Vuodesta toiseen kriitikot toistavat papukaijoina kaanonia elokuvaohjaaja John Fordin mestarillisuudesta. Marraskuun lopulla esitetty elokuva Etsijät kannattaa ottaa esille monesta syystä.
Kyseessä on varmasti kaikkien aikojen rasistisin ja kolonialistisin (lännen)elokuva. Etsijät henkii syvää vihaa ja halveksuntaa alkuperäiskansoja – tässä tapauksessa comanche-intiaaneja – ja heidän kulttuurejaan kohtaan. ”Mestari” kiteyttää Etsijöissä Amerikan ja Euroopan valkoisen valloittajan sivistys – ja elämännäkemyksen harvinaisen kirkkaasti.
Fordin keskiluokkainen maailmankuva hyödyntää elokuvassa klassista metodia: tee pääasiasta aina sivuasia ja päinvastoin.
Meidän tulee liikuttua kyyneliin valkoisen sankarin löydettyäihmisyy-tensä väki-valtaisten villien keskellä.
Niinpä meidän tulee liikuttua kyyneliin valkoisen sankarin löydettyä ihmisyytensä väkivaltaisten villien keskellä.Tähän katsojaa manipuloidaan 114 minuuttia.
Mutta pääasia tuleekin esiin muualla.Varsinaisen juonen taustalla on elokuvaan upotettu toinen tarina, joka on vääristelevää valhetta alusta loppuun.Sieltä löytyy elokuvan ydin: intiaanien kansanmurhan, heidän kulttuurinsa ja luonnon tuhoamisen ylimielinen, ontto oikeutus ja puolustuspuhe.
Fordin maailmassa intiaanit ovat kliseisiä stereotyyppejä alkukantaisesta villistä: synkkiä, puhumattomia, tunteettomia tappajia ja kiduttajia vailla yksilöllisyyttä, huumoria ja omaa luonnetta.
”Sivistyneellä” valkoisella vastapuolella näitä ominaisuuksia on puolestaan vaikka muille jakaa. Tämä mustavalkoinen rasismin arkkityyppi, joka toistuu Fordilla elokuvasta toiseen, on kriitikoitten mielestä mestarillinen.
Etsijöissä oikeutetaan alkuperäiskansojen elinympäristön tuhoaminen ennen ja nyt. Tätä tapahtuu nykyäänkin kaiken aikaa, kiihtyvällä vauhdilla: Brasilian ja Afrikan sademetsistä pohjoisten alueitten saamelaisiin, inuiitteihin ja muihin kansoihin.
Etsijöissä kaunistellen kuvattu biisonien tappaminen (”eivätpähän ruoki niitä enää”) laajeni valtavaksi murhaamiseksi, joka pyyhkäisi 60 miljoonaa biisonia maan päältä ja tuhosi intiaanien vapaan elämän perustan. Sama tappaminen jatkuu. Tämän tuhoamisen oikeutusta Fordin kolonialistinen maailmankuva (”villien sivistäminen”) puolustaa ja pesee puhtaaksi valkoisen valloittajan omatuntoa.
Elokuvan farisealainen juoni, jossa kaapattu valkoinen tyttö nähdään elämää suurempana tragediana, kalpenee tosielämän tarinan rinnalla. Intiaanikansojen lapset erotettiin pakolla perheistään ja vietiin sisäoppilaitoksiin, missä heidän kielensä, uskonsa ja perinteensä oli tarkoitus lopullisesti tuhota.
Taiteen tehtävä on puolustaa elämää sitä tuhoavia voimia vastaan.Taiteen tehtävä on myös poistaa ennakkoluuloja. John Fordin Etsijät on kaiken tämän vastakohta ja sopii sellaisenaan esimerkiksi rasismista ja taiteen valjastamisesta propagandan käyttöön.
lehti 