Jussi Virkkunen: Toivo, huomasit varmaan viikonloppuna Helsingin Sanomain haastattelun, jossa Li Andersson kertoi, ettei ole ehdolla eduskuntavaaleissa. Itse en ollut yllättynyt ilmoituksesta, mutta kerro sinä ensin: yllättikö Anderssonin päätös sinut?
Toivo Haimi: Rehellisesti sanoen: ei oikeastaan. Li Andersson on elementissään europarlamentaarikkona, ja hän saa paljon aikaan parlamentin työllisyysvaliokunnan puheenjohtajana. Paluu eduskuntaan tarkoittaisi monen asian jättämistä kesken.
Toki on myös muistettava, että Andersson sai lähes neljännesmiljoona ääntä vaaleissa 2024. Sellaisella mandaatilla on vaikea lähteä kesken kauden muihin tehtäviin.
Jussi, mitä sinä ajattelit nähdessäsi uutisen?
JV: ”Miksi et kertonut tätä KU:lle, Li?!” Asiaa olisi varmasti auttanut, että olisimme sitä myös suoraan Anderssonilta kysyneet, mutta vitsit vitseinä.
En tosiaan ollut yllättynyt, koska kuten kirjoitit, Anderssonilla on merkittävä rooli europarlamentissa. Hän on myös rakentamassa uutta vasemmistopuoluetta, jolloin Bryssel on asuinpaikkana hyvä. Lisäksi hän tosiaan sai mykistävän äänimäärän.
Yksi puoli asiassa on myös kotimaan politiikka. Ennen lähtöään europarlamenttiin Andersson keräsi valtaosan vasemmistoliiton huomiosta.
Jos hän palaisi eduskuntaan, mitä kävisi? Puheenjohtaja Minja Koskela voisi jäädä varjoon, mikä olisi monella tapaa ongelmallista.
TH: Vasemmistoliiton puolueväessä moni odotti ja toivoi Li Anderssonin ehdokkuutta innolla. Mainitaan nyt sekin, että Ilta-Sanomat ehti jo arvioida Anderssonin voivan saada 40 000 ääntä, jos hän olisi ollut ehdolla Uudenmaan vaalipiirissä.
Anderssonin ehdokkuus Uudellamaalla olisi siis voinut olla vasemmistoliitolle sen kaipaama kannatusbuusti ja ratkaisu meidänkin paljon pähkäilemäämme Uudenmaan mysteeriin. Nyt mysteeri pitää ratkaista toisella tapaa.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että Li Anderssonin vetäytyminen eduskunnasta antaa vasemmistoliitolle työrauhan ja mahdollisuuden ottaa ”apupyörät irti”, eli pärjätä itse ilman supersuosittua Li Anderssonia.
Miten itse arvioit asiaa?
Uudenmaan vaalipiiri on vasemmistoliitolle suurin murheenkryyni.
JV: Eikö ne apupyörät otettu jo kunta- ja aluevaaleissa irti? Niissähän Andersson ei enää ollut ehdolla, mutta noinhan asia on, kuten kirjoitat.
Jos eduskuntavaaleja miettii, juuri Uudenmaan vaalipiiri on vasemmistoliitolle suurin murheenkryyni. Sieltä valitaan 37 kansanedustajaa, ja tällä hetkellä vasemmistoliitolla on Uudeltamaalta yksi kansanedustaja. Muutama ääniharava muuttaisi tilannetta huomattavasti.
Varsinais-Suomen vaalipiirissä tulee olemaan mielenkiintoista katsoa, mihin Anderssonin äänet menevät. Pysyvätkö ne puolueella?
TH: En näe mitään syytä epäillä, etteivätkö pysyisi. Vasemmistoliiton uusi varapuheenjohtaja Otto Bruun asuu Varsinais-Suomessa Kemiönsaarella, ja hän on ollut kovassa nosteessa aina kuntavaaleista 2025 lähtien. Pidän häntä varsin todennäköisenä uutena kansanedustajana 2027.
Mutta sitten se Uusimaa. Vasemmistoliiton valtakunnallinen kannatus voi olla vaikka mitä, mutta Uudellamaalla kannatus on noin puolet siitä. Mikä auttaisi tähän probleemaan?
JV: Tätä Uudenmaan mysteeriä olemme tosiaan pyöritelleet paljon. Ensimmäinen askel olisi saada vahvojen alueellisten ehdokkaiden lisäksi valmiiksi hyvin tunnettu ehdokas ehdolle Uudellemaalle.
Pitäisikö meidän soittaa puoluesihteerille ja kysyä, onko sellaista näköpiirissä?
uutiskirje 
