Tänään se vihdoin pääsi alkuun, jalkapallon 21-vuotiaiden EM-lopputurnaus Slovakiassa!
Suomi eli Pikkuhuuhkajat on selvinnyt vasta toista kertaa mukaan kisoihin, yhtenä kuudestatoista eurooppalaisesta maasta. Neljän joukkueen lohkoja on neljä, ja Suomi kamppailee D-lohkossa Hollannin, Ukrainan ja Tanskan kanssa itäslovakialaisessa Košicessa. Lohkon kaksi kärkiryhmää jatkaa aikanaan neljännesvälieriin.
Kansan Uutiset raportoi Pikkuhuuhkajien peleistä paikan päältä Košice Football Arenalta. Tämäniltaisen Hollanti-mittelön jälkeen on sunnuntaina klo 19 vuorossa Ukraina ja D-lohkon päättää ottelu Tanskaa vastaan klo 19 ensi keskiviikkona.
Suomalaisista ovat loukkaantuneina sivussa toppari Tony Miettinen ja keskikentän Leo Walta, molemmat ammattilaisia Ruotsin Allsvenskanista – eikä Matti Peltolalla ollut vielä pelilupaa Hollantia vastaan. Päävalmentaja Mika Lehkosuo on muuten saanut koolle ehjän taistelunhaluisen ryhmän.
Ylivoimainen ennakkosuosikki oli Hollanti. Pelaajien yhteenlasketulla markkina-arvolla mitaten hollantilaiset arvioidaan 220 miljoonan euron hintaisiksi, suomalaiset 20 miljoonan. Mutta ne ovat vain lukuja, 90 minuuttia ratkaisee aina pelin tuloksen.
Sikäli koettiin yllätys, että Otso Liimatta ja Niklas Pyyhtiä puuttuivat avauksesta. Kumpikin on luettu joukkueen tukipilareihin, mutta kaipa Mika Lehkosuolla oli syyt valintaansa. Santeri Väänänen korvasi Leo Waltan keskikentällä.
Stadionin lehtereille oli kokoontunut yleisöä runsaahkosti, 7 369 katsojaa. Suomalaisfaneja oli paikalla varmaan ainakin tuhatkunta, ja kannustuksen voimakkuudessa otettiin herruus heti.
Maamme-laulu kajahti komeasti Košicen illassa. Lämpöä oli viitisentoista astetta.
Peli alkoi latauksella, näki ettei Suomi lähtenyt kumartelemaan kovia vastustajiaan. Tosin toppari Ville Koski taklasi itselleen keltaisen kortin jo ensi minuutilla.
Suomi riisti palloja tuon tuosta, nopeat hyökkäykseen lähdöt eivät silti onnistuneet.
Hollanti hallitsi yhä vahvemmin, ja pari kertaa kävi maali lähellä kun 20 minuuttia oli taisteltu. Adam Markhiev otti varoituksen.
Sitten jysähti: 25. minuutilla Pikkuhuuhkajat pamautti johtoon! Santeri Väänäsen loistokarvauksen jäljiltä pallo päätyi laitahyökkääjä Casper Terholle, joka harhautti puolustajan viileästi ja kiskaisi takakulmaan. 1–0!
Kolme minuuttia meni – ja jälleen verkko soi! Nyt oli asialla Topi Keskinen. Hän sai Markhievin riiston jälkeen tältä sivusyötön ja painoi tarkan lujan vedon etukulmasta sisään. 2–0.
Hollannin tähdet olivat aivan ihmeissään. Suomi kävi päälle äkäisesti, ja hallitsikin pitkiä toveja palloa.
Ensipuoliskon lisäaikaa määrättiin kolme minuuttia. Taukovihellyksen soidessa tilanne oli sensationaalinen: Suomi kaksi, Hollanti nolla! Toinen kihelmöivä puoliaika oli vielä edessä. Selvää oli, että Hollannin olisi pakko silloin tulla täysillä päälle.
Tauolla ei Suomi tehnyt vaihtoja.
Hollanti tulikin päättäväisesti. Pari kertaa heti jakson aluksi piti veskarikolossi Lucas Bergströmin venyä parhaimpaansa, ja maali varjeltui. Ja kohta tuli kolmas – ja neljäskin – paraatipelastus.
Sitten 59. minuutilla runnoi Hollanti kavennuksen. Raskaan painostuksen päätteeksi Luciano Valente iski vastustamattoman tarkasti ja kovaa: 2–1.
Otso Liimatta vaihdettiin Naatan Skytän tilalle 65. minuutilla.
73. minuutilla Suomi otti Niklas Pyyhtiän ja Kalle Walliuksen sisään, Markhievin ja Terhon ulos.
Viimeinen kymppi pyörähti käyntiin, ja Suomi johti yhä. Peli ei edes kulkenut täysin yhtä maalia -tyyliin Hollannille. Pikkuhuuhkajat taisteli, joka pallosta.
Bergström pelasti maalinsa taas kerran, kun 88 minuuttia oli pelattu.
Lisäaikaa näytettiin jopa kuusi minuuttia – mitä Suomi-katsomo protestoi äänekkäästi.
Kaksi minuuttia oli menty lisäaikaa, kun Hollanti rankaisi. Ernest Pokun takakulmaveto oli liikaa jopa ulottuvalle Bergströmille. Peli oli tasan.
Ja tasan se päättyi, 2–2. Pikkuhuuhkajien taistelu oli hurjaa. Se tuotti pisteitä yhden, mutta unohtumattomia kokemuksia pelaajille ja yleisölle. Suomi oli antanut kaikkensa.
Tämä on mitä hienoin hetki jatkaa EM-turnausta, sunnuntain Ukraina-peliin ja siitä eteenpäin. Vaikka kuinka pitkälle…