Intiassa on meneillään hiljainen vallankumous, jota johtavat rannikkoyhteisöjen naiset. He elvyttävät mangrovemetsien ekosysteemejä ja samalla luovat uudenlaista suhdetta mereen.
Mangrovemetsien vaaliminen on tehokkaimpia luontoon perustuvia sopeutumismenetelmiä ilmastokriisiin. Meren rannikkojen mangrovet suojaavat kyliä sykloneilta ja vuorovesiltä ja edistävät luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi ne ovat tehokkaita hiilinieluja – mangrovet sitovat jopa kolme kertaa enemmän hiiltä kuin trooppiset sademetsät.
Mangrovet tukevat Intiassa yli 15 miljoonan rannikolla asuvan ihmisen elämää ja elinkeinoja. Monet heistä harjoittavat pienimuotoista kalastusta ja lukeutuvat kastijärjestelmän alimpiin eli daliteihin tai alkuperäiskansoihin eli adivaseihin.
Osallisuuden tunne tekee suojelusta tehokasta
Intian menestys mangroven suojelussa pohjautuu yhteisövetoisuuteen. Mangrovemetsien lähellä elävät ihmiset ovat tottuneet turvautumaan niihin: saamaan kalaa, rapuja, polttoainetta ja päivittäisen elantonsa. Läheisyys on synnyttänyt syvään juurtuneen omistajuuden ja huolehtimisvelvollisuuden, joka tekee metsien paikallisesta hoidosta tehokasta ja kestävää.
– Paikallinen hoito toimii yksinkertaisesti siksi, että nämä yhteisöt ovat suoraan riippuvaisia mangrovesta. Se tekee niistä syvällisesti osallisia, meribiologi Deepu Visweswar selittää.
Kautta Intian rannikko-osavaltioiden naiset ovat astumassa johtoon mangrovemetsien suojelussa ja ennallistamisessa. Vaikutukset Andhra Pradeshissa, Odishassa, Tamil Nadussa, Maharashtrassa, Länsi-Bengalissa ja Karnatakassa ovat käsinkosketeltavia.
– Näiden yhteisöjen naiset työskentelivät perinteisesti kuivaamalla ja myymällä miesten pyytämää kalaa. Nyt kun miehet ovat merellä entistä pitempiä aikoja, naiset huolehtivat taimitarhoista, istuttavat ja suojelevat metsiä. Se voimaannuttaa heitä ja varjelee ympäristöä, Visweswar sanoo.
Naisten hankkeita
Odishan osavaltion Purissa dalit-kalastajanaiset kasvattavat mangroventaimia, sillä he muistavat vuoden 1999 tuhoisan supersyklonin. Rannikon mangrovepeite on heidän ansiostaan kasvanut ja rappeutuneet alueet ovat alkaneet jälleen kukoistaa. Osavaltion Naiset mangroven puolesta -kampanjassa on istutettu 45 000 tainta ja samalla luotu uusi sukupolvi rannikon huoltajia.
Maharashtran Palgharissa naisten oma-apuryhmä Healthy Harvest on mangrovealueiden kohentamisen ohessa opetellut rapujen kasvatusta. Ravut antavat naisille vakituisen työn, jossa luonnonsuojelu yhdistyy elannon turvaamiseen.
Niin ikään Maharashtrassa, Vengurlassa toimiva yhdeksän naisen ryhmä Swamini on yhdistänyt mangroven varjelun ekoturismiin. Naiset ovat vuodesta 2017 lähtien tarjonneet opastettuja mangrovesafareita.
Tamil Nadun Muthupetissä paikalliset yhteisöt ovat kaivaneet 5 000 hehtaarille rannikkomaastoa 3 000 kanaalia, joilla elvytetään mangroveja ja taistellaan maan suolaantumista vastaan.
Länsi-Bengalin Sundarbansissa 500 naista perusti ”mangrovearmeijan” ja sitoutui kolmen vuoden aikana suojelemaan sata puuta kukin. Tähän vuoteen mennessä he olivat istuttaneet 5 000 tainta.
Yhteistyö kantaa hedelmää
Visweswar korostaa, että valtion tuki on ollut hyvin tärkeää.
– Luonnonsuojelu ei ole enää vain kansalaisjärjestöjen asia. Yhteistyö valtion, tutkijoiden ja kansalaisyhteiskunnan välillä lisääntyy.
Yhteistyön tulokset ovat ekologisia, mutta myös emotionaalisia.
– Näistä metsistä on jälleen tulossa turvapaikkoja. Ihmiset tuntevat ylpeyttä, kun näkevät maidensa parantuvan. On kyse johonkin kuulumisen tunteesta yhtä paljon kuin biologiasta, Visweswar selittää.
Vuoden 2004 tsunamin kaltaiset katastrofit ovat jättäneet jälkensä.
– Nyt yhteisöt eivät näe mangrovemetsiä vain puina, vaan suojana. Tämäkin kokemus on tehnyt rannikon asukkaista mangroven aktiivisia suojelijoita.
Globaalisti mangrovea uhkaa romahdus vuosisadan puoliväliin mennessä, mutta Intian naisten vetämät yhteisöpohjaiset ponnistelut näyttävät tietä toisenlaiseen tulevaisuuteen. Siellä mangrove ei pelkästään selviä hengissä, vaan kukoistaa.
uutiskirje 
