On tärkeää tunnistaa selkeästi Vladimir Putinin edustaman äärioikeistolaisen ideologian ja Donald Trumpin ideologian yhtäläisyydet. Vaikka Yhdysvalloilla ja Venäjällä on erityisiä geopoliittisia intressejä, niiden nykyisillä johtajilla on yhteinen ideologia ja yhteiset taloudelliset edut, jotka voivat aiheuttaa uusia uhkia Euroopalle.
Näin vasemmistoliiton meppi Li Andersson antifasistista ulkopolitiikkaa ranskalaiselle Mediapart-uutistoimistolle.
Koko haastattelu on täällä maksumuurin takana.
Sotilaallisia investointeja ei pitäisi asettaa etusijalle muiden, yhtä lailla turvallisuuden kannalta ratkaisevien investointien, kuten hyvinvointivaltion tai ekologisen siirtymän, kustannuksella.
Anderssonista on silmiinpistävää huomata yhtäläisyydet siinä, miten he puhuvat Euroopasta.
”Putin on jo pitkään sanonut, että se on taantumassa ihmisoikeusihanteensa ja perinteisten arvojen hylkäämisen vuoksi. Trumpin hallinnon edustajat käyttävät nyt samaa argumenttia ja painottavat nyt entistä voimakkaammin maahanmuuttovihamielisyyttä”, hän toteaa.
Tämä tulee esiin, kun ”nämä kaksi imperialistista toimijaa” keskustelevat Ukrainan yhteiskunnan tulevaisuudesta.
Kummankin vaikutusvalta vahvistaa samanaikaisesti äärioikeistolaisia liikkeitä ja puolueita Euroopan unionin maissa.
Sotilaallisia investointeja ei etusijalle
Ukrainassa on Anderssonin mukaan käynnissä autoritaarisen äärioikeistolaisen johtajan johtama imperialistinen hyökkäys. Sillä on merkitystä siinä, miten arvioimme ”sodan” tai ”rauhan” tilannetta. Huono rauhansopimus olisi merkittävä voitto Putinille ja Trumpille. Sillä olisi erittäin vakavia poliittisia ja ideologisia seurauksia koko Euroopan mantereelle.
Anderssonin mukaan antifasistinen ulkopolitiikka edellyttää myös taloudellisen paradigman muutosta.
”Sotilaallisia investointeja ei pitäisi asettaa etusijalle muiden, yhtä lailla turvallisuuden kannalta ratkaisevien investointien, kuten hyvinvointivaltion tai ekologisen siirtymän, kustannuksella.”
”Vastaavasti antifasistinen politiikka edellyttää liittoutumien muodostamista globaalin etelän maiden kanssa monenvälisten instituutioiden ja kansainvälisen oikeuden tukemiseksi. Tässä EU epäonnistui pysymällä passiivisena Netanjahun rikosten edessä.”
uutiskirje 
