EU-maiden johtajat saivat torstaina alkaneessa huippukokouksessa eteensä esityksen unionin syventämiseksi täysimittaiseksi talousunioniksi. Ohjelma julkistettiin tiistaina Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman van Rompuyn nimissä. Kyseessä on jälleen yksi yritys pelastaa euro hajoamiselta.
Esityksen avainsana on talouskuri. Euroopalle perustettiin 1990-luvulla yhteinen raha, mutta talouspolitiikka jäi kunkin maan omaksi asiaksi. Syntyneestä valuviasta kärsii nyt koko maanosa ja sen laineet lyövät kauemmaksikin.
Ratkaisuksi esitetään nyt jäsenmaiden budjettivallan keskittämistä Brysseliin. EU:lle luotaisiin jopa jonkinlainen valtiovarainministeriö. Jäsenmaiden parlamenteille jäisi siis budjettiasioissa kumileimasimen rooli.
Bisnes luistaa ja talous kukoistaa parhaiten diktatuurissa.
Herman van Rompuyn liittovaltiohenkistä hahmotelmaa tuskin hyväksytään sellaisenaan Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Esimerkiksi talouskuria sinänsä kannattava Suomi haluaa säilyttää päätösvallan omaan budjettiinsa. Suomi ei myöskään kannata euromaiden yhteisesti takaamia joukkovelkakirjoja, niin sanottuja eurobondeja.
Uusi esitys on kuitenkin linjassa jo aiemmin hyväksyttyjen päätösten kanssa, jotka valtioiden tekevät budjetti- ja talouspolitiikasta pitkälti tarkkaan säännellyn automaatin. Kahta lukuun ottamatta kaikkien EU-maiden maaliskuussa allekirjoittama Euroopan vakaussopimus sitoo suurelta osin kansallisten parlamenttien kädet tiukkaan budjettikuriin rangaistusten uhalla. Budjetin alijäämä saa olla enintään 3 prosenttia bruttokansantuotteesta ja julkisen velan on oltava alle 60 prosenttia bkt:sta. Tästä raamista lipsuvan valtion on esitettävä sitova rakennesopeutusohjelma EU:n komissiolle ja Eurooppa-neuvostolle.
Näin, vaikka nykyinen eurokriisi ei syntynyt julkisesta vaan yksityisestä velkaantumisesta.
Kiina on osoittanut, että bisnes luistaa ja talous kukoistaa parhaiten diktatuurissa. Toivottavasti Euroopan johtajilla ei ole ollut Kiinan esimerkki mielessä, kun kansanvallan elementtejä halutaan purkaa euron pelastamiseksi.
Käynnissä on suurin Eurooppaa koskeva muutosprosessi sitten vuoden 1992 Maastrichtin sopimuksen, johon unionin nykyiset rakenteet yhteisvaluuttoineen pohjautuvat. Tällä kertaa muutoksia ei kuitenkaan tehdä yhden sopimuksen puitteissa, vaan hiljaa hivuttamalla monia eri järjestelyitä samaan aikaan ja samaan suuntaan. Keskustelua siitä, millaisen uuden Euroopan tarvitsemme, ei synny. Tähän vaikuttaa myös se, että käynnissä on jatkuva kriisinhallinta.
Entä mitä mieltä Euroopan kehityskulusta on vasemmistoliitto? Siltä suunnalta näissä asioissa kuuluu enimmäkseen vain hiljaisuutta.
uutiskirje 
