“Jos pitäisi nimetä nykyajan Jeesus, ainakin yksi ihminen on hyvä ehdokas”, kirjoitti eräs teknologiayrittäjä Elon Muskista joskus Hesarissa. Musk ehti 2000-luvun aikana kerätä laajan seuraajakunnan, joka ihasteli hänen yritysportfoliotaan, tehostamisajatteluaan ja sci-fi-kirjallisuudesta inspiroitunutta halua laajentaa sivilisaatiomme toisille planeetoille. Sittemmin Musk on tosin kerännyt huomiota kaveeraamalla uusnatsien kanssa, tekemällä natsitervehdyksiä, ja myös harvoin joillain tempauksilla, jotka eivät liity natsismiin.
Nykyajan Jeesus ei kaada rahanvaihtajien pöytiä temppelissä, vaan fiilistelee meemihenkisiä virtuaalivaluuttoja. Hänellä olisi todennäköisesti ollut Raamatun aikaan oma pöytä temppelissä. Hän ei anna henkeään koko ihmiskunnan puolesta. Sen sijaan hän viettää aikansa internetissä jauhaen paskaa toisten mieslasten kanssa.
Muskille sovitettu messiasviitta on nykyajan ilmiö. Yrittäjästä on tullut sankarihahmo, joka ylittää helposti urheilijoiden tai valtiomiesten lattean karisman. Yrittäjä on uusi rajaseutujen tutkija, joka tahdollaan siirtää vuoria, häätää köyhiä uusien rakennuskompleksiensa tieltä ja purkaa itseään rajoittavaa lainsäädäntöä. Tällä hetkellä Musk häärää Yhdysvaltojen hallinnon kimpussa mukanaan joukko parikymppisiä opetuslapsia. Yhden heistä nimi on “Big Balls”, vapaasti suomennettuna Isopalli. Tosi juttu.
Muskille on samalla helppo ja vaikea nauraa
Muskille on samalla helppo ja vaikea nauraa. Helppo, koska hän on niin moninkertaisen säälittävä. Halukas huijaamaan videopeleissä saadakseen nörttien kunnioitusta, halukas mielistelemään milloin mitäkin internetin fasistiprofiilia saadakseen äärioikeiston kunnioitusta ja niin edelleen. Hänelle on vaikea nauraa, koska hän on maailman rikkain ihminen. Näin ollen riippumatta säälittävyydestään hän voi muokata maailmaa tavoilla, jotka vaikuttavat meihin kaikkiin.
Kuten Jeesuksen elämään, myös Muskin elämään sisältyy opetus. Se on opetus väärästä profeetasta, tai oikeammin opetus, että kaikki profeetat ovat vääriä. Halu nähdä sankariyksilössä ratkaisu kaikkiin nykymaailman ongelmiin on ymmärrettävä. Nykymaailman monet ongelmat kuitenkin liittyvät suoraan Muskin kaltaisiin ihmisiin: vaurauden äärimmäiseen keskittymiseen, rajoittamattoman yritystoiminnan sosiaalisiin vaikutuksiin ja oikeistokonservatismin uhkaan vähemmistöille. Profeetta tai messias ei ole ratkaisu, vaan ongelma.
Messiasta kutsutaan paikalle yleensä silloin, kun ei itse tiedetä, mitä tehdä.
Messiasta kutsutaan paikalle yleensä silloin, kun ei itse tiedetä, mitä tehdä. Toivotaan, että ehkä Trump laittaa Putinin kuriin, toivotaan, että ehkä Musk vie meidät kaikki raketilla Marsiin täältä kärvistelemästä, toivotaan, että ehkä se uusi Nokia sieltä kohta nousee. Se joka odottaa, laskee kohtalonsa jonkun muun käsiin. Musk todistaa, että tällainen odottelu voi tuottaa karvaan pettymyksen. Yhtäkkiä Jeesus päättääkin vetää MAGA-hatun päähänsä ja lähteä Isopallin kanssa repimään satunnaisia datakaapeleita irti hallinnon tietokoneista.
On mahdollista fiilistellä ja fanittaa voimahahmoja ja samaan aikaan olla tietoinen heidän inhimillisyydestään ja rajoitteistaan. Esimerkiksi Li Anderssonin fanittaminen on oikein tervettä, kunhan muistaa hänenkin olevan erehtyväinen, vaillinainen ja kaiken lisäksi riippuvainen muista. Olemme niin syvällä tarinateollisuudessa (ja aina olleet), että on turha saarnata yksilöfanituksesta luopumista ja paluuta “järkeen”. Karismaattiset hahmot ja suuret sankaritarinat ovat keskeinen osa politiikkaa myös jatkossa. Ehkä paras, mitä voi toivoa, on, että seuraavan yrittäjämessiaan kohdalla edes joku muistaisi, miten edellisen kanssa kävi.
lehti 