnantajan vastuulla.

– Ammatillisen kielitaidon opiskelun pitäisi olla pitkäjänteisesti prosessissa mukana. Ei ole tänne rekrytyn työntekijän vika, jos kielitaito on heikko.

Hänestä vieraskielinen työntekijä pitäisi laskea hoitajamitoitukseen mukaan vasta, kun ammatillinen kielitaito on riittävä.

– Tämä ei toteudu ilman kielen opetusta. Se taas edellyttää valtiovallalta taloudellista tukea, koska valtio kerran on nyt sitoutunut kansainväliseen rekrytointiin, työperäisen maahanmuuton sujuvoittamiseen ja tutkintojen tunnistamiseen. Se yksinkertaisesti vaatii rahaa.

SuPer kysyi hoitajien kielitaidosta nyt kolmatta kertaa jäsenistöltään.

– Huolestuttavaa on se, että kielitaito näyttää kehittyneen jopa huonompaan suuntaan, Inberg toteaa. Hän kuitenkin arvioi, että asiat eivät ole huonosti kaikkialla.

– On työnantajia, jotka kantavat vastuunsa. Mutta heillekin muistutan, että vastuu ei lopu siihen, kun työntekijä saa lyhyen kielikoulutuksen ja ottaa työn vastaan.

SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg. Kuva: Anna Autio

Näppärästi hoidettu hoitajapula?

Yleisesti viljelty kuva siitä, että Suomen hoitajapula hoidetaan näppärästi ulkomaisilla rekrytoinneilla, antaa ongelman ratkaisemiseen liian yksinkertaisen vastauksen.

– Toki esimerkiksi ministeri Satosen kannanotot hoitajatarpeesta osuvat oikeaan, mutta jos houkuttelemme tänne hoitajia, meidän täytyy huolehtia heidän perehdyttämisensä lisäksi myös heidän muusta hyvinvoinnistaan yhteiskunnassamme. Moni jättää perheensä ja kaiken elämänsä kotimaahansa. Se ei ole eettisesti hyvä ratkaisu, Imberg sanoo.

– Olisi tärkeää, että hoitajat myös jäisivät Suomeen, eivät vain käväisisi. Silloin pitäisi tukea myös perheiden yhdistämistä. Ydinkysymys lienee kuitenkin se, että onko Suomi riittävän houkutteleva maa.

Koska rekrytointi on iso prosessi, se kannattaisi huolehtia alusta loppuun.

– Tällä hetkellä näyttää, että se jää kesken. Hoitajat menevät työyhteisöihin aika keskeneräisinä, Inberg arvioi.

Hän pitää sitä vastuuttomana.

– Minkä kuvan se antaa suomalaisesta työelämästä? Siksi mielestämme onkin tärkeää, että kehittäminen on jatkuvaa.

Kuormittaa muuta henkilöstöä

Inberg korostaa myös sitä, että työkaverin kielitaidon puutteet eivät saisi kuormittaa suomenkielistä hoitohenkilökuntaa.

– Kun hoitajat ovat jo muutenkin äärirajoilla ja sen päälle kuormittuvat siitä, että joutuvat tekemään nekin työt, joita kielitaidoton ei pysty tekemään, hän toteaa.

– Ja kun hoitajamitoitusta pienennetään samaan aikaan, lisäpainetta tuo se, että mitoitukseen lasketaan osaamattomia hoitajia.

Inberg suree erityisesti vanhusten hoivan puolesta.

– Ikäihmiset ansaitsevat parempaa kohtelua. Hoitajamitoituksen ollessa korkeampi nähtiin selvästi parannusta niin hoidon laadussa kuin työntekijöiden motivaatiossa ja jaksamisessa. Nyt taannutaan.