Jussi Virkkunen: Toivo, Elinkeinoelämän valtuuskunta kertoi tuoreessa tutkimuksessaan, että Yle on vasemmistolaisempi kuin KU.
Huomasitkin varmasti, että moni sai havainnosta päivän naurut. Mitä mieltä olet tuloksesta?
Toivo Haimi: Aika lannistavaahan se on, jos suuri yleisö ajattelee Ylen olevan vasemmistolaisempi media kuin KU.
Toisaalta kyseenalaistan sen, onko oikeasti noin. 60 prosenttia Evan kyselyyn vastaajista ”ei tunne tai seuraa” KU:ta. Jos vastauksista katsoo vain ne, jotka tuntevat tai seuraavat, on silloin 80 prosentin mielestä KU jossain määrin tai selkeästi vasemmistolainen.
Lohduttaako tämä tieto sinua, Jussi?
JV: Olet oikeassa. Erohan syntyy siitä, että moni vastasi, ettei tunne tai seuraa KU:ta. Eli kyllä tieto lohduttaa.
Vakavasti sanoen – olen tuloksesta aika huolissani. Evan tutkimus kertoo, että Suomessa asuu yllättävän paljon ihmisiä, joille Yle näyttäytyy vasemmistolaisena. Enimmäkseen kyse on miehistä. Tuskin kukaan näin ajatteleva osaisi antaa mitään kunnon todisteita tälle, mutta kysehän on tunteesta.
Joka tapauksessa ei pidä ihmetellä, miksi perussuomalaiset ampuvat jatkuvaa rumputulta Yleä kohti. On ihmisiä, jotka haluavat sitä kuunnella.
Lohdullista tietysti on, että selvä enemmistö katsoi suomalaisten tiedotusvälineiden olevan ammattitaitoisia ja työnsä hyvin hoitavaa. Mutta on tämä jälleen yksi ”kehityksestä pitää olla huolestunut” -rasti lappuun.
TH: Kyllä vain. Jäin myös miettimään sitä, miten kansan syvät rivit ymmärtävät käsitteet ”oikeistolaisuus” ja ”vasemmistolaisuus”. Tarkoittavatko ne kaikille samaa, ja jos eivät, niin mitä ne sitten kullekin ihmiselle tarkoittavat?
Jos ajatellaan vasemmistolaisuuden tarkoittavan markkinatalouden ja kapitalismin kritiikkiä tai yhteiskunnan näkemistä sarjana ratkaisemattomia ristiriitoja (esimerkiksi työn ja pääoman välillä), ollaan ainakin minun mielestäni vasemmistolaisuuden ytimessä.
Kuitenkin 62 prosenttia vihreiden kannattajista pitää itseään vasemmistolaisina (KAKS 2022). Vihreiden politiikassa eivät ainakaan kapitalismikritiikki tai työn ja pääoman ristiriita juuri korostu. Kyse on siis jostain muusta.
Luulenpa, että kyse on siitä, että ”vasemmistolaisuus” tarkoittaa yhä useammalle suomalaisellekin yleistä arvoliberalismia. Joku voisi kutsua sitä myös ”wokeksi”. Tämä taas on tuontitavaraa Atlantin takaa. USA:ssa paikallinen vasemmisto on demokraattipuolue, joka on oikeastaan eurooppalaisesti ajateltuna vain jokseenkin arvoliberaali keskustaoikeistolainen puolue.
Demokraattien erot Donald Trumpin republikaaneihin löytyvät suhtautumisesta aborttioikeuteen, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin ja maahanmuuttoon, eivät niinkään talouden rakenteisiin.
Jos politiikan käsittää amerikkalaisena konservatiivi-liberaali -vääntönä, jossa vasemmistolainen tarkoittaakin liberaalia tai ”wokea”, selittyy varmasti monikin asia. Esimerkiksi se, että jos Ylen kanavilla näytetään ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi jotain muuta kuin valkoisia heteroita. Siitä voivat monet pahoittaa mielensä, todeta sen olevan wokea, ja sitten syyttää Yleä vasemmistolaisuudesta.
On toki surullista, että meilläkin poliittinen elämä amerikkalaistuu tällä tavalla.
JV: Näinhän se menee. Helsingissä moni vasemmistolainen ja oikeistolainen on arvoliberaali, mutta talouskysymyksissä ollaan sitten täysin eri linjoilla.
Tuohon tuontitavarapakettiin mahtuvat sitten mukaan esimerkiksi maatalouden päästöt, autoilun saastuttavuus ja muut viheliäisyydet, joista toimittajat kirjoittavat. Kun sitten kirjoittaa esimerkiksi lihateollisuuden ympäristöongelmista, saa kommarin leiman, kun vasemmistolaiset samasta aiheesta puhuvat. Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta tällä nyt mennään.
On myös hyvä huomata, että yleisradioyhtiöiden väitetty vasemmistolaisuus ei rajoitu mitenkään Suomeen. Britanniassa konservatiivit ovat lyöneet BBC:ta samalla väitteellä paljon pitempään. Todisteita ei juuri ole, mutta eipä tuo oikeistolaisia haittaa. Tunne kun on tärkein.
Evan tutkimus vahvistaa havaintoa, josta toimittaja Oskari Onninen taannoin Uusi Juttu -mediassa kirjoitti: etenkin oikeistolaisissa piireissä on havaittavissa, että yhteiskunnan tapahtumia seurataan niinsanotun perinteisen median ulkopuolelta. ”Tietoa” tarjoavat podcastit ja YouTube-kanavat, joilla julistetaan oman aatteen erinomaisuutta ja pilkataan muita.
Ei siinä muuta vikaa ole, mutta se tulee johtamaan samaan kuin Yhdysvalloissa. Olemme eri mieltä siitä, miltä todellisuus näyttää.
Olemme eri mieltä siitä, miltä todellisuus näyttää.
TH: Jos meillä ei ole kohta jaettua käsitystä todellisuudesta, siitä kannattaa totisesti olla huolissaan. En kyllä tiedä, mitä asialle pitäisi sitten tehdä. ”Medialukutaidon” opettaminen ei oikein ole näyttänyt hyödyttävän.
Jussi, sinä olet kaupallisen median toimitusjohtaja. Kysyn kieli poskessa: oletko nyt tyytyväinen siitä, että Yleltä leikataan? Meillehän on toitotettu, että Yle on kaupallisen median epäreilu kilpailija.
JV: Eihän medialukutaidon opettamisesta ole hyötyä, jos ihmiset eivät halua uskoa mediaan. Se on vaarallista.
Mitä Ylen leikkauksiin tulee, se on tyhmintä ikinä. On hupaisaa seurata oikeistopoliitikkojen valitusta siitä, kuinka Yle irtisanoo toimittajia. Totta kai rahan vähentäminen tarkoittaa henkilökunnan vähentämistä. Ei Ylellä ole mitään mystisia seiniä, joista voisi säästää merkittävästi.
Ylen heikkeneminen ei vahvista kaupallista mediaa mitenkään. Toinen kysymys sitten on, kuinka moni lopulta huomaa esimerkiksi radiossa tapahtuvia muutoksia. Ylen TV- ja radiopuoleen pätee sama kuin kaupalliseen: kyse ei ole kasvavasta markkinasta.
Ja painotetaan vielä, että Yle tulee ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa olemaan monissa paikoissa viimeinen relevantti media. Siksikin sen laadusta kannattaisi pitää kiinni. Laatu eli toimittajat maksavat.
Toivo, sinäkin olet minun tapaani vanha Ylen toimittaja. Mitä mieltä sinä olet väitteestä ”Yle on vasemmistolainen”?
TH: Oman kokemukseni mukaan Ylellä kiinnitetään suomalaisista mediataloista eniten huomiota siihen, ettei ohjelmissa vain vahingossakaan tultaisi sanoneeksi mitään (puolue)poliittista. Etenkin Ylellä ollaan kovasti huolissaan siitä, että eihän sisällöistä kukaan vain saisi sellaista mielikuvaa, että ne olisivat vasemmistolaisia.
Ylen väitetty tai koettu vasemmistolaisuus on siis täyttä potaskaa. On huomattavaa, että Ylellä ollaan myös panostettu moniäänisyyteen: näkemyksiään pääsevät Ylellä esittämään esimerkiksi dosentti Jari Ehrnrooth, ex-ulkoministeri Timo Soini sekä Pohjois-Amerikan tutkija Markku Ruotsila. Ketään heistä ei voi kukaan vakavalla naamalla väittää vasemmistolaisiksi ja/tai liberaaleiksi.
Jussi, onko sinulla vastaava kokemus Yleisradiolla työskentelystä?
JV: Näinhän se menee. Toimittajilla voi ja pitääkin olla oma maailmankatsomuksensa, mutta Ylellä sitä ei kyllä pääse julistamaan.
uutiskirje 
