Helmikuussa 70 vuotta täyttänyt Markku Ropponen tiivistää tahtiaan. Hykerryttävän hauskoja Kuhala-dekkareita ilmestyy nyt kaksi vuodessa entisen kirja per vuosi -tahdin sijaan. Kesäkuun alussa julkaistiin toinen osa nuoren Kuhalan seikkailuista, joulukuussa on taas vuorossa eläkeikään ehtineen Kuhalan seuraava juttu.
Kaikkiaan vuodesta 1990 murhia punoneella Ropposella on takanaan noin 35 kirjaa. Se on kova määrä kun ottaa huomioon, että jyväskyläläinen kirjastonhoitaja kirjoitti niistä suuren osan sivutöinään.
Viime kesänä ilmestyneessä uuden sarjan ensimmäisessä osassa Vaiennut viulu rääkkyläläinen konstaapeli Otto Kuhala komennettiin saattelemaan vankilassa istuvaa viulistia keikalle kansanmusiikkifestivaaleille. Ropposelle ominainen hauskuus jäi vähän piippuun. Vain vankikarkuriksi ryhtyneen miehen nimi Livohka nosti suupieliä yläviistoon.
Kuoleman kurkkupurkeissa nuori mies on asettunut Jyväskylään miettimään mitä elämällään tekisi erottuaan poliisivoimista. On kesä 1984. Hänen katutason asuntoonsa hyppää ranskalaisen parvekkeen kautta vauhko toinen nuori mies. ”Sori, tota… ne hullut aikoo tappaa mut”, ovat Tuukka Vintterin ensimmäiset sanat yllättävässä tilanteessa. Perässä pihaan ajaa amerikanrauta, josta luukutetaan tauotta Hurriganesin Bourbon Streetiä.
Kuhala pelastaa Vintterin ja pestautuu naaraamaan uppotukkeja Jyväsjärvestä. Jo toisena työpäivänä naaraan osuu tutun näköinen ruumis jaloissaan kurkkupurkkeihin valetut betonimöhkäleet. Tukkijätkän homma saa jäädä, Kuhala löytää elämälleen suunnan jyväskyläläisenä passipoliisina.
Kuoleman kurkkupurkit tarjoaa samanlaista letkeää menoa kuin Ropposen pääsarja. Ratkaiseva ero on vain valuutta. Kuhalan haltuun päätyy vahingossa Vintterin konnilta pihistämät 70 000 markkaa, ei euroa.
Muilta osin nuori Kuhala ajautuu samanlaisiin sattumuksiin ja persoonien kohtaamiseen kuin vanha vuosikymmeniä myöhemmin. Rikoksen selvittäminen on oheistoimintaa, joka ei edes varsinaisesti kuulu katuja mittaavalle passipoliisille. Erityisen näyttävää menoa Ropponen kehittää Kustavissa järjestettävistä passipoliisipäivistä, jotka joutuvat myrskyn kouriin.
Kuoleman kurkkupurkit naurattaa muutenkin kuin Ropposen briljantisti keksimien nimien osalta. Se on mainiota viihdettä olipa sitten kesä, syksy, talvi tai kevät.
Markku Ropponen: Kuhala ja kuoleman kurkkupurkit. 253 sivua, Tammi 2025.
uutiskirje 